mutta onko mulla vaihtoehtoja? En ole mikään ilolintu, vaan kuolemaa rääkyvä harakka. Pohdin asioita liian kauan, liian syvällisesti ja liian yksin. Lopputulos on aina aika surullinen. Eniten viiltää se, että hänenlainen ihanan positiivinen ihminen ei tule koskaan ymmärtämään minua. Emme löydä yhteistä säveltä, koska hänellä on nauru yhtä herkässä kuin minulla itku.
Tuhoan itseni
tällä tavalla
6691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vielä luovuta,eihän sun aina tarviikaan olla ilolintu...ei kukaan aina jaksa..ei aina ne positiivisetkaan tyypit.Onhan sulla paljonkin vaihtoehtoja:älä pohdi asioita yksin ja liian syvällisesti,se on kai se tuhon tie...onko sulla ystäviä?
surullinen, olet spesiaali sellaisena kuin olet!!
itkeä tirauttaa sinä et vain tiedä sitä.
ymmärtää!
ei ole vaihtoehtoja. No niin, siitä naurusta huolimatta mulla on ihan sama ongelma ;) ...niin että mistä mä sut löydän?
kuin nauraa ja välillä se tuntuu hölmöltä. Hänpä kertoi, että hän sisimmässä itkee, kun jotain on lähimmäisillä, mutta kuitenkin nauraa, kun ei osaa muuten näyttää tunteita.