Olen 30 ja risat.Sain lääkäriltä diagnoosin oiresiini ja itsetuhoisuuten semmoisen kuin:AD/HD!!!!!.Tää oli kyllä mulle aika yllättävä asia,koska olen oireillut jo noin reilu 20 vuotta ja aina sama:"Olet masentunut,eli tässä resepti ja terapia käynti osoite".Tällä hetkällä olen vähän niinku "isokala"pienessä lammikossa.Ehdin jo lapsena kokea kaikki "mukavuudet"kun olet muita hitaampi oppimaan ja kertaamaan ekanluokan.Mikä nyky päivän lääketiedettä voisi auttaa edistämään tämän taudin toteamista tarpeeksi ajoissa,että ei menisi "koko elämä"sekaisin???????
Vasta todettu
yllätynyt
101930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joukkoon! Minullakin sama kysymys aina päässä: "Mikä nyky päivän lääketiedettä voisi auttaa edistämään tämän taudin toteamista tarpeeksi ajoissa,että ei menisi "koko elämä"sekaisin???????"
Valitettavasti vain huonompaan suuntaan on mennyt koko asia, siis ainakin aikuisten adhd.
ADHD-aikuisten passiivisuus tällä alueella ei edistä asiaa yhtään. Miten saisimme aikaiseksi "YHTEISTYÖN"?
En tiedä! On se kyllä kumma, että "yhteistyö" järjestöjen ja tavallisten ihmisten kanssa mättää ja kaiken maailman kuntoutusuunnitelmat tehdään vain lapsille. Tosi asiassa olisi mahtavaa hallita omaa ADHD käytöstään ja tulla paremmin toimeen kaikkien kanssa. Tuntuu, että nykyään pelätään ADHD:ta. Minäkin toivon vaan samaa kuin muutkin ihmiset, mutta ADHD vaikeuttaa asioita. PS.tsemppiä ihan kaikille joilla on ADHD!!
Olen samaa mieltä, että kyllä tässä nyky lääketietteessä jokin mättää, kun vasta aikuisena kerrotaan ja TODELLAKiN menee elää uusiksi. Sitten kun lähes kaikissa tän alan kirjoissa puhutaan lapsista ja heidän oireista, muttei aikuisista mitään...
On se kumma, että muihin vaivoihin löytyy tietoa. Ps. onko liikaa pyydetty, että joku tekis meille aikuisille tietokirjan miten pärjään, kun minulla on ADHD?
Olisi myös hyvä jos pääsisi edes jollekkin kuntouskurssille, vaikka Kelan kautta niin että saisi eväitä arjessa selviämiseen. Tuntuu että tämän sairauden hoidossa ollaan lääkekeskeisiä niikuin monen muunkin sairauden hoidossa Suomessa. Olisi myös hyvä jos olisi jotain neuropsykologista kuntoutusta. Tuntuu että Suomi on ihan takapajula kaikissa neurologisissa sairaukissa. Kunnollista hoita saavat vain ne ihmiset jotka sattuvat asumaan alueella jossa on neurologisia sairauksia tutkiva yliopistollinen sairaala.
Niin, mutta kun ei ole. kaikista ärsyttävin asia on ihmisten reaktio tän asian suhteen. Eihän tästä edes voi kunnolla keskustella. hmm. ihmiset vaan luulee, että tuo on laiska tai saamaton tai "typerys" ja eikä ne usko, vaikka niille selittää..
Elämässä haluaisin vain, että kaikki olisi normaalia. En kuvittele mitään "ihmettä" tapahtuvan. Aikaisemmin luulin, että kieltämällä tän asian se häviää ja kaikki olisi kuin aikaisemmin. Erityisesti harmittaa, ettei löydy tietoa.
Niin... Ei noita kuntoutusta ole aikuisille suunnattu, vaikka kyllä me aikuisetkin sitä tarvittaisimme vosinko sanoa, että kipeämmin kuin lapset, sillä lapsilla on kuitenkin vanhemmat ja muu yhteisö tukenaan ja tukiverkosto on parempi. En väitä, etteikö meillä aikuisillakin ole jonkinlaista tukea...
Oikein paljon tsemppiä sinullekin...
ja nyt todettu tai epäillään että add?hoito jatkui kuitenkin depression hoitamisella..sit pitäs sulkea vielä uniapnea pois,kun nukun paljon,mutten ole pirteä.
itse olen 40v ja masennusta hoidettu yli 20v.olen kyllä viimeiset 10v sanonut etten tunne itseäni masentuneeksi.en ole itsetuhoinen yms.
olen oppinut elämään kaaokseni kanssa ja järjestämään elämääni niin että voin kulkea sieltä mistä aita on matalin....tai ei ole aitaa ollenkaan:) nyt vaan alkaa taas olla sellanen tilanne että kaikkea häiriötekijöitä on liikaa ja huomaan alitajuntaisesti suunnittelevani niiden poistamista. 1.en pidä yhteyttä ystäviin,kuin pakosta.tarkoittaa etten halua ketään kylään,enkä vastaa puhelimeen tai valehtelen että on kiire "soitellaan myöhemmin".sitten listalla on aviomies eropaperit viety.syy eroon on kun en jaksa keskustella hänen kanssaan. ja talo on liian iso eikun myyntiin,kun ahdistaa ettei sitä pysty hallitsemaan.tarkoittaa sitä,että esim. siivoaminen alkaa sit on 10 juttua meneillä ja tuloksena ehkä tiskipöydän tyhjennys ja kuinka ollakkaan kohta sekin on taas kaaoksessa.
kuulostaako tutulta?siksi eksyin tälle palstalle,kun en ole löytänyt mistään add aikuisten juttuja ja hoitoja
Itselläni on samankaltaisia ongelmia.
Muutama vuosi on ollut tavallista raskaampaa -
on ollut muutto,remontti,kuolemia (väh. 1 per joulu),paljon töitä ym.
Asumme omakotitalossa ja viime keväästä on tuntunut etten millään jaksa kotitöitä,pihatöitä,
koirien hoitoa ja palkkatyötä. Mielessäni kävi jo muuttaaminen kerrostaloon (olis niin paljon helpompaa !) Avioeroakin harkitsin kun tuntu että ei ollut omaa aikaa tarpeeksi. Aina mies tai koirat vinku ruokaa,ulkoiluttamista ym.ym.ym
- ainakin yksin sais olla rauhassa ja tehdä asioita omaan tahtiinsa.
Hei, olisi erittäin mukava asia jos pystyisit keskustelemaan ongelmista miehesi kanssa niin ehkä hänkin pystyisi ymmärtämään sinua ja tukemaan sinua!
Uskomatonta touhua näissä pienissä kaupungeissa, mullakin diagnosoitu aina masennus ennen kuin sain add ja muu oppimisvaikeus diagnoosin, mut primaarikapasiteetti on hyvä. Ni sen takia suoriutunut niin hyvin asioista.. Jos hetkellisiä burnoutteja ei lasketa..
Mulle ei sovi mitkään masennuslääkkeet jotka ssri ryhmässä mitkä lisäävät nonadrenaalia ja serotoniiniä, olot paheni fyysisesti lamauduin täysin ja impulsiivisyys paheni, sama comfertan kanssa aggressiiviseksi tulin. ja Stratterasta sama uupumus kuin ssri lääkkeistä.. Nyt menen ilman lääkkeitä paitsi otan josus nukahtamislääkkeen jos nukun huonosti..ja jos olo käy sairaantuskalliseksi ni hätävarana on temesta, mut syön masimissaan viikon kerrallaan.. Onko muilla kokemuksia tälläisestä.