En tiedä kuuluuko tämä viesti tänne oikealle palstalle vai pitäisikö laittaa masennuspalstalle.
Olen nyt aloittanut uuden koulun ja muutin kauas pois kotoa. Alkuinnostuksen jälkeen aloin stressaamaan ja ottamaan koulunkäynnistä paineita. Sitten tuli saamattomuus. Saatan päättää että teen viikonlopun kotona koulutehtäviä, mutta en saakkaan mitään tehdyksi. Saatan istua koneella yön läpeensä ja tuijottaa ruutua ja koko ajan sisälläni velloaa paniikki. Paniikki siitä että en osaa mitään, katson kelloa aina tasaisin väliajoin ja jännitys kasvaa sitä mukaan kun aika menee eteenpäin, enkä siis ole tehnyt muuta kuin murehtinut. Ja tehtävät jäävät tekemättä. En saa aikaiseksi mitään. Itken ja itken.
En osaa ajatella muuta kuin koulua, siitä on tullut pakkomielle.
Välillä ahdistun niin paljon että tulee paha olo. Haluaisin pois sen ahdistuksen ja jännityksen tunteen. Se on kuin kivi, joka painaa mieltä ja estää ajattelun. En ajattele muutakuin pakonomaisesti koulua ja koulupäivää. Pelkään huomista päivää. En selviydy siitä ja olen taas luokan huonoin.. Itken joka päivä ja nukun muutaman tunnin yössä. En enää jaksa, olen lopussa. Olen miettinyt miten tämän huonon olon ja saamattomuuden voisi purkaa. Voisin tehdä itselleni jotain. Olen miettinyt että en ansaitse esimerkiksi ruokaa, koska en saa mitään tehdyksi. En ansaitse ystäviä, koska en jaksa pitää heihin yhteyttä. VIhaan tätä tunnetta. Jännitän ja jännitän.. ja epäonnistun. Huomaan karttelevani ihmisiä.
Mikään ei kiinnosta. En ole edes huomannut että joulu tulee. En katso telkkaria, enkä lue lehteä. Istun ja itken ja murehdin. Jännitän tätäkin hetkeä, kun kirjoitan tänne. Olen niin huono ilmaisemaan itseäni, että kukaan ei ymmärrä tätä.
En ole hyvä kirjoittaja, mutta toivottavasti joku ymmärsi.. :(
Olen nyt aloittanut uuden koulun ja muutin kauas pois kotoa. Alkuinnostuksen jälkeen aloin stressaamaan ja ottamaan koulunkäynnistä paineita. Sitten tuli saamattomuus. Saatan päättää että teen viikonlopun kotona koulutehtäviä, mutta en saakkaan mitään tehdyksi. Saatan istua koneella yön läpeensä ja tuijottaa ruutua ja koko ajan sisälläni velloaa paniikki. Paniikki siitä että en osaa mitään, katson kelloa aina tasaisin väliajoin ja jännitys kasvaa sitä mukaan kun aika menee eteenpäin, enkä siis ole tehnyt muuta kuin murehtinut. Ja tehtävät jäävät tekemättä. En saa aikaiseksi mitään. Itken ja itken.
En osaa ajatella muuta kuin koulua, siitä on tullut pakkomielle.
Välillä ahdistun niin paljon että tulee paha olo. Haluaisin pois sen ahdistuksen ja jännityksen tunteen. Se on kuin kivi, joka painaa mieltä ja estää ajattelun. En ajattele muutakuin pakonomaisesti koulua ja koulupäivää. Pelkään huomista päivää. En selviydy siitä ja olen taas luokan huonoin.. Itken joka päivä ja nukun muutaman tunnin yössä. En enää jaksa, olen lopussa. Olen miettinyt miten tämän huonon olon ja saamattomuuden voisi purkaa. Voisin tehdä itselleni jotain. Olen miettinyt että en ansaitse esimerkiksi ruokaa, koska en saa mitään tehdyksi. En ansaitse ystäviä, koska en jaksa pitää heihin yhteyttä. VIhaan tätä tunnetta. Jännitän ja jännitän.. ja epäonnistun. Huomaan karttelevani ihmisiä.
Mikään ei kiinnosta. En ole edes huomannut että joulu tulee. En katso telkkaria, enkä lue lehteä. Istun ja itken ja murehdin. Jännitän tätäkin hetkeä, kun kirjoitan tänne. Olen niin huono ilmaisemaan itseäni, että kukaan ei ymmärrä tätä.
En ole hyvä kirjoittaja, mutta toivottavasti joku ymmärsi.. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä löytää joku, jonka kanssa voit puhua näistä asioista. Koulussasi on varmaan kuraattori, psykologi tai terkkari. Kun puhuu asioistaan jollekulle, sotkuisiin ajatuksiin tulee selkoa ja ahdistus helpottaa. Yritä myös luoda kaverisuhteita, vaikka tuntuu, ettei jaksaisikaan. Kaverit tuovat iloa ja uutta perspektiiviä asioihin.
Tunteesi, ettet onnistu tehtävissä, johtuu varmaan masennuksesta ja lamauttavasta epäonnistumisen pelosta, ja kun mielialasi kohenee, huomaat varmaan, että onnistut yhtä hyvin tai huonosti kuin toiset, eli ihan riittävästi.
Jos koulutehtävät ovat kuitenkin todella ylivoimaisia jatkossakin, eihän elämä siihen lopu, on muita väyliä löytää hyvä elämä, muita koulutuksia ja aivan varmasti sinullekin on olemassa sellainen ammatti, jossa tunnet viihtyväsi ja onnistuvasi.
et ole huono ihminen! päätä vaikkapa päivä viikossa, jolloin luet läksyjä esim. jonkun ystäväsi kanssa, ja mieluiten ihmisen jonka kanssa sinulla on hauskaa. niin myös läksyjenteosta tulee hauskaa. lisäksi keskitä ajatuksesi myös johonkin muuhun. aloita vaikka uusi harrastus tai lisää rutiineihisi jotain uutta, jotta saat muuta ajateltavaa. kannattaa myös puhua opettajalle tai koulupsykologille, sillä heidän tehtävänsä on turvata se, että sinun on mukava mennä kouluun ilman minkäänlaista taakkaa harteillasi.