aamut usein yhtä helvettiä, lapsi ei tajua että on kiire. Haaveillen menee vaatteet päälle, tiuskii välillä... joka välissä saan sanoa, laita nyt se pusero päälle, nyt housut jne. Syö haaveillen myös..
Koulussa ohjeet tuntuvat menevät ohi korvien, ope saa hänelle toistaa ennen kuin alkaa toimia. Pukeminen sielläkin hidasta, samoin syöminen. Tarkkailee paljon mitä muut tekevät, ja siksi unohtuu oma syöminen/pukeminen kokonaan.
Matematiikka takkuaa.
Kouluajan ulkopuolella ei ole oikein samanikäisiä kavereita, koulussa kuuleman mukaan kuitenkin on joitain kavereita. leikkii usein nuorempien naapurin lasten kanssa. On aika lapsellinen ikäisekseen (7V)
Add sopii mielestäni aika hyvin häneen. Kertokaa, te joilla add-lapsi, mitä olette mieltä? Millaisia teidän lapset ovat? Niin, ja melko äkäinen ja itkuherkkä on koulupäivien jälkeen, koulussa on ihan ok, ei siellä kiukkua. Ymmärrän toki, että pitkän koulupäivän jälkeen on väsynyt, ja kotona purkaa kiukkunsa.
ekaluokkalainen
27
3015
Vastaukset
- äiti ja ope
Puhu opettajan kanssa. Kerro millaista kotona ja kysy onko opettajan mielestä aihetta psykologin mittauksiin. Siitä se lähtee. Jos opettaja sanoo että katsotaan vielä, luota ammatti-ihmisen sanaan. Hän on nähnyt muitakin ekaluokkalaisia ja tietää, että toiset oikeasti ovat hitaita haaveilijoita. Mutta opettaja myös helposti sanoo että laitetaan psykologin arvioon, jos koulussa tosiaan on hankalaa. Ei kannata vielä leimata lasta, jos saatte diagnoosin, saatte myös toimintaohjeita tulevaisuuteen. Ei muuta kuin malttia ja pitkää pinnaa lapsesi kanssa!
- esitys,
kerta kaikkiaan. Kuin suoraan jostain koulun sisäpalvelusohjesäännöstä. Älkää vaan missään tapauksessa suvaitko mitään erilaisuutta ja poikkeavuutta. Kaikki samaan muottiin vaan, valistusfasismin hengen mukaisesti.
Tuollaiset oireilut täytyy muitta mutkitta luokitella sairaudeksi, jolle löytyy varmasti myös hieno nimi. Ja sitten kun sille on löytynyt nimi, niin hoitokin varmaan järjestyy.
Minusta kyseinen lapsi on itse terveyden ruummiillistuma. Teidän itsenne suhteen en ole niinkään varma. - minäkin joskus
esitys, kirjoitti:
kerta kaikkiaan. Kuin suoraan jostain koulun sisäpalvelusohjesäännöstä. Älkää vaan missään tapauksessa suvaitko mitään erilaisuutta ja poikkeavuutta. Kaikki samaan muottiin vaan, valistusfasismin hengen mukaisesti.
Tuollaiset oireilut täytyy muitta mutkitta luokitella sairaudeksi, jolle löytyy varmasti myös hieno nimi. Ja sitten kun sille on löytynyt nimi, niin hoitokin varmaan järjestyy.
Minusta kyseinen lapsi on itse terveyden ruummiillistuma. Teidän itsenne suhteen en ole niinkään varma.lasten oireiluun on hyvä ottaa kantaa heti ja toisinaan hiukan ohittaa..taustalla voi olla lapsilla masennusta, koulukiusausta, kurittomuutta/turvattomuudentunnetta , lukihäiriöitä, koto-ongelmia, psyykkisiä ongelmia tai muita ongelmia. Ja toisinaan voi olla aivan normaali lapsi johon ei tarvitse huolestua.
Erilaisuus on eri asia kuin oireilu.
ja miksei lasta pitäisi auttaa jos voi..ilman tietenkin leimaamista. - huolestuneita,
minäkin joskus kirjoitti:
lasten oireiluun on hyvä ottaa kantaa heti ja toisinaan hiukan ohittaa..taustalla voi olla lapsilla masennusta, koulukiusausta, kurittomuutta/turvattomuudentunnetta , lukihäiriöitä, koto-ongelmia, psyykkisiä ongelmia tai muita ongelmia. Ja toisinaan voi olla aivan normaali lapsi johon ei tarvitse huolestua.
Erilaisuus on eri asia kuin oireilu.
ja miksei lasta pitäisi auttaa jos voi..ilman tietenkin leimaamista.niin huolestuneita ja sen taakse onkin hyvä piilottaa vanhemman vallankäyttö, itsekkyys, suvaitsemattomuus, jatkuva oikeassa oleminen ja ennen kaikkea oma etu. Esität pitkän litanian vain "oireita", koska sellainen käsite kuin "erilaisuus" on teille kaksinaismoralisteille, kirjanoppineille fariseuksille tuiki tuntematon. Teidän kaltaisenne eivät koskaan auta lasta missään asiassa. Pelkästään luokittelevat, sortavat, syrjivät ja käyttävät hyväksi omaa itsekästä etua ajaessaan
- taas tätä!
Me puhuttiin opettajan kanssa ja taas puhuttiin ja perusteltiin, mutta saatiin vastaukseksi aina vain tätä samaa, että lapset vain kehittyvät eri tahtiin, ja että annetaan lapselle aikaa kehittyä omaan tahtiinsa. Varoitti myös siitä leimaamisesta, eikä yhtään kannustanut selvittämään asiaa ja lapsen ongelmia.
Itse kuitenkin ymmärrettiin, että jotakin neurologista ongelmaa on, ja vihdoin päästiin tutkimuksiin. Sitten löytyikin Asperger ja ADD, joten nyt viimein on mahdollisuus saada jotakin apua.
Mutta kyllä tuntuu kurjalta, että lapsen ja samalla koko perheen ensimmäiset kouluvuodet olivat niin raskaita, kun ongelmien syytä ei ymmärretty eikä osattu myöskään suhtautua niihin oikein.
Opettajat ovat kyllä ammatti-ihmisiä ja paljon tietäviä ja osaavia ja varmasti myös parhaansa yrittäviä, mutta vanhemmat kuitenkin tuntevat juuri sen oman lapsensa paremmin. Siksi minun neuvoni on, että kannattaa tarkasti kuunnella opettajien kannanotto, mutta ei siihen pidä sokeasti luottaa. Jos vanhemmista tuntuu, että aihetta tutkimuksiin on, eikä se järjesty koulun kautta, niin sitten aikailematta yhteyttä kunnan perheneuvolaan tms., jota kautta meidänkin lapsen tutkimukset saatiin käynnistettyä. - sulla oikea
huolestuneita, kirjoitti:
niin huolestuneita ja sen taakse onkin hyvä piilottaa vanhemman vallankäyttö, itsekkyys, suvaitsemattomuus, jatkuva oikeassa oleminen ja ennen kaikkea oma etu. Esität pitkän litanian vain "oireita", koska sellainen käsite kuin "erilaisuus" on teille kaksinaismoralisteille, kirjanoppineille fariseuksille tuiki tuntematon. Teidän kaltaisenne eivät koskaan auta lasta missään asiassa. Pelkästään luokittelevat, sortavat, syrjivät ja käyttävät hyväksi omaa itsekästä etua ajaessaan
asia hiukan sivusta..perehdyppäs hiukan enemmän lasten maailmaan ja provoile jossain muualla. :)
maailma taitaa kohdella sua huonosti kun täytyy tässä näin kovasti purkautua :( - nilkkaan?
sulla oikea kirjoitti:
asia hiukan sivusta..perehdyppäs hiukan enemmän lasten maailmaan ja provoile jossain muualla. :)
maailma taitaa kohdella sua huonosti kun täytyy tässä näin kovasti purkautua :(Oikein sulle. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
- ikävä kyllä
nilkkaan? kirjoitti:
Oikein sulle. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
taisi mennä kliseen puolelle.
mutta hyvää ötyä nyt tämä äitee lähtee nukkuun. :)
- Yksi vain
Vie lapsi tutkimuksiin mahdollisimman nopeasti. Tutkimisesta ei ole lapsellesi mitään haittaa vaikka hänet todettaisiinkin "normaaliksi".
Ekaluokka on tärkeää aikaa. Jos tiedot ja taidot jäävät saamatta tulee seuraavista vuosista hankalia. Jos lapsellasi on aivojen toimintahäiriöitä hänen tulee saada apua heti. Odottelemalla ongelmat vain kasautuvat ja lapsesti itsetunto ehtii mennä ja kouluviihtyvyys romahtaa. Auta häntä heti!
Jos taas lapsesti todetaan normaaliksi haaveilijaksi saat varmasti vinkkejä kuinka tuet lapsesi kehitystä.- sisäistäneen
käsitteen "normaali". Ekaluokkalainen ei tietenkään vielä voi olla "normaali", kaukana siitä. Paljon kasvatusta, hoitamista, tutkimusta, diagnosoimista, muokkaamista, kehittämistä, jne, jne. tarvitaan, että ekaluokkalaisesta tulee nörmääli.
- Yksi vain
sisäistäneen kirjoitti:
käsitteen "normaali". Ekaluokkalainen ei tietenkään vielä voi olla "normaali", kaukana siitä. Paljon kasvatusta, hoitamista, tutkimusta, diagnosoimista, muokkaamista, kehittämistä, jne, jne. tarvitaan, että ekaluokkalaisesta tulee nörmääli.
Ymmärsit väärin. Lapsi on ihan normaali haaveilija jos haaveiluun ei ole fyysistä tai psyykkistä syytä.
- -------
Kehu hyvistä suorituksista, jätä huonot huomiotta. Älä tiuski, vaan kehu niitä asioita, jotka sujuvat.
- lapsen käytöstä
tuo..ei aina tarvitse heti laittaa leimaa otsaan..juttele ja touhua lapsen kanssa enemmän ilman että komennat ja höösäät..ehkä taustalla on juuri lievä masennus kun ei ole leikkikavereita ja vanhemmat ihmiset vain komentavat olematta kuitenkaan todella läsnä.
kokeile touhuta jotain stressittömästi lapsen kanssa enemmän..itse lasten kanssa työskennellessä (ekaluokka) huomasin että lapset kaipaa enemmän vanhempiensa läsnäoloa ja huomiota..moni 7vuotias on vielä pieniä ja moni tulee jopa meidän vieraiden syliin. Luokalla oli paljon myös erityislapsia mutta on normaalia ettei lapset aina keskity hyvin vielä tuon ikäisenä ja toisinaan olisi joillekin ollut hyvä siirtää aloitusta. Kärsivällisyyttä ja kannustusta lapselle. :) - Koulukas
Lapsi ei ole innostunut koulusta. Hän tuntee, että on joutnut pois mukavasta leikki-iästä koulun maailmaan, eikä ole siihen oikein valmis.
Ennen oli mahdollista siirtää lapsen koulun alkua, jos hän oli vielä leikki-ikäisen asteella. Nyt se ei enää käy.
Lapsi joutuuu koko iäkseen tarkkailun alaiseksi, jos viet hänet tutkimuksiin ja hänet siirretään johonkin pienryhmään.
Ei auta kuin ymmärtää, että kaikki on lapselle nyt vaikeaa aamuherätyksestä alkaen. Ei ehkä ole kivoja kavereita, tai lapsi kokee muut paljon taitavammiksi.
Aika kuluu, lapsi kasvaa. Varmastikaan et ole yksin.
Minulla oli juuri tuollainen poika aikanaan, ja nyt pojanpoika aivan samanlainen.
Kuitenkaan ei ole hoksottimissa vikaa.
Lopulta järki voittaa ja koulunkäynti alkaa tuntua ihan kivalta.- Yksi vain
Entä jos niissä hoksottimissa on vikaa joka ei odottamalla ja kavereita hankkimalla parane? Itselleni koulutaival oli kivireen vetoa diagnosoimattoman luki ja oppimisvaikeuden takia. Kukaan ei auttanut minua näissä ongelmissa koko peruskoulun ja lukion aikana. Nyt aikuisenakin lukivaikeus haittaa lähes päivittäin. Lievän aspergerin takia myös kaverisuhteiden ylläpito oli vaikeaa. Tähänkin ongelmaan olisin tarvinnut aikuisen apua ja neuvoja.
Mitä kauemmin vian diagnosointiin menee sen enemmän vika on ehtinyt aiheuttaa vanhinkoa lapsen tulevaisuudelle. Tutkimisesta ei ole mitään haittaa ja useimmat tutkimistavat ovat lapselle mieluisia pelejä tai leikkejä. En kertakaikkiaan ymmärrä vanhempia jotka leimaantumisen pelossa yrittävät pitkittää lapsensa diagnooseja. - voi se olla muutakin
Yksi vain kirjoitti:
Entä jos niissä hoksottimissa on vikaa joka ei odottamalla ja kavereita hankkimalla parane? Itselleni koulutaival oli kivireen vetoa diagnosoimattoman luki ja oppimisvaikeuden takia. Kukaan ei auttanut minua näissä ongelmissa koko peruskoulun ja lukion aikana. Nyt aikuisenakin lukivaikeus haittaa lähes päivittäin. Lievän aspergerin takia myös kaverisuhteiden ylläpito oli vaikeaa. Tähänkin ongelmaan olisin tarvinnut aikuisen apua ja neuvoja.
Mitä kauemmin vian diagnosointiin menee sen enemmän vika on ehtinyt aiheuttaa vanhinkoa lapsen tulevaisuudelle. Tutkimisesta ei ole mitään haittaa ja useimmat tutkimistavat ovat lapselle mieluisia pelejä tai leikkejä. En kertakaikkiaan ymmärrä vanhempia jotka leimaantumisen pelossa yrittävät pitkittää lapsensa diagnooseja.Voi olla,että olet oikeassakin. Asia pitäisi kuitenkin hoitaa erittäin huomaamattomasti,niin että lapsi ei kokisi leimaantumista.
Nimittäin sinä mm leimasit jo.. "leimaantumisen pelossa"..koskien vanhempia ja sitten "pitkittää lapsensa diagnooseja". Ajattelet, että aikuiset toimivat vain omien pelkojensa mukaan, eikä lapsen parhaaksi,toisaalta oletat, että asia on selvä, diagnoosia vaan pitkitetään. Näinhän se menee..
Mutta itselleni tuli kyllä mieleen aloittajan jutuista, että kyseessä on vain lapsi, joka on vetäisty yhtäkkiä koulukuvioihin, hänellä menee aikaa sopeutumiseen ja hyvä niin, sillä kaikkien ei minusta tarvitsekaan olla niin vaan mukautettavissa. Ei tämä meidän yhteiskuntamme välttämättä ole niin kovin terve, voi olla, että pieni lapsi luonnostaan on terveempi kuin tämä ympäröivä yhteiskunta. Tuollainen käyttäytyminen voi olla jopa terveyden merkki.
Mutta seurata on kyllä hyvä, me olemme erilaisia.onneksi vielä saamme sitä olla. - Koulukas
Yksi vain kirjoitti:
Entä jos niissä hoksottimissa on vikaa joka ei odottamalla ja kavereita hankkimalla parane? Itselleni koulutaival oli kivireen vetoa diagnosoimattoman luki ja oppimisvaikeuden takia. Kukaan ei auttanut minua näissä ongelmissa koko peruskoulun ja lukion aikana. Nyt aikuisenakin lukivaikeus haittaa lähes päivittäin. Lievän aspergerin takia myös kaverisuhteiden ylläpito oli vaikeaa. Tähänkin ongelmaan olisin tarvinnut aikuisen apua ja neuvoja.
Mitä kauemmin vian diagnosointiin menee sen enemmän vika on ehtinyt aiheuttaa vanhinkoa lapsen tulevaisuudelle. Tutkimisesta ei ole mitään haittaa ja useimmat tutkimistavat ovat lapselle mieluisia pelejä tai leikkejä. En kertakaikkiaan ymmärrä vanhempia jotka leimaantumisen pelossa yrittävät pitkittää lapsensa diagnooseja.Aloittajan kuvailema lapsi on väsynyt koulunkäyntiin.
Käsittääkseni hän on ihan tavallinen leikki-ikäinen, ja nyt on koulunkäynti aiheuttanut aamevetehtimisen ja vastahakoisuuden.
Ei minusta nyt ensimmäisenä pidä epäillä jotain mielialasairautta tai -häiriötä. Kyseessä on varmasti ihan tavallinen lapsi.
MUTTA hoksottimet sitten aikuisilla käyttöön! Jos on vakavampaa pelättävissä, niin muitakin häiriintymisen oireita varmasti on, jos ihan tarkkoja ollaan.
Kouluissa on terveydenhoitajat, oma opettaja, vanhemmilla mahdollisuus keskustella ja ottaa yhteys.
Sitä suuremmalla syyllä pitää olla lapsen tukena, jos vielä ruvetaan epäilemään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Oman poikani kohdalla ei mitään vaikeuksia oppimisessa ollut, hänet testattiin jossakin vaiheessa.
Jos ei opettaja tunnista lukihäiriötä tai koululääkäri totea esim. kuulon vikaa, niin lapsen omat hoksottimet eivät riitä tilannetta parantamaan.
- kokemusta on
Hei,
Minun lapseni oli samanlainen ja veinkin hänet tutkimuksiin. Siellä emme saaneet ADD tai mitään muutakaan diagnoosia. Hänet todettiin älykkääksi, joskin vähän huonosti auktoriteetteja kunnioittavaksi ja siihen saimme sitten ohjeita miten toimia.
Aikaa on nyt kulunut 5 vuotta. Tyyppi haaveilee vieläkin ja on huomattavan hidas. Käytännössä se tarkoittaa että hänen on pakko mennä illalla aikaisin nukkumaan (21.15), jotta voin herättää niin aikaisin että kaikki aamutoimet ehtii tehdä myös hidastetusti. Akkarit pois vessasta ja ruokapöydässä ei saa olla kirjoja/leluja, jotta lapsi ei unohdu niitten pauloihin.
Olen myös huomannut että sellaisina aamuina kun minä vien hänet kouluun, joudun pitämään huolta hänenkin ehtimisestään mutta silloin kun joutuu menemään itse niin huolehtii itsenäisesti kaikesta! Niinpä kuljen nykyisin oman aikatauluni mukaan ja jos se sattuu sopimaan yksiin niin hän voi päästä kyydissä.
Summa summarum: Tutkimisesta ei ole haittaa mutta saattaa tuo mennä ohi ihan itsekseenkin. Ja... toiset ihmiset vaan ovat hidastempoisia. - ap vastaa
Opettajan kanssa ollaan juteltu, samoin erityisopettajan.
Lähdetään nyt vähän tutkimaan asiaa tarkemmin, ihan normaalilta tää homma ei vaikuta.
Kiitos asiallisista vastauksista, toisenlaiset jätän omaan arvoonsa.. - .............
Anteeksi nyt vain, mutta ei kait nyt vain olisi niin, että vanhemmat odottaa lapsen olevan erilainen, ts. hyvä koululainen. Vanhemmat ahdistuu itse asiasta ja heti epäillään jotain sairautta.
Omien poikieni kohdalla olen vuosia joutunut patistamaan aamuisin ylös sängystä, matikka on takkuillut, ja kiukkuisuutta ollut koulun jälkeen, lapsethan on väsyneitä! Sitä ne kiukuttelee.
Veljen poikani taasen on juuri tuollainen sivusta seuraaja, hänen aikansa menee siihen kun hän tuumailee ja katselee toisten puuhia, olematta silti millään tavalla sairas.
Meidän yhdellä pojalla ei ole kouluajan ulkopuolella ns. vakituista kaveria, on milloin kenenkin kanssa, viihtyy tosi paljon myös kotona lukien tms.
Ja lapset eivät todellakaan aamusin ymmärrä , että on kiire.
Kaikki lapset eivät ole suorittavien superaikuisien superlapsia.- ap..
Näin en ole missään vaiheessa luullutkaan että lapsen pitäisi olla superlapsi.
Monet asiat vain hänen koulunkäynnissään ja muutenkin viittaavat siihen että tässä on nyt jotain.
Toivon sydämeni pohjasta olevani väärässä.
sen tiedän että lapsi niin kuin meitä aikuisia on monenlaisia, ei meitä yhteen kaavaan voi laittaa.
jos jotain tutkimuksissa löytyy, eikö se ole hyvä asia että näin sitten tietää miten voi lasta parhaiten auttaa!
Lapsen parasta minä ajattelen. - ja menevä 7v
Kannattaisikohan olla huolestunut, poika tykkää käydä koulussa, hieman on kyllä "vauhdikas" !, matikka kiinnostaa ja sitä poika tekee joskus tuntejakin vanhoja kirjoja tutkiskellen,
hyvin harvoin, ehkä 2-3 krt viikossa, on kiukkuinen, kannattaako huolestua ?
Iltaisin n.klo 20 mennyt nukkumaan koko ikänsä, aamulla herätys 6.30 -7.30 riippuen milloin kouluun (yleensä 8).
Koulun jälkeen ei yhtään väsynyt ( huoh, saisi joskus nukkua), menee kylän poikien kanssa urheilukentällä ym. Saanut nyt vasta ikäistään seuraa,
edellisen mainitsema "yhdellä pojalla ei ole kouluajan ulkopuolella ns vakituista kaveria", eikö siihen puutu viranomaiset ? Meidän pojalla kun kavereita ei ollut, siitä räksytti hieman jokainen, onkohan kukaan tutkinut, kuinka paljon parempia ovat lapset ja mitä heihin vaikuttaa kun ovat ikäistensä seurassa.
Täytyy muistaa, lapset ovat lapsia ja annetaan heidän sellaisia olla. Ei 7 vuotiaalta voi vielä vaatia täydellisyyttä, itse odotan kun poika on 12v, se ikä osoittaa jo jotakin..........
Pääasia kun pojalle opiskelu ja ruoka maistuu, eiköhän hänestä täyspäinen niiden mukana tule. - ap...
ja menevä 7v kirjoitti:
Kannattaisikohan olla huolestunut, poika tykkää käydä koulussa, hieman on kyllä "vauhdikas" !, matikka kiinnostaa ja sitä poika tekee joskus tuntejakin vanhoja kirjoja tutkiskellen,
hyvin harvoin, ehkä 2-3 krt viikossa, on kiukkuinen, kannattaako huolestua ?
Iltaisin n.klo 20 mennyt nukkumaan koko ikänsä, aamulla herätys 6.30 -7.30 riippuen milloin kouluun (yleensä 8).
Koulun jälkeen ei yhtään väsynyt ( huoh, saisi joskus nukkua), menee kylän poikien kanssa urheilukentällä ym. Saanut nyt vasta ikäistään seuraa,
edellisen mainitsema "yhdellä pojalla ei ole kouluajan ulkopuolella ns vakituista kaveria", eikö siihen puutu viranomaiset ? Meidän pojalla kun kavereita ei ollut, siitä räksytti hieman jokainen, onkohan kukaan tutkinut, kuinka paljon parempia ovat lapset ja mitä heihin vaikuttaa kun ovat ikäistensä seurassa.
Täytyy muistaa, lapset ovat lapsia ja annetaan heidän sellaisia olla. Ei 7 vuotiaalta voi vielä vaatia täydellisyyttä, itse odotan kun poika on 12v, se ikä osoittaa jo jotakin..........
Pääasia kun pojalle opiskelu ja ruoka maistuu, eiköhän hänestä täyspäinen niiden mukana tule.eli annetaan lasten olla lapsia.
Siitähän tässä ei ole ollut kysymys missään vaiheessa
- samanlaista
kuulostaa niin kovin tutulta: tytön ensimmäinen kouluvuosi oli täyttä tuskaa. pukeminen, syöminen, hampaidenpesu, kaikki oli kuin hidastetussa filmissä ja siinä sai huutaa, raivota, maanitella, kiitellä, kehua ja turhautua enemmän kuin tarpeeksi. häntä täytyi jatkuvasti valvoa, jos poistui hetkeksi huoneesta niin palatessa tyttö konttasi pöydän alla ilman vaatteita.. jälki-istuntoa on tullut laiskottelusta, valehtelusta ja vaikka mistä. mitään ei jaksanut tehdä, ei jaksanut kävellä eikä lukea, ei jaksettu kirjoittaa eikä oikein mitään muutakaan. hän sai usein myös raivokohtauksia. matikka ja osa muista aineista takkuili eikä opettaja saanut häneen mitään kuria.
nyt on kulunut vuosi eteenpäin. tyttö kertaa ensimmäisen luokan uudelleen. hän herää aamulla itse, pesee hampaat ja laittaa itselleen aamupalan. sen jälkeen hän pukee itsekseen vaatteet ja lähtee ilman eri sanomista itsenäisesti kouluun.
hallelujaa, hän on kuin eri lapsi. tässä tapauksessa ainakin sinnikkyys ja tarkat rajat purivat, kun laitoimme hänet vastaamaan omasta käytöksestään niin tulosta saatiin. mielestäni hän meni myös kouluun aivan liian aikaisin mutta sille asialle on myöhäistä enää tehdä mitään.
mutta siis, pointtini oli että olisiko lapsesi mennyt ehkä liian aikaisin kouluun? tuntuuko hänestä siltä että häneltä vaaditaan liikaa? onko taustalla joitain perheongelmia jotka saattavat häiritä koulunkäyntia?
huom! tämän tytön taustalla on runsaasti ikäviä tapahtumia; muuttoja, eroamisia,hylkäämiskokemuksia, lastenkotia, epävarmuutta ym jotka haittasivat tytön tunne- elämää ja sitä myöten myös koulua.- ekaluokkalaisen äiti
Mulla alkoi pojalla koulu ja siitä vaikeudet.
Ensin koulussa alkoi tappelut ja puhuttelut, valehtelu ja varastaminen.
Nyt sitten poika tekee kaikki niin hitaasti. Syömiseen menee parhaimmillaan tunti, tää jää tuijottamaan tyhjyyteen ruoka suussaan.
Olen kaikkeni tehnyt ja yrittänyt, huudosta kehuun, palkintoihin jne jne.
Musta tuntuu et poika elää ihan omassa maailmassaan, jossain kuplan keskellä. Hän tuntuu vajoavan jonnekkin, ei mitään oma-aloitteisuutta.
Hän jää ihan jopa kesken imuroinnin leikkimään.
Kaikki nykyään kestää ja kestää. Entinen vauhdikas kaveri on nyt ihan toisessa kosmoksessa, nimensä se vielä tunnistaa.
Olen väsynyt tähän hoputtamiseen.
Tuntuu että ekaluokkalaisen sijaan meillä on 2-vuotias jota täytyy pukea ja passata, hän ei edes maitoa viitsi kaataa itselleen.
- tämän
älä puutu aamu toimiin ollenkaan
vaikka haaveilee.
meikäläinen aina olin kimpussa
kyselemässä onko kaikki kirjat tms.
joka kerta kamala kiire.
toisaalta monelta mennään nukkumaan
muistaakseni kun mun poitsut oli ekalla
9 tais olla että piti olla syöty yms.
tehty.
tähänkin liittyy paljon onko lapsi ollut
päiväkodissa pienenä!!
ja minkälainen oli eskarissa.
eka pojalle eskarissa opetettiin lukeen
ja laskeen niin olihan eka luokalla
hankalaa kun koko luokka jo osas lukea
toka poika taas leikki eskarissa niin
silloin poika kävi koulua oikeasti.
muuten oletko ajatellut pyytää
koulunkäytiavustajaa.tutkimaan
nurkasta mikä sitä haaveiluttaa
mun pojalta jäi eka luokalta kaksi
luokalle ja kumpikin oli syntynyt
joulukuun lopulla - skkf
dysfaatikolta. tarkistutappa onko lapsellasi dysfasia :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 713105
- 922875
- 512115
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201575- 151349
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51338Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131301Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131273- 181270
Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241232