Lapsuuden hoitamaton paniikkihäiriö, vuosien henkinen ja fyysinen väkivalta, hyväksikäyttöä, alkoholia, virheitä ja itsensä "tahallista" henkistä rikkomista...
Kaikki on jäänyt käsittelemättä, hoitamatta. Elän kohtuullisen normaalia elämää, mutta välillä ahdistus kasvaa todella suureksi. Usein otan sitten viiniä tai olutta ahdistusta helpottamaan.
Rauhoittava lääkitys?
Kynnys on korkea mennä lääkäriin, mitä siellä pitää kertoa?
Terapia myös tarkoitus aloittaa, mutta kynnys melkoisen korkea siinäkin.
Kaikki on jäänyt käsittelemättä, hoitamatta. Elän kohtuullisen normaalia elämää, mutta välillä ahdistus kasvaa todella suureksi. Usein otan sitten viiniä tai olutta ahdistusta helpottamaan.
Rauhoittava lääkitys?
Kynnys on korkea mennä lääkäriin, mitä siellä pitää kertoa?
Terapia myös tarkoitus aloittaa, mutta kynnys melkoisen korkea siinäkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse mietin vastaavia muutaman vuoden ennenkuin rohkaistuin ja vain menin lääkärille. Kerroin hyvin avoimesti ja rehellisesti miltä minusta tuntuu, siitä se sitten lähti. Terapiassa käyn ja siellä sama juttu; kannattaa olla avoin ja rehellinen; itseä vartenhan siellä ollaan.
Suosittelen erittäin lämpimästi, kaikki lääke sun muut jutut ovat sitten ammattilaisen käsissä,
yksin ei kannata murehtia eikä jaksakaa.
Pelko pois ja menoksi :)
itseäsi, sun tulee ajatella itseäsi juuri nyt.
Minä olen myös lapsuudesta asti paniikki-ihminen. Paniikki elämän varjona aikuisuudessakin. Lähdin psykiatrille, otin lääkkeet käyttöön ja käyn terapiassa. Kaikista vaihtoehdoista lääkkeet olivan vähiten huono vaihtoehto. Olen pystynyt elämään aivan normaalia elämää. Lääkkeet ovat minun arkeani psykiatrin määrääminä. Alkoholista paniikin hoidossa en tiedä yhtään hyvää kokemusta. Useimmista on tullut pikku- tai isoja tissuttelijoita. Lääkkeet ovat turvallisin vaihtoehto. Valoa elämääsi ystävä.