alkupisteeni

Ensin mietin että pitääköhän tässä kohdin kysyä että mikä maa mikä valuutta, mutta sitten mietin vielä hetken ja muistin sen oma maa mansikka muu maa mustikka jutun ja tulin siihen tulokseen että varmasti valuuttaa ei tunneta siinä maassa ollenkaan.
Ihmisen elämä sitähän se on että useasti pallo hukassa kiertää kaartaa ettii pessää kaiken kessää, mutta lopulta huomaa että kaikista parasta löytää sitten vasta kun palaa takaisin siihen hetkeen kun on joskus aikoinaan katsonut pienen pienenä ihmisen alkuna peiliin ja kysynyt itseltään sen tärkeän kysymyksen kuka on tuo joka minua peilistä katsoo.
Kuka etsii mitäkin elämästä mutta tärkeimmän aarteen omasta elämästä löydettyään on helpompi kasata oikeanlaiset kehykset sille omalle itselleen kun tietää edes itse mikä ja kuka se oikeesti on.

..."kolahdus" antaa odottaa itseään...
sisäistä tutkintaa,
sydämen erityistilin tarkistus
tulee mieleen ja vähän masentavalta tuntuu
lopun toteamuksesi
kuin kalareissulla rakkauden virroissa
syöttinä oikein kalojen sapuskojen aatelia
-herkullinen kasvimaan mato
mutta ei käy kiinni ei hihii.
hyvä dolan!!!

Tää korutont on kertomaa,,
Mielikuva ihmisestä istumassa puistonpenkillä,
katsoen eteenpäin, mitään näkemättömin silmin..
'Sinua ei koskaan ollutkaan!' *voi huokaus*

Mutta elämä näyttäisi jatkuvan eix niin dolan ja
sitä hyvää keskiviikkopvää Murukulta vilkuttaa! :)

toistamatta sitä värssyä, jota kakarana (kierroksen alkupäässä siis) hoettiin: "Älä pyöri, lapseni, tai naulaan toisenkin jalkasi lattiaan!" *nyt keijua hävettää* Jaa no, satukirja, lapsilta kielletty, hmmm...

Ei kun pää pystyyn ja uudelle kierrokselle! Etsivä löytää.

tulee sellainen fiilis, että olen ja en ole tääl-
lä. Oliko Sinuakaan koskaan minulle, vai olenko
kuvitellut kaiken.

Epätodellisuuden tuntua todellisuudessa,
jossa on vaikeaa löytää langanpäätä mistä aloit-
taa uudelleen.

Tässä on jonkinasteista mystiikkaa mistä pidän.

miten voi kadottaa, jos ei ole löytänytkään, hmm? :)
noin kuvainnollisesti kadottaminen tietysti on mahdollista.

Joskus on näin, vaikka kuinka kiertäisi maailmaa, etsien
etsien, kuitenkaan löytämättä etsimäänsä ja löytyykin
takaisin palattuaan läheltä lähtöpisteestä. :)

Elämä on niin moninaisia kiemuroita täynnä, pidin runosta!

...tämän runon voima, voisiko sanoa "pointti" on alkupisteessä...

Kuinka kierrämme ympäriinsä ja palaamme lähtöruutuun. Kaiken alkupisteeseen ja aloitamme etsimisen uudelleen.

Mahtavan hieno runo. Upea!

ympäri mennään
ja yhteen tullaan,,
,,,kiertokulku,,
,,,ei vaan,,
,,alkupiste,
siitä lähdetään aina vaan
ja siihen palataan,,,
,,,,,,,,
,,ihan kuin toivoisit,
et olisit löytänyt hänet,
jonka olet joskus kadottanut,
,,,,
,,vai onko kadottanutkaan,
kun ei ole löytänyt,,,
,,,,,,
,,tigru menee kohta
ihan sekaisin,,,,,,,
,,,,,,,,,,tallustaa pois
koloonsa,,,sanana vielä,,
,,,hhhmmmm,,,
,,,hyvää päivän jatkoa,,, :)

Minuuki vei moneen ilmansuuntaan.
Sieltä aina palanu tähän.

Tästä "alkupisteeni"
linnuntietä sinne.

Tuo "magneettisen voima"
hmmmm,,,,eikös siihen ,,
kadonnut tarttuis?

dolan
Silta se usein tuntuu
"Sinua edes löytänykkään"

Liisaki huokailee
toivonkynttilää illassa ,,,,
kiitän "alkupisteeni" puhutteleva.

Mukava ajatus tässä runossasi...

Tuo magneettinen voima joka vetää takaisin!!!

Palataan alkuun...

Hieno

Tämä on se kulkurin break even point.
Mikä on se tiellä pitävä voima, toivoko?
Kyllä, pidin
Tarkkis