Kertokaahan te, joilla on omia kokemuksia; -millaisessa kelissä folkkarikka uskaltaa vielä lähteä purjehtimaan? Sen tiedän että itsetyhjentyvää sitloodaahan siinä ei ole joten se rajoittanee jonkun verran keliä...(?)
Ja miten yleensä n. 7-9 metrisillä purkkareilla pärjää kelissä?
En tarkoita mitään äärimmäisyysreunaa vaan miswsä kelissä esim. folkkarilla voi vielä turvallisesti lähteä purjehtimaan, olettaentietenkin että miehistöllä on homma hanskassa ja kokemusta muustakin kuin pläkästä.
Kiinnostaa siksi että olen aikeissa hankkia purkkaria ja tämä olisi vain yksi kriteeri.
Ja miten yleensä n. 7-9 metrisillä purkkareilla pärjää kelissä?
En tarkoita mitään äärimmäisyysreunaa vaan miswsä kelissä esim. folkkarilla voi vielä turvallisesti lähteä purjehtimaan, olettaentietenkin että miehistöllä on homma hanskassa ja kokemusta muustakin kuin pläkästä.
Kiinnostaa siksi että olen aikeissa hankkia purkkaria ja tämä olisi vain yksi kriteeri.
Vastaukset 17
Vanhimmat
7-9 m vene menee tyypillisesti B-luokkaan CE-merkinnässä. B-luokan "perustana" on 4 m merkitsevä aallonkorkeus ja 21 m/s tuuli. Lähelle noita arvoja on päästy viime viikkoina Suomenlahdellakin, mutta erittäin harvinaisia ne ovat purjehduskaudella: http://www.fimr.fi/fi/itamerinyt/fi_FI/aallonkorkeus/#waveHeight
Olen ollut pari kertaa 8 m veneellä yli 3 m merkitsevässä aallonkorkeudessa ja n. 18 m/s tuulessa. Kyllä siellä pärjää, muttei se kovin mukavaa ole eikä sinne kannata huvikseen mennä. Folkkarilla en lähtisi tuollaiseen puuttuvien itsetyhjennyksen, kaiteiden jne takia, vaikka se sinänsä onkin "kotonaan" kovassa kelissä.
kyllä folkkari on tarkoitettu maanteille, vaikka ei kummoinen auto olekkaan.
pärjää mielestäni kaikissa keleissä. "Kovin keli" omilla folkkarireissuilla oli yli 20 vuotta sitten, kun lokakuun lopulla seilasin kaverini kanssa Raumalta Hankoon. Sattui nousemaan syysmyrsky, mutta radion myrskyvaroitukset tulivat liian myöhään. Oltiin jo Uudenkaupungin ulkopuolella, pilkkopimeässä, ja töihin Hkiin piti ehtiä (se tavallinen syy typerään riskin ottoon). Saariston suojassa ei ollut erityisiä ongelmia. Folkkari on kallistusjäykkä ja sietää kovaa tuulta. Takila on tukeva. Vene ei hörpännyt vettä sitloodaan, vain roiskeita tuli. Niistä selvittiin tyhjennyspumpulla. Isopurje hajosi kun luovimme ulos Paraisten portista. Sen jälkeen seilasimme pelkällä fokalla. Aikataulu venyi kovan tuulen takia sen verran, että vene jätettiin Hankoon odottamaan seuraavaa viikonloppua. Tuulen nopeus oli ylittänyt myrskyrajan.
Folkkarissa oli se hyvä puoli, että kannelle ei juuri tarvinnut mennä, koska siinä on vain yksi fokka. Sillä pärjää sekä kevyessä että kovassa tuulessa. "Racing"isopurjeessa ei ole yleensä reiviäkään. Mielestäni folkkari oli luotettava ja selkeän helppo purjehtia.
Avomerellä haittana on istuinlaatikon itsetyhjennyksen puuttuminen. Toisaalta syvä istuinlaatikko on varsin suojainen (myös lapsille).
Folkkari Jester tuli kuuluisaksi Atlantin ylityksistä. Viime vuonna yksi folkkari purjehti Atlantin yli ARC:ssa, ilman ongelmia.
http://blog.mailasail.com/yacht_ariel
Aikoinaan viikingit valloittivat ameriikankin, lähtivät täysin avonaisilla viikinki veneillä merelle, ei ollut säätietoja radiosta saatavana. Taitavat selvisivät perille ja takaisin, jotkut uhkarohkeat jotka eivät osanneet antaa tuulelle myöten vaan pyrkivät olemaan merta vahvempia, kenties hukkuivat.
Tänä päivä kun on kaikki tieto saatavana säästä, voi lähtönsä suunnitella kelien mukaan, toisinaan kovatuuli yllättää silti, mutta folkkarilla pärjää siinä kuin millä tahansa katetulla purjeveneellä. Tietääkseni folkkarilla on ylitetty Atlantikin turvallisesti.
Folkkarilla pärjää kyllä kelissä kuin kelissä, kunhan vanttien kiinnitykset ovat kunnossa, eikä masto ole kovin laho.
Mukavinta folkkaripurjehdus 6 - 10 m/s tuulessa, mutta jo noin 8 m/s:n jälkeen perhemiehistö alkaa nurista, koska ruuanlaitto ei enää onnistu ja liikkuminen on hankalaa jne. Reivaamalla stuuran saa lisää pelivaraa yllättävän paljon, ehkä jopa 13 m/s tuuleen saakka.
Jos taas miehistönä on äijäporukka, niin raja tulee vastaan lähinnä omassa uskalluksessa.
Parhaimmillaan folkkari on saaristossa. Sillä voi kryssiä kaikki kapeatkin väylät, eikä konetta tarvita lainkaan.
Kapeikossa kryssi mainittu miten kauan kestää???
Olen nyt myös ostamassa folkkaria en ensimmäiseksi veneekseni vaan varmaan viimeiseksi.Kisat on kisattu ja pitkät matkat maailmalla on seilattu. Nyt haluan helpon, varman, sympaattisen ja ennen kaikkea purjeveneen mökin rantaan kivoja retkiä varten.
Folkkarilla pääsee kyllä aina kotiin jos oma järki antaa lähteä ulos. Helppo nakki laittaa sähköpilssipumppu lootaan - sadevesi on suurempi ongelma kun päälle kaatuvat aallot itämerellä.
Nähdään vesillä - folkkareilla !
Aloitin folkkarilla kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen oli monta venettä, aina isompi ja kalliimpi. Monet avomerikisat ja pitkät reissut on tehty.
Folkkari voisi olla se, jolla teen viimeiset purjehdukset eläkeläisenä. Saapi nähdä. "Back to basics".
Poiju ilman Folkkaria on kuin pilvinen päivä ilman kantta pesevää emäntää...
Sitä Folkkaria kuuleminen missä lauluja laulat...
Parempi Folkkari rannassa kuin 10 kaverin rannssa..
Sen lauluja laulat kenen Folkkarilla seilaat..
Kai se vaan näin on ?
Kannattaa miettiä sitä eläkevenettä vähän tarkemmin. Itse aloitan parin vuoden päästä eläkepäivät ja vaihdan veneen isompaan, isommille valtamerille sopivaksi. Aikaa arvioni mukaan on jäljellä 22 vuotta merillä ja vasta sen jälkeen, jos elonpäiviä riittää, senioriasumista kotimaassa.
Näin vanhempana eläkeläisenä saanen evästää, kun on tullut kokemusta eläkkeeltä ja valtameriltä viitisen vuotta tähän mennessä.
- Lähde valtamerille heti, kun voit. Et voi tietää kauanko terveyttä riittää. Älä tee liian tiukkaa aikataulua, minimi aika pallon kiertoon on kolme vuotta (veneen koosta riippumatta).
- Opi tuntemaan se uusi veneesi ennenkuin starttaat. Hyviä testireissuja tulee vaikkapa Pohjanmerta pari kesää kruisaillessa. Ei olisi haitaksi, jos sattuisit joutumaan kunnon keleihin Pohjanmerellä. Millä muullakaan konstilla opit veneesi temput ja tiedät mitä teet tosipaikan tullen? Jos jotain särkyy, korjausmahdollisuuksia on parin vrk:n purjehdusmatkan päässä. Valtamerillä pitää selvitä itsenäisesti.
- Älä kuitenkaan hanki liian isoa venettä, jos seilaat eukkosi kanssa kaksistaan tai yksin. Mikä on sinulle oikean kokoinen ja tyyppinen vene, sen tiedät parhaiten vasta reissulta palattuasi.
- Folkkaria voit miettiä, kun valtameret on ylitetty ja maailmaa nähty riittävästi.
- Voit tietysti haaveilla purjehtivasi valtameriä vielä vanhana eläkeläispappanakin, jos hyväksyt riskin sille tielle jäämisestä. Folkkarivaihtoehto kotisaaristossa ei ole huono!
Tää on hauskaa, hän kun on ollut niin viihtyy täällä, toinen on vielä menossa ja kolmas kertoo kokemuksistaan.
Toivotaan, että kaikilla on vielä paljon maileja edessä, vatsa toimii ja Kihti näkyy muuallakin kuin ukkovarpaassa...
ei käynyt ilmi onko tarkoitus hankkia puinen vai muovinen folkkari. Puuveneessä tulee kiinnittää huomiota myös siihen onko laudat tai kaaret hyvässä kunnossa, onko kansi vuotanut ja pehmentänyt paikkoja, onko rustit kunnossa jne. Veneen kunto on eräs tekijä joka vaikuttaa merikelpoisuuteen. Jos vuoto lisääntyy veneen kallistuessa, laudoitus paikoin pehmeää jne kannattaa henkilökohtaista tuulirajaa laskea kyllä
Mulle ei ole olemassa kuin puinen folkkari, fanaattinen en ole, mutta itselleni en edes ajattele muuta kuin vanhaa mäntyä. Sillä voi tutkimusmatkailla ja vähän kolistellakkin ilman mitään vaurioita. Toki venettä tutkiessa kriittiset paikat on suht helppo tarkistaa ja jos muuten hyvässä kunnossa niin pienet puutyöt saa aika hyvin ammattimiehillä edullisesti korjattua.
Kyllä ihan oikeesti se tuuliraja on kipparin korvienvälissä ja veneen ajamisessa eikä sen rakenteissa. Vahvankin veneen saa rikottua tyhmällä tai taitamattomalla ajamisella eikä taas heikolla veneellä lähdetä koskaan, ei ikinä minnekkään..
jos vielä jaksat lukea kommenttejani niin puu tai muovi -kysymykseen jäi vastaamatta. Ootko ostamassa uutta vai käytettyä ? Ei kai sillä mitään väliä ole - aikoinaan Marieholms teki nättiä kuttaperkkafolkkaria, nykyiset Lefan tuomat uudet ovat hienoja. Vanha, ruttanen tai rokkonen lasikuitu on paljon vaikeampi keissi kun 40 -luvulla hyvin tehty ja hyvin pidetty mäntynen runko ja tiikkitäkki. Puussa on paljon enemmän duunii, mutta jos pitää siitä niin se on kivaa. Jos ei oo aikaa hoitaa ja laittaa niin kuttaperkka on helppo. Samalla tavalla riskit on rungossa, puussa jopa helpompi huomata ja korjata vauriot. Eli kumman valitset on omasta halustasi kiinni - molemmilla on puolensa.
Kai tämä oli mun puolestani tässä - hyvää kesän odotusta ja ihania hetkiä purjeveneen ostossa..
sovi laisinkaan folkkariin ja sen koko suunnittelufilosofiaan. Maalattu/pingotettu purjekangas joko vanerin tai rimakannen päällä oikea ratkaisu.
Kaariahan folkkareissa on lähes poikkeuksetta katkennut pilssin jyrkän mutkan kohdalta. Jonkin verran saakin olla ilman, että merikelpoisuus siitä kärsii.
Jo mainittujen kohtien lisäksi tsekkaisin peräpeilin kulmat kannen alta. Useasti ne huonossa hapessa jos ilma ei vaihdu.
Kerran kävi niin, että kun tuli perämoottorilla satamaan niin aallokossa perä painui ja moottori hörppäsi vettä ja sammui. Fokka äkkiä ylös ja sillä sitten selvittiin. Sen jälkeen olen osannut varoa.