Mieystäväni veli (n. 40-v) sairastaa masennusta, ymmärtääkseni syö siihen lääkkeitä ja käy joskus tapaamassa lääkäriä (psykologi, vai mikä nyt onkaan). Veli poistuu kodistaan, kun haetaan autolla esim. vanhempiensa luo äitienpäivänä tms. (Pitkän houkuttelun jälkeen, jos silloinkaan.) Ruoka viedään, pyykit käydään pesemässä jne. Veli istuu sisällä, juo olutta ja pelaa tietokonepelejä. Tätä on jatkunut useita vuosia. Ystäväni tai hänen vanhempansa käyvät siellä lähes päivittäin. Ystäväni ei kovin monisanaisesti puhu asiasta minulle, vaikka olen yrittänyt kysellä. Ei kyllä valitakaan, jotenkin tottunut menemään iltaisin pariksi kolmeksi tunniksi viettämään aikaa veljensä luo. Lääkärin sanomisista ei tietenkään muilla ole tietoa, ties vaikka olisi antanutkin jotain neuvoja mitä veli voisi tehdä itsekin elämäänsä parantaakseen. Mutta kun kaikki tehdään valmiiksi, niin mitäpä niistä perheelle kertomaan.
En ole perehtynyt masennukseen, mutta tuntuu, että tuosta avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Täytyykö ystäväni elää elämänsä veljensä vartijana loppuun asti, vai voiko joskus saada myös elämän ilman jatkuvaa huolta veljestään? Kai masentuneelle voidaan saada muualtakin apua? Vaihtelu virkistäisi varmaan kaikkia. (En ole veljen saamasta huomiosta mustasukkainen tms, vaikka joskus kieltämättä tuntuu, että meitä on kolme tässä suhteessa.)
(Ja jos löytyisi vielä linkkejä hyödyllisille sivuille.)
En ole perehtynyt masennukseen, mutta tuntuu, että tuosta avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Täytyykö ystäväni elää elämänsä veljensä vartijana loppuun asti, vai voiko joskus saada myös elämän ilman jatkuvaa huolta veljestään? Kai masentuneelle voidaan saada muualtakin apua? Vaihtelu virkistäisi varmaan kaikkia. (En ole veljen saamasta huomiosta mustasukkainen tms, vaikka joskus kieltämättä tuntuu, että meitä on kolme tässä suhteessa.)
(Ja jos löytyisi vielä linkkejä hyödyllisille sivuille.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että tämä on sinulle suurin ongelma teistä kolmesta. Haluaisit, että miesystävä viettäisi ja jakaisi enemmän aikaa kanssasi. Et ole mustasukkainen, mutta koe jääväsi sivuun. Veli on varmaan tärkeä henkilö ystävällesi ja he ovat läheisiä toisillensa. En tiedä, olisiko tämä masentunut sitten aktiivisempi, mikäli veli ei tapailisi häntä niin paljon. Ihmissuhdeasiat ovat niin henkilökohtaisia: ei voi vaatia toiselta aikaa, jos toinen ei sitä suosiolla anna. Jospa keksisit jotakin "oikein mielenkiintoista, yhteistä tekimistä ystäväsi kanssa, että hän olisi enemmän myös sinua varten. Pakottaminen, vaatiminen ja nalkutus pahentaa vain tilannetta.
Kuten tuossa ensimmäisessä viestissä tarkoitin antaa ymmärtää: mustasukkainen en ole. (Jäi ilmeisesti tuo mainitsemani "kolmen hengen suhde" mieleesi.) Yhteistä aikaa ja mielenkiintoista tekemistä on kyllä. Minun ei tarvitse elämääni tämän asian takia muuttaa. Tuosta mielestäni liiallisesta huolehtimisesta halusin vain mielipiteen joltakin asiasta jotain tietävältä, koska minulla on vain tämä oma ajatukseni. Eli toimitaanko nyt masentuneen kannalta oikein? Aktiivisempi hän saattaisi olla, tai sitten ei. (Esim. lopettaisikohan tupakoinnin, ellei niitäkin tuotaisi kotiin, silläpä se aktiivisuuskin selviäisi. Lähtisikö itse ostamaan.) En todellakaan nalkuta, pakota enkä vaadi mitään keneltäkään, eli tilanne ei ole paha minun osaltani, ei nyt keskitytä minuun. Ja totta kai veli on tärkeä, en mitenkään yritä kenenkään välejä rikkoa, aikuisia ihmisiä ollaan kaikki. Enkä tätä pohdintaani ole tuonut heille julki. Mietityttää vain koko touhu ja alituinen huolenpito ja huoli.
Kysyt mielipidettä ulkopuolisilta. Ihmiset olemme yksilöitä, myös tämä miehesi veli. Tuskin on yleipätevää psykologista ohjetta, joka pätee kaikissa tapauksissa. Voisitko itse jotenkin sitten vaikuttaa hänen aktivoimiseksi miesystäväsi kautta tai ilmeisesti tunnet häntä itsekin tai vaikuttamalla häntä hoitaviin ammattiauttajiin.