Hei! Halusin jakaa lopettamisen iloni muille ja auttaa muitakin lopettamista harkitsevia lopettamaan tupakoinnin.
Kerrataan tähän heti alkuun specsit:
Kuinka kauan ja paljon: Aloitin todella nuorena tupakoinnin ja tupakoin noin 7 vuotta josta viimeisen vuoden aikana kului n. 30-40 savuketta päivässä.
Lopetusmotivaationi: Olin nuorempana aika komea ja tytöt todellakin juoksivat perässäni. Eräs päivä heräsin ja katsoin peiliin, enkä ollut tunnistaa enää peilikuvaani. Tajusin että ketjutupakointi oli aiheuttanut sen että ihoni oli todella likaisen ja harmaan näköinen. Silmäni olivat väsyneet ja vanhentuneen näköiset. Hampaani olivat keltaiset ja takahampaani todella huonossa kunnossa Töissä katselin 10 vuotta vanhempaa ketjupolttaja työkaveriani ja huomasin suoraan sanottuna miten ruma hän on! Ajattelin että tuolta en todellakaan halua näyttää 10 vuoden päästä! Nyt oli tehtävä muutos ja äkkiä
Viimeinen savuke: Heräsin eräs sunnuntai-aamu krapulassa ja pistin krapulaviihdettä päälle televisiosta, sytytin tupakan ja menin liesituulettimen alle röökaamaan. Samalla telkkarista alkoi tulla dokumentti joka kertoi miehestä joka on tupakoinut 10 vuotta. Minua alkoi oksettaa ja tumppasin tupakan. Tämä oli viimeinen savukkeeni. Aluksi minua ei silloin sunnuntaina tehnyt yksinkertaisesti mieli, mutta maanantaina kun tajusin että olen ollut polttamatta 24h ajattelin että hei kokeillaanpa vielä huomiseen jne. jne =)
Alkuajat:
Lopettamisesta on tosiaan 2 vuotta nyt joten en täysin tarkkaan muista alkuaikoja. Ensimmäisillä viikoilla ostin Nicorette microtabseja ja ja nikotiini purkkaa. Käytin siis näitä molempia koska vieroitusoireet muodostuivat välillä sietämättömäksi. Pikkuhiljaa jätin sitten tämän toisen pois. Käytin noin viikon tabletteja ja siiten jätin nekin pois. Siitä alkoi tablettien lopettamisen jälkeen alkoi taistelu joka välillä meinasi viedä voiton mutta minä tein sen ja selätin nikotiinipirun!! Nikotiini tuotteita käytin siis noin kuukauden. Pitkään pidin taskussani mukanani microtabletteja ikään kuin henkisenä tukena. Ensimmäisen kerran kun menin baariin varasin mukaan koko nikotiiniarsenaalin repsahduksen varalta. Todella tiukan taiston jälkeen selvisin tuostakin koitoksesta ja seuraavat kerrat olivat jo helpompia =)
Taistelu: Kuvaisin nikotiinista luopumista parilla vertauskuvalla. Alkuun tuntuu samalta kun kieltäisi itseltään veden juomisen. Niin luonnolliseksi oli tupakointi muodostunut minulle. Onhan se nyt tyhmää olla juomatta, samoin tupakoimatta; tai niin ainakin tyhjät nikotiinireseptorit aivoissani yrittivät minulle uskotella.. Itse mietin itselleni mielikuvan että joka kerta kun kieltäydyn nikotiinisaatanan houkuttelusta polttamaan, pari tällaista "nikotiinin vastaanottajaa" kuolisi hermostoistani ja seuraava päivä olisi taas vähän helpompi. Ja näin todellakin kävikin =)
Kuvaisin myös lopettamista hyökkäyssotana oman kehon kontrollista, joka muodostuu monesta eri taistelusta. Taisteluja tulee alussa monta, ne ovat raskaita, mutta selvittyään niistä on taas päässyt pitkälle vihollisen alueelle ja seuraavat taistelut ovat toinen toistaan helpompia kunnes täydellinen miehitys on toteutunut. =) (eiku ihan oikeesti!! :D ) .
Joitain käytettyjä keinoja:
kolme sanaa Liikunta, liikunta ja liikunta.
2 kuukauden savuttomuuden jälkeen, minulla oli jatkuvasti levoton olo enkä tiennyt oikeen mitä pitäisi tehdä, heräsi jo mietteitä että mitä järkä tässä lopettamisessa nyt olikaan, eipä tämä elämä nyt juurikaan tästä parantunut, joka kerta kun tämmöinen tylsä hetki iski teki mieli polttaa. Silloin aloitin taas urheilun. Aloin lenkkeilemään ja pian tuli myös salilla käynti kuvioihin. Sille tielle jäätiin ja nyt voin sanoa että en ikinä ole ollut onnellisempi, elämänlaatuni on parantunut niin paljon että en olisi uskonutkaan, parasta on kun läheisetkin huomasivat asian. Olen kuulemma paljon pirteämpi kuin ennen.
2 vuotta lopettamisen jälkeen:
Nykyään en välillä muista että olen joskus polttanut, ei edes tulisi mieleen pistää röökiä suuhun ja sytyttää sitä. Välillä tulee vähän surullinenkin olo tai oikeastaan sellainen olo että joku olisi kusettanut kunnolla; röökin poltossa ei ollut todellakaan mitään järkeä, kun olisi osannut lopettaa aikaisemminkin.. Tupakoivat ihmiset ovat alkaneet jopa ärsyttää/säälittää minua (jep, ja ennen ihmettelin kaikkia näitä terveysvouhkoilijoita jotka eivät antaneet minun polttaa missä halusin :D).
Mutta yhteenvetona siis että paras tekoni mitä olen tehnyt oli tupakoinnin lopettaminen. En olisi kaksi vuotta ikinä uskonutkaan että se vaikuttaisi näin valtavasti elämänlaatuuni!!
Jos edes harkitset lopettamista, niin tumppaa se rööki nyt jos minä tein sen niin sinäkin pystyt siihen!!
Elämä on ihanaa!
Kerrataan tähän heti alkuun specsit:
Kuinka kauan ja paljon: Aloitin todella nuorena tupakoinnin ja tupakoin noin 7 vuotta josta viimeisen vuoden aikana kului n. 30-40 savuketta päivässä.
Lopetusmotivaationi: Olin nuorempana aika komea ja tytöt todellakin juoksivat perässäni. Eräs päivä heräsin ja katsoin peiliin, enkä ollut tunnistaa enää peilikuvaani. Tajusin että ketjutupakointi oli aiheuttanut sen että ihoni oli todella likaisen ja harmaan näköinen. Silmäni olivat väsyneet ja vanhentuneen näköiset. Hampaani olivat keltaiset ja takahampaani todella huonossa kunnossa Töissä katselin 10 vuotta vanhempaa ketjupolttaja työkaveriani ja huomasin suoraan sanottuna miten ruma hän on! Ajattelin että tuolta en todellakaan halua näyttää 10 vuoden päästä! Nyt oli tehtävä muutos ja äkkiä
Viimeinen savuke: Heräsin eräs sunnuntai-aamu krapulassa ja pistin krapulaviihdettä päälle televisiosta, sytytin tupakan ja menin liesituulettimen alle röökaamaan. Samalla telkkarista alkoi tulla dokumentti joka kertoi miehestä joka on tupakoinut 10 vuotta. Minua alkoi oksettaa ja tumppasin tupakan. Tämä oli viimeinen savukkeeni. Aluksi minua ei silloin sunnuntaina tehnyt yksinkertaisesti mieli, mutta maanantaina kun tajusin että olen ollut polttamatta 24h ajattelin että hei kokeillaanpa vielä huomiseen jne. jne =)
Alkuajat:
Lopettamisesta on tosiaan 2 vuotta nyt joten en täysin tarkkaan muista alkuaikoja. Ensimmäisillä viikoilla ostin Nicorette microtabseja ja ja nikotiini purkkaa. Käytin siis näitä molempia koska vieroitusoireet muodostuivat välillä sietämättömäksi. Pikkuhiljaa jätin sitten tämän toisen pois. Käytin noin viikon tabletteja ja siiten jätin nekin pois. Siitä alkoi tablettien lopettamisen jälkeen alkoi taistelu joka välillä meinasi viedä voiton mutta minä tein sen ja selätin nikotiinipirun!! Nikotiini tuotteita käytin siis noin kuukauden. Pitkään pidin taskussani mukanani microtabletteja ikään kuin henkisenä tukena. Ensimmäisen kerran kun menin baariin varasin mukaan koko nikotiiniarsenaalin repsahduksen varalta. Todella tiukan taiston jälkeen selvisin tuostakin koitoksesta ja seuraavat kerrat olivat jo helpompia =)
Taistelu: Kuvaisin nikotiinista luopumista parilla vertauskuvalla. Alkuun tuntuu samalta kun kieltäisi itseltään veden juomisen. Niin luonnolliseksi oli tupakointi muodostunut minulle. Onhan se nyt tyhmää olla juomatta, samoin tupakoimatta; tai niin ainakin tyhjät nikotiinireseptorit aivoissani yrittivät minulle uskotella.. Itse mietin itselleni mielikuvan että joka kerta kun kieltäydyn nikotiinisaatanan houkuttelusta polttamaan, pari tällaista "nikotiinin vastaanottajaa" kuolisi hermostoistani ja seuraava päivä olisi taas vähän helpompi. Ja näin todellakin kävikin =)
Kuvaisin myös lopettamista hyökkäyssotana oman kehon kontrollista, joka muodostuu monesta eri taistelusta. Taisteluja tulee alussa monta, ne ovat raskaita, mutta selvittyään niistä on taas päässyt pitkälle vihollisen alueelle ja seuraavat taistelut ovat toinen toistaan helpompia kunnes täydellinen miehitys on toteutunut. =) (eiku ihan oikeesti!! :D ) .
Joitain käytettyjä keinoja:
kolme sanaa Liikunta, liikunta ja liikunta.
2 kuukauden savuttomuuden jälkeen, minulla oli jatkuvasti levoton olo enkä tiennyt oikeen mitä pitäisi tehdä, heräsi jo mietteitä että mitä järkä tässä lopettamisessa nyt olikaan, eipä tämä elämä nyt juurikaan tästä parantunut, joka kerta kun tämmöinen tylsä hetki iski teki mieli polttaa. Silloin aloitin taas urheilun. Aloin lenkkeilemään ja pian tuli myös salilla käynti kuvioihin. Sille tielle jäätiin ja nyt voin sanoa että en ikinä ole ollut onnellisempi, elämänlaatuni on parantunut niin paljon että en olisi uskonutkaan, parasta on kun läheisetkin huomasivat asian. Olen kuulemma paljon pirteämpi kuin ennen.
2 vuotta lopettamisen jälkeen:
Nykyään en välillä muista että olen joskus polttanut, ei edes tulisi mieleen pistää röökiä suuhun ja sytyttää sitä. Välillä tulee vähän surullinenkin olo tai oikeastaan sellainen olo että joku olisi kusettanut kunnolla; röökin poltossa ei ollut todellakaan mitään järkeä, kun olisi osannut lopettaa aikaisemminkin.. Tupakoivat ihmiset ovat alkaneet jopa ärsyttää/säälittää minua (jep, ja ennen ihmettelin kaikkia näitä terveysvouhkoilijoita jotka eivät antaneet minun polttaa missä halusin :D).
Mutta yhteenvetona siis että paras tekoni mitä olen tehnyt oli tupakoinnin lopettaminen. En olisi kaksi vuotta ikinä uskonutkaan että se vaikuttaisi näin valtavasti elämänlaatuuni!!
Jos edes harkitset lopettamista, niin tumppaa se rööki nyt jos minä tein sen niin sinäkin pystyt siihen!!
Elämä on ihanaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ollut kaksi kuukautta polttamatta ja nyt tekee mieli niin etten tiedä mitä teen!! Tai no, ostin jo askin ja yksi tupakka mennyt. En halua alkaa polttaamaan taas.
Onnistuin lopettamaan, koska minulla oli pitkä leikkaus edessä. Uskottelin siis itselleni, että kuolen leikkauspöydälle jos en nyt lopeta polttamista. Nyt parantelen kotona ja tuskakseni olen pyörätuolissa eli en pääse edes pois kotoa ilman apua.
Olen vielä nuori ja nätti nainen, en halua sitä tapaa takaisin! Ideoita?? Lenkille pääseminen olisi elämän pelastus muutenkin, mutta koska en saa astua ollenkaan se ei ole mahdollista, niin kuin ei muukaan liikunta. Apua