Rakastin joskus
poispainuneina suvina
jolloin kuiskaukset
takertuivat juhannusruusuun
ja kiihkeät vartalot
painuivat rantahiekkaan.
Hiukseni liehuivat tuuleen
kasvoillani
viipyivät öisin kuunsäteet
joilla Sinun sormesi hehkui.
On yhä vaikeampaa lukea
tunnustella kättä
olla tyynenä
ja myrskytä samaan aikaan.
Kenelle minä puhun
nämä hämärät
sieluntäyteiset yöt ?
poispainuneina suvina
jolloin kuiskaukset
takertuivat juhannusruusuun
ja kiihkeät vartalot
painuivat rantahiekkaan.
Hiukseni liehuivat tuuleen
kasvoillani
viipyivät öisin kuunsäteet
joilla Sinun sormesi hehkui.
On yhä vaikeampaa lukea
tunnustella kättä
olla tyynenä
ja myrskytä samaan aikaan.
Kenelle minä puhun
nämä hämärät
sieluntäyteiset yöt ?
Vastaukset 28
Vanhimmat
...ne täytyy puhua
kun se nostaa muistot pintaan
kultaiset unelmat mieleen
kumpa saisi uudestaan...
rakastaa kuin ennen.
todellinen kaipauksen runo,
vähän riipaisevakin.
eilinen myrskykin tuonut osansa.
hienon hienoa kerrontaa
hyvin hyvä ,hyvä upea linda!!!
kaipa tässä kaipaustakin on mukana. Mitä lie
vuosien niputtamista, sekametelisoppaa.
Siitä hienoudestakin varmaan ollaan montaa
mieltä, mutta olen otettu taas sanoistasi.
Kiitän, ja toivotan tuntureiden pojalle mitä par-
hainta päivää.
Se kaikki mitä oli
viivähti meissä
kuin tulenliekki
roihuten
Yhä polttaa
Se minkä luulit hiiltyneen
toivoitkin joskus
palavan loppuun
Palaakin - alkuun
- - -
Tämmöisen synnytti =)
"Kenelle minä puhun
nämä hämärät
sieluntäyteiset yöt ?"
Kosketti minua
mahtavan vastineen hän,
upeaa on. Komee olis harhaanjohtava =)
Kiitos ystäväiseni,
helmi päivieni kulussa.
Autioilla rannoilla vain kahden
palavaa rakkautta tuntien
suudelmien poltetta
sormien hehkua
mutta kuitenkin…
"Kenelle minä puhun
nämä hämärät
sieluntäyteiset yöt?
hienosti ilmaistu, hyvä runo kaikin puolin!
että Sinäkin ' takerruit ' tuohon säkeeseen.
Mutta ollakseni rehellinen, olen mieltynyt siihen
itsekkin - kai sen ääneen saa sanoa. Näin olen
sanonut joskus ennenkin.
Kiitän huomioinnistasi,
ja olet huoletta - kyllä se postilaatikkokin vie-
lä kolahtaa jahka ehdin.
Lindalle tervehdys tähänkin
päivään ja myräkän jälkeen
... niin oudon hiljaista.
Kenelle puhut...- puhu meille
ja niinhän teetkin,hyvä niin.
Sinä Juhannuksessa jo...siellä
koskella- Kesä - no voi pyhän
vallat...eiku maanantaiko on...
hitsi näinä minun kommentteja,
paras kun häivyn...Hieno
runosi oli jälleen kerran
- Ammattilaiselta takuu
varmaa tuotetta.
ei nyt sentäs juhannusta eetteriin, juhlitaan en-
sin kuitenkin Joulut ja muut juhlapäivät. Voihan
sitä talven keskellä muistella kesää ja hehkuvia
ruusuja, vaikka Joulu nyt onkin lähellä.
Pikkuhiljaa on alettava jo ajattelemaan joulukkia
sun muuta hössöttämistä.
No kiitos, että sain oikein luvan kanssa
' puhua ' teille täällä.
No mikäs hitzi Sinun kommenteissasi on muka vi-
kana - minun mielestäni ihan kelvollisia. Mutta
hei, älä ihmeellä kutsu minua ammattilaiseksi.
Jos olisin sellainen, tuskin täällä kirjoitteli-
sin vaan kansien väliin.
Mutta kiitos Dolan, toki olen sanoistasi otettu.
On tuo Joulunalus aika sellaista,
että sitä ja tätä,ellei yhtään
tee mitään sen eteen - tarkoituksella,
"niin helvettiin noidutaan".
Mutta on siinä paljon hyvää
ja juhlallistakin,kun ottaa
oikean mittasuhteen sen
viettoon.
Etkös ennen ole saanut puhua
ja ken sen on kieltänyt.
Ammattilaisuus - sanana kyllä
mietinkin,että et tykkää,mutta
runosi kertoo määrätynkaltaisen
otteen kerrontaasi,ettei aivan
pelkästään sinnepäin asenteesta
kuin taidottomuudestakaan ole kysymys...
Vaan tosi vahvasta kirjoittajasta !
Hyviä illan ja yön tunteja
huomiseen.
Olen toki, saanut ennenkin puhua. Ja jos nyt ol-
laan ihan rehellisiä, niin kyllä minua on yritet-
ty ainakin kieltää puhumasta - varmaan muistat
itsekkin tuolla taannoin. Mutta se siitä, ei kan-
nata palata menneeseen.
No kiitos sanoistasi, joilla korjasit ' ammatti-
laisuuttani ' noin kerrottuna se kuulostaa ihan
toisenlaiselta.
Oikein hyvää uutta päivää sinne Näsin rannoille.
Eikös Suomessa ole puhumisen ja
kirjoittamisen vapaus.
Sanonta, että joka vanhoja muistelee...
- mutta usein näin on,että mieleen jää.
Kun tuota memoria ei saa pois päältä,
ellei tule tuo dem....piippaa nyt
- joko se iski kesken kaiken.
Lähetään nässylle
pilkille...rensselit
selkään.
puhumisen ja kirjoittamisen vapaus.
Sanonta vanhojen muistelosta ei aina ihan pidä
paikkaansa. Voi olla paljonkin menneisyydessä,
jota haluaa muistella. Joten ei aina tikulla kui-
tenkaan silmään.
Mutta pilkille minua ei saa,
kun en juurikaan rakasta veden/jään päällä oloa.
Eikähän jäät edes kanna vielä.
Hyvää päivän jatkoa vain, vietät sen sitten min-
kälaisissa merkeissä hyvänsä.
Juu... ei täälläkään olla,
mutta hyvä ajanvietto
heille,jotka sitä harrastavat.
Uutta pv.jo tässä kun
eräs tässä ns.temppuilee.
Tuntui oikeastaan hyvältä
ajatuksen hiljaisin sanoin
saattaa hänelle viesti: älä
mene koskaan luotani pois.
Jotain sisäistä täyttymystä
tuntien kirjoittaa kosteaan
rantahiekkaan sormella:
Rakasta minua, niin kuin minä
sinua.
Miehen olemisen natintoa ja
täyttävää tunnetta olla
Rakastunut. Joku tärkeä herkkä
kohde sisällä. Kuin musiikkia
kitaralla.
Hiljaa näppäillen, mukka joka
sävel kulki syvälle. Toi nautintoa.
Kun Rakkauden viinilasiin tilkan
lisää. Ja koko keho nautti sitä.
Kuin johonkin ylevään.
Antautui siihen ja antoi tunteiden
kuljettaa siinä rannan aaltojen
pauhussa. Maistaa suolaisen meren
kuin hänen suunsa. Auringos säteet
kuin hänen hyväilyjään.
Ja uskoa ettei hän katoa. Katoa
kuin merellä aamun usva. Ja sitten
vain kirkas aava. Hän on ja kokee
mitä minäkin. Enempää rakkaudessa
ei tarvitse.
Kuin kokonaan sille antautua.
http://www.youtube.com/watch?v=HZBUb0ElnNY
Kiitos runostasi.
Pitääkö Rakkaus hallita?
Tai antaa Rakkauden hallita?
Vaikkapa Rakastaa viisaasti?
Vai onko Rakkaus osa koko
elämää ja se pitää vain
hyväksyä?
Näin peräkammarin pojan
ajatuksin runosi on hieno
ja taidokas.
Isot pojat osaa sisällön
tarkemmin analysoida.
Pyryttävää päivää täältä
sinulle ja kullallesi.
vaikka haluaisinkin kirjoittaa runon runoasi vas-
taan. Tein jo muutenkin tuolla aiemmassani väärin
Sinua kohtaan, mutta se vain syntyi kuin itses-
tään. Nyt en anna sormilleni lupaa kirjoittaa,
vaan nautiskelen hetken lukemalla sitä ja kuunte-
lemalla tuon linkin ...
Ihanaa Elvistä jälleen.
Mutta mitä osaan taas sanoa runostasi, kun siinä
on kaikki - ihan kaikki niin paikallaan kuin
olla ja voi.
' Hän on ja kokee
mitä minäkin. Enempää rakkaudessa
ei tarvitse.
Kuin kokonaan sille antautua '
Nautinto, täydellinen nautinto.
Rutistava kiitos sekä runostasi että Elviksen
biisistä.
Kysyit lopussa, pitääkö rakkaus hallita tai
antaa rakkauden hallita. Ehkä ei, kumpaankin ky-
symykseen. Yhdyn kyllä palautteesi jatkoon, se
on osa elämää. Vai että peräkammarin poikako
siellä taas olikin äänessä, ja isot pojat tietys-
ti taustalla nauraa hekottaa =)
Pyry muuten alkoi taas, eli ei ole ajanvieteon-
gelmia huomisellekkaan sitten. Hauskaa iltaa Si-
nulle lapsosten kanssa.
Saatuasi kutsun pitoihin, varohan ettei juhlakansa luule sinua sulhaseksi tai muuksi juhlakaluksi. Vain päivänsankarilla on oikeus tuikata neilikka napinläpeen.
Todella hienosti ilmaisit asian.
Suorastaan esimerkillisesti.
Kiitos!
Täytyy pitää mielessä neuvosi.
tuntea ja olla tuntematta...
Hieman tuota samaa tunnelmaa tästä aistin.
Eli se olet sinä, siellä...
Valkeat keskikesän yöt ja elokuun kuutamot...
ne menneet, ovat nähneet paljon ja kuulleet paljon...
Luulisin, että tämä runo herättää monelle muistoja menneistä kesistä ja kesäöistä, niistä joina tehtiin muistoja.
On siinä vaan outoa tenhovoimaa, kesäyössä. Kuten tässä runossasikin.
sitä samaa, kuin toisella puolen olevasta runos-
tani luulen. Mutta olet oikeassa, sama ajatusten
kiertokulku tässä onkin, tämä oli vain lempeämpi
versio siitä.
Mukavaa ajatella niin, että runoni synnyttäisi
lukijalle muistoja kesäöistä ja kuutamoista. En
osaa edes sanoa, mistä itselle juuri nämä tunte-
mukset tähän runooni halusivat tulla - kesä ja
juhannusruusut. Mutta tottahan se on, että sel-
laisina hetkinä niitä muistoja usein synnytetään.
Tenhoa ja kesäyön taikaa - siinä oivat elementit.
Kiitos Sinulle, oli mieluisaa lukea palautettasi.
.. avaa sen hienosti! Kiitos. Kukunor
Siis että avaa koko runon, en minä pelkästään nimeä kiitellyt. Sama
Sinä herttaisista herttaisin, jo niccisikin puo-
lesta. Se synnyttää aina mieleeni kesän ja käen
kukunnan, hassua varmaan Sinusta. En tiedä sen
alkuperää, mutta eipä sillä ole mitään merkitys-
täkään, ihana se on.
Usko pois, olisin kyllä ymmärtänyt jo
edellisestä kommentistasi sen, mitä halusit
sanoa runostani. Ihailen ihmisiä, joilla on
taito sanoa vähästi paljon. Sinä teit sen näillä
kahdella piskuisella, mutta niitäkin merkityksel-
lisimmillä kommenteillasi.
Kiitos !
tässä on kosketus
niin jotenkin herkkä,,
,,,,,,"kenelle puhun,,,"
,,,
,,koskettaa näinkin
herkkää sielua,,,,
,,,,,,
,,kauneudellaan,,,,
,,,,,,,,
,,tästä ei voi
olla pitämättä,,niih kerta,,
,,,,,,,
,,*taputukset* ja nöyrä kiitos
lukunautinnosta~~
pirtsakkaa tiistaita~~ :))
jonkinlainen monologi se oli kai tämäkin runoni.
Miellyttävää lukea että se oli mieleen,
herkkäsieluiselle tigrulle.
Tuskin kuitenkaan taputuksien arvoinen,
mutta nöyränä kuitenkin kiitän.
Puolinukuksissa melkein nytkin kirjoitan,
että pirteydestä ei ikävä kyllä voi puhua :(
Mutta uskon Sinulla sitä pirteyttä olevan minun-
kin edestäni =)
hiukset liehuvat
suonissa veret riehuvat
pinnan alla
ihon suojassa
painoin käden kuvan lumeen
näin merkitsin tähdille osoitteen
jonne tunteet voi tulvia
ilman pahoja unia
puhu hämärään
puhu pimeään
puhu valoon
puhu iloon
nythän Sinä vallan ihanan runon olet
kirjoittanut. Hei, mitä kummaa on tapahunut ?
Mieshän on kuin uudelleen herännyt,
levotonta ja elämälle maistuvaa runoutta.
' painoin käden kuvan lumeen
näin merkitsin tähdelle osoitteen
jonne tunteet voi tulvia
ilman pahoja unia '
Ukko on tainnut mökillä ladata akkuja,
kirjoitellut rakkaudesta yökaudet ja nyt sitten
ripottelee hengen tuotteitaan tänne.
Wau sanon minä !
Koko runo on iloa, valoa ja tunnetta
tulvillaan. Arvaa vaan oonko hiukka tyytyväinen -
no olenhan minä.
Ja kaiken päätteeksi kiitän niiaten.
olet..
en keksi mitään sanottavaa..
upeaa..
yritin,
et vastaisin runolla..
mut olin voimaton..
sanasi huokuu herkkyyttä,
tunnetta..
valun hiekkaan..
06:)
olen onneksi oppinut käymään näitä sivuja taakse-
päin, kun aina silloin tällöin järjestät näitä
ylläreitä niin kuin nytkin.
Kyllä Sinä sanoit ihan riittävästi minulle,
olen enemmän kuin otettu.
Kiitos !