Tajusin juuri kuinka yksinäinen oikeasti olen.On minulla ystäviä toki,paljonkin,mutta vain siis ystäviä.
Monesti olen yrittänyt löytää omaa sitä rakasta jonka saisi sulkea syliin ja pitää siinä,mutta ei vain ole löytynyt.Olen aikasemmin työntänyt ajatuksen vain pois mielestäni ja lohduttautunut sillä mielikuvalla että kyllä se oikea sieltä eteen tulee pakostakin joskus.
Mutta tuleeko ?
Alan epäillä vahvasti asiaa ja väitettä että jokaiselle on olemassa se joku jossain,näin ei oikeasti ole.
Se on vain klisee,jolla jo kumppanin löytäneet lohduttavat itseään ja niitä jotka ovat edelleen yksin ettei tarvitsisi selitellä enempää.
Omalla kohtaa rupeaa aika tulemaan jo vastaan,ikää kohta 40,enkä vieläkään ole löytänyt ketään,en ole siis koskaan seurrustelut kenenkään kanssa.
Käsittämätöntä kuinka paljon yleensäkin petetään sitä omaa rakasta ja kuinka paljon ihmiset eroavat nykyään toisistaan.
Toisilla vain näköjään on varaa siihen tajuamatta kuinka onnellisia he oikeasti ovat kun heilä on edes joku !!!
Silti joku toinen haluaisi löytää edes sen yhden ja ainoan kumppanin,eikä ikinä pettäisi tätä,mutta tälle ei suoda sitä mahdollisuutta.
Kai se on pakko koittaa uskoa johonkin elämän tarkoitukseen,olkoon se vaikka sitten nimeltään Kohtalo ja toivoa että edes sillä on jotain varattuna minullekin.
Hyvät ihmiset jos teillä on joku rakas,niin älkää ikinä pettäkö tätä ja vaalikaa sitä yhteistä aikaa mikä teillä vielä on !!!
Varmaankin tämä tuli väärään osastoon,mutta muutakaan sopivampaa ei löytynyt.Oli kuitenkin pakko saada kirjoittaa tämä johonkin.
Anteeksi tämä vuodatukseni,mutta alkaa loppua usko tähän elämään.
Monesti olen yrittänyt löytää omaa sitä rakasta jonka saisi sulkea syliin ja pitää siinä,mutta ei vain ole löytynyt.Olen aikasemmin työntänyt ajatuksen vain pois mielestäni ja lohduttautunut sillä mielikuvalla että kyllä se oikea sieltä eteen tulee pakostakin joskus.
Mutta tuleeko ?
Alan epäillä vahvasti asiaa ja väitettä että jokaiselle on olemassa se joku jossain,näin ei oikeasti ole.
Se on vain klisee,jolla jo kumppanin löytäneet lohduttavat itseään ja niitä jotka ovat edelleen yksin ettei tarvitsisi selitellä enempää.
Omalla kohtaa rupeaa aika tulemaan jo vastaan,ikää kohta 40,enkä vieläkään ole löytänyt ketään,en ole siis koskaan seurrustelut kenenkään kanssa.
Käsittämätöntä kuinka paljon yleensäkin petetään sitä omaa rakasta ja kuinka paljon ihmiset eroavat nykyään toisistaan.
Toisilla vain näköjään on varaa siihen tajuamatta kuinka onnellisia he oikeasti ovat kun heilä on edes joku !!!
Silti joku toinen haluaisi löytää edes sen yhden ja ainoan kumppanin,eikä ikinä pettäisi tätä,mutta tälle ei suoda sitä mahdollisuutta.
Kai se on pakko koittaa uskoa johonkin elämän tarkoitukseen,olkoon se vaikka sitten nimeltään Kohtalo ja toivoa että edes sillä on jotain varattuna minullekin.
Hyvät ihmiset jos teillä on joku rakas,niin älkää ikinä pettäkö tätä ja vaalikaa sitä yhteistä aikaa mikä teillä vielä on !!!
Varmaankin tämä tuli väärään osastoon,mutta muutakaan sopivampaa ei löytynyt.Oli kuitenkin pakko saada kirjoittaa tämä johonkin.
Anteeksi tämä vuodatukseni,mutta alkaa loppua usko tähän elämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
allekirjoitan tekstisi.
ehkä en osaa sanoa niin hyvin kuin sinä kirjoitit. Nyt olen varma että joku muukin vielä arvostaa oikeasti rakkautta ja parisuhdetta. En lähde "turhiin" suhteisiin, olen ollut pitkään yksin myös. En ikinä pettäisi, en edes silloin jos joku minua pettäisi.
suhteesta toiseen hyppiminen ihmetyttää myös. Eikö ihmiset enään tiedä mitä on rakkaus? suhteetkin on nykyisin "kulutushyödykkeitä".
Pidä huolta kultaisesta sydämmestä ap. Ei anneta nykymaailman tuhota itseämme.
http://www.youtube.com/watch?v=JcA4wUT_KeY
Pidä kiinni identiteetistäsi.
Hienoja sanoja sinulla. Haluaisin vielä kannustaa sinua, että voisit tehdä aloitteita - tulee pakkeja mutta joskus voi joku osua kohdalle. Ja juttelua voit harrastaa vaikka ei heti osuis kohdille. On meitä muitakin yksin, odottamassa halijaa. Et ole yksin yksin. Minulla ei ole tarpeeksi ystäviä taas, koitan korjata asiaa sitten kun on sopiva aika.
Ehkä tämä tuleva joulunaika saa myös tunteet kuohumaan. Olisi niin mukavaa, kun olis joku, jonka kanssa vois jakaa lahjoja kuusen alla tai ihan vaan olla ja maata vaikkapa sohvalla suklaata syöden. Itse erakoidun vuosi vuodelta enemmän, vaikka toivonkin sinun laillasi, että se "oikea" vielä löytyisi.
Joka päivä tunnen yksinäisyyttä, vaikka ystäviä löytyykin. Heillä on perheet jne. On vain tyhjä olo, kun kukaan ei välitä, ei halaa tai odota kotona, kun tulen töistä. Toisaalta olen oppinut nauttimaan kaikesta "vapaudestani" ja annan ymmärtää, että olen tyytyväinen elämääni. Itselläni on yksi pitkä parisuhde takana. Hänenkin kanssaan ollaan ystäviä, ja mitään katkeruutta ei ole välillämme enää.
En jaksa pyöriä ravintoloissa ja olla "tyrkyllä", lenkkipolulta tai harrastuksistakaan ei löydy ketään. Nettitreffit? En ole kokeillut..Ei kai kukaan tule kotoa hakemaan. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että elämä on tässä, kaikki on nähty. Ja silti toivoo, että olisi vielä mahdollisuuksia rakkauteen, omaan perheeseen.
Kaikkein pahinta on sosiaalinen paine parisuhteeseen, lähinnä sukulaisten taholta. Ihmetellään selän takana, että mikäköhän vika tuossakin on, kun ei ole kumppania. Samat ihmiset saattaa pettää omaa aviopuolisoaan ja näytellä kuitenkin, että oma elämä on pirun täydellistä. No, ehkä meillekin se kohtalo joskus osoittaa sormellaan, että joku ihminen on juuri se oikea. Olkoon ikä mikä hyvänsä:)
Tiedän, että kohtalotovereita meille löytyy ja paljon, ja koitetaan luottaa siihen tulevaisuuteen, että rakkautta vielä saamme!
Joulu on jo kolmen ja puolen viikon kuluttua... Kaupungilla on jo täysi jouluhuuma päällä. Oma jouluni menee taas niin, että aattona käyn Tuomiokirkossa perhejumalanpalveluksessa. Muutenkin vietän joulun oman perheeni kanssa. Ehkä käyn illalla kävelemässä ja nautin hyvin hiljaisesta tienoosta. Omassa perheessäni ei ole muita perheenjäseniä. Olen yhden hengen perhe.
Minultakin joskus kysellään siviilisäätyni tilaa. Jatkossa ainon sanoa, etten halua enää rikkoa itseäni enempää irtosuhteilla. Ehkä kysyjä sitten ihmettelee, "Miksi irtosuhteita, miksei sinulla ole tyttökaveria tai puolisoa?". Siihen on helppo vastata: Kukaan ei ole halunnut seurustella kanssani. Nuoret naiset väistelevät katseitani ja minäkin olen usein hyvin pelokas ja arka.
orpo/ilman vanhempia?
Mutta jouluja olen jo ollut ihan tarpeeksi lapsuudenkodissa. Joulu täällä (oman perheeni parissa) on minulle parempi vaihtoehto. Uudessa S-kanavan asiakaslehdessä (Yhteishyvä) oli juttu joulua viettävistä henkilöistä. Siinä oli myös mies, joka viettää joulun yksin kinkkua syöden.
Ikävä kyllä monet ihmisiä se pettäminen ei saata niinkään haitata ja samat ihmiset kun saattavat saada juuri sen takia helposti seuraa koska heillä on jo seuraa.. tai pikemminkin ihmiset mieltyvät juuri niihin tiettyihin tyyppeihin siinä missä joku mukavakin tyyppi saattaa jäädä ilman seuraa yritykstiä huolimatta.