Olen melkoisen varma että minulla on tuo BIPO, ja epäilystä tukee myös se että parilla mulla lähisukulaisellani se on diagnosoituna. Yleensä kestää viikon tai pari mania, ja masennusjakso sitten yleensä vähän pitempään, monesti kuukauden.
Säännölliset elämäntavat auttaa huomattavasti, eli aikaisin aamulla ylös, parin kilometrin aamulenkki jne. Mutta ei sitä voi kokoaikaa noudattaa, jos haluaa esimerkiksi nähdä kavereita jne.
Muttamutta, siihen kysymykseen, eli millaisia lääkkeitä lääkäri työntää yleensä tällaisessa tapauksessa? Tuon masennus/maniavaihtelun lisäksi masennusjaksojen aikana oon monesti erittäin levoton ja keskittymiskyky on huono. Saisiko siihen jotain rauhoittavaa avuksi samaan pakettiin?
Säännölliset elämäntavat auttaa huomattavasti, eli aikaisin aamulla ylös, parin kilometrin aamulenkki jne. Mutta ei sitä voi kokoaikaa noudattaa, jos haluaa esimerkiksi nähdä kavereita jne.
Muttamutta, siihen kysymykseen, eli millaisia lääkkeitä lääkäri työntää yleensä tällaisessa tapauksessa? Tuon masennus/maniavaihtelun lisäksi masennusjaksojen aikana oon monesti erittäin levoton ja keskittymiskyky on huono. Saisiko siihen jotain rauhoittavaa avuksi samaan pakettiin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
käytetään, ei mitään rauhoittavia
Lääkärillä käymällähän nuo selviävät, mutta ainakin seuraavia (kauppanimet) lääkkeitä käytetään 2-suuntaisen mielialahäiriön hoitoon:
Deprakine, Lamictal, Lito
Lisäksi usein masennusjakson yhteydessä käytetään myös jotain mielialalääkettä. Nuo yllä mainitut ovat siis ns. tasoittavia lääkkeitä ja oikein käytettynä eivät useinkaan edes kovin väsyttäviä.
Mä nautin maniajaksoista niin paljon, enkä kuitenkaan tee mitään peruuttamattomia tai täysin järjettömiä juttuja vaikka investointeja ja suunnitelmia kylläkin, että luultavasti jättäisin manian tasaavat napit pois jos nyt saisin diagnoosin.
Masennusjakso sensijaan kaipaa piristystä kun ittensä tappaminen tuntuu järkevältä vaihtoehdolta, vaikka tiedän etten sitä ikinä tule kuitenkaan tahallani toteuttamaan.
Tosin ei ole kovinkaan viisasta jättää tuota maniaa hoitamatta... Jätin itse tasaavan lääkityksen pois kun hypomania alkoi pukata päälle. Alku oli tosi mukavaa, jaksoin mitä tahansa, parin tunnin yöuni riitti ja olin sosiaalinen, tarmoa täynnä ja luova. Mutta, mutta sitten alkoi jyrkkä alamäki, touhukkuus muuttui rauhattomuudeksi, missään ei ollut hyvä olla, jos istuin piti heti nousta yms. Varmaankin nukkumattomuuden vuoksi mieliala muuttui ärtyisäksi. Vähän ajan kuluttua en enää pystynyt nukkumaan vaikka olisin halunnutkin. Aloin nähdä aivan hirveitä painajaisia. Lopulta olin niin väsymyksestä ym. sekaisin etten kunnolla erottanut olinko valveilla vai en. Olo oli äärimmäisen tuskainen. Lopulta oli tuloksena tosi pitkä sairaalajakso.
Joten otetaan vaan kaikki bipot kiltisti meille määrätyt lääkkeet.
Olen ilmeisesti sairastanut bipoa jo monta vuotta ja saanut siihen monia eri mielialalääkkeitä.
Marraskuussa 2006 jouduin/pääsin sairaalaan, jossa pohdiskeltiin todella, että mikä minua vaivaa...?
Siinä vuosi vaihtui ja tammikuussa sitten pääsin pois sairaalasta. Diaknoosini oli kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö. Lääkityksenäni on mielialalääke Lamictal, aamuisin 200mg ja iltaisin 100mg. Tietääkseni se on AINOA lääke kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kun sairastaa muitakin "vaivoja" tottakai siihen on muitakin lääkkeitä, mutta pelkästään kyseiseen sairauteen muuta lääkitystä ei ole.