Viina ja lestadiolaisuus

Lestadiolaisen herätysliikkeen synnyssä
1840-luvulla Ruotsin Lapissa alkoholilla
ja juoppoudella oli oma merkittävä
roolinsa. Lars Levi Laestadiuksen
saarnatoiminnassa raittiusaatteella oli
oma suuri merkityksensä.
Lestadiolaisuuden syntyaikoina
Ruotsin Lapin yksi suurimpia yhteiskunnallisia
ongelmia oli juoppous. Esimerkiksi
Jukkasjärven kirkkoherra kirjoitti
tuomiokapitulille vuonna 1836,
että ”Viinaryyppy - - on se akseli, jonka
ympäri Lapin elämä kiertää”. Rovasti
Laestadius kuvasi lestadiolaisuuden
synnyn jälkeen oman seurakuntansa tilaa
ennen uskonnollisia herätyksiä seuraavasti:
”yksi kolmasosa seurakuntaa oli
kapakoitsijoita, toinen juoppoja ja kolmas
köyhiä konnia”.
Laestadius oli itsekin ennen lestadiolaisuuden
syntyä alkoholin kohtuukäyttäjä.
Täydellinen raittius oli merkittävä
osa Laestadiuksen julistusta ja hän opetti
kansalle raittiutta sekä saarnoissaan että
kahdenkeskisissä keskusteluissa. Lisäksi
Laestadius nuhteli muita pappeja ja jopa
piispaa, jotka kannattivat alkoholin kohtuukäyttöä.
Yksi merkki lestadiolaisuuden
leviämisestä ja omaksumisesta eri
alueilla oli alkoholin käytön väheneminen
ja kansan raitistuminen.
Rovasti Laestadiuksen kuoleman
jälkeen lestadiolaisuuden johtoon tullut
katekeetta Juhani Raattamaa Laestadiuksen
tavoin kannatti raittiutta. Raattamaan
mukaan Lapin alueen alkoholin
käytön vähenemisen taustalla oli juuri
lestadiolainen herätysliike.
Suomessa oli voimassa yleinen kieltolaki
vuosina 1919-1932. Vuonna 1931
Suomessa järjestettiin kansanäänestys
kieltolaista. Yleisesti ottaen lestadiolaispiireissä
tahdottiin säilyttää kieltolaki
voimassa, olihan sitä vaadittu lestadiolaisten
taholta jo 1800-luvulla.
Ruotsissa äänestettiin kieltolaista
ennen Suomea jo vuonna 1922. Ruotsin
vanhoillislestadiolaiset ottivat asiaan
kantaa puhujien kokouksessa heinäkuussa
1922 Matarengissä. Kokous kehotti
kaikkia lestadiolaisia käyttämään
äänioikeutta ja äänestämään kieltolain
puolesta. Kokous vetosi Jumalan Sanan
lisäksi Laestadiuksen raittiusperinteeseen.
Kesällä 1931 SRK:n suurissa seuroissa
(suviseurat) otettiin kantaa Suomen
tulevaan kieltolakiäänestykseen.
Kokouksen mukaan vanhoillislestadiolaiset
seisoivat yksimielisesti kieltolain
takana. Samoin myös muiden lestadiolaisuuden
suuntausten piirissä otettiin
kantaa kieltolakiin ja sen voimassa pitämistä
kannatettiin. SRK:n suurissa seuroissa
yksimielisesti hyväksyttiin kannanotto
”Kokous lausuu yksimielisesti
vakaumuksenaan, että kristityt omantuntonsa
tähden edelleen tinkimättömästi
kannattavat kieltolakia”.
Tunnettu vanhoillislestadiolainen
kirkkoherra Wäinö Havas kirjoitti kieltolaista
Siionin Lähetyslehdessä elokuussa
1931. Hänen mukaansa ”Ensinnäkin
on herätysliikkeemme syntynyt ja elänyt
ehdottoman raittiuden merkeissä. N.
k. kohtuuden ryyppykin on aina synniksi
saarnattu”. Lisäksi Havas kirjoitti ”Kun
kieltolain kumoamisvaatimusten yltä
riisutaan kaikki turha järkeily ja korea
sananhelinä, jää alaston totuus: kapakat
auki ja valtio alkoholin kauppiaaksi. Silloin
ei totisesti voida enään puhua hyvästä
kristillisestä esivallasta, ja me uskovaiset
joudumme nousevalle polvelle
raittiutta ja hallituksen kunnioittamista
opettaessamme vakaviin ristiriitoihin”.
Lisäksi Havaksen mukaan ”Kieltolaki
on tarkoitettu nimenomaan heikkojen
tueksi ja turvaksi. Me tunnemme juomareita,
jotka ovat himojensa pauloissa
olevia sairaita. - - Sellaisiin henkilöihin
nähden on lain pakko tehoton. Me Jumalan
lapset heitä päinvastoin rakkaudella
kohtelemme ja koetamme ohjata
sen voiman lähteelle, joka ristiinnaulitsee
viinanhimonkin”.
Juuri ennen kieltolakiäänestystä joulukuussa
1931 vanhoillislestadiolaisten
rivit repesivät. Rovaniemeläinen saarnaaja
Janne Marttiini esiintyi kieltolain
vastustajana. Hän kuitenkin kannatti ehdottomasti
raittiutta mutta hänen mielestään
kieltolaki oli väärä keino raittiuden
saavuttamiseen, minkä kokemus oli
selvästi osoittanut. Oikea tie raittiuteen
oli Marttiinin mielestä kristillisyys eli lestadiolaisuus.
Kansanäänestyksessä kieltolain kannattajat
hävisivät selvästi. Eduskunnan
äänestyksessä kaikki paikalla olleet lestadiolaiset
äänestivät kieltolain kumoamista
vastaan.
Maalaisliiton kansanedustaja K.
A. Lohi sanoi eduskunnassa, että yhteiskunta
on ”väärällä pohjalla silloin,
kun kristillinen yhteiskunta pyrkii kilpaa
trokarien kanssa tätä kansaa myrkyttämään”.
Kieltolakikysymyksen suuren
merkityksen lestadiolaiselle herätysliikkeelle
osoittaa selkeästi se, että se vaaransi
jopa lestadiolaisuuden perinteisesti
hyvin voimakkaan esivaltauskollisuuden.
Kolumni on tiivistelmä kirjoittajan Helsingissä
Pyhä humala -seminaarissa pitämästä
esitelmästä. Tiivistelmän toinen osa
julkaistaan maanantaina lehdessä

Artikkeli on julkaistu koillissanomat lehdessä 21.11.2008 ja sen on kirjoittanut Tuomo Tapio Törmänen