Ystäväni on muutaman kuukauden ajan ollut psykiatrisella osastolla, suljetulla, hänellä on ilmeisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö joka on katsottu psykoosiksi. Hän on ollut "pidettävässä hoidossa" Kysymys on ilmeisesti pakkohoidosta, ainakin hän usein on sanonut, että haluaa kokonaan pois mutta ei pääse. Onko "pidettävä hoito" pakkohoito, ja mitä "pidettävä hoito" tarkoittaa, jos ei ole sama asia? En usko, että hän ainakaan tekisi muille pahaa, itsetuhoisuudesta en ole varma, mutta tuskin, voiko pakkohoidossa pitää, jos ei ole vaaraksi muille tai itselleen, jos muut kriteerit täyttyvät? Hän todennäköisesti pääsee avo-osastolle lähiaikoina. Tarkoittaako avo-osastolle pääsy sitä, että ei ole pakko olla sairaalassa, vai onko hoito sielläkin pakkohoitoa, jos niin halutaan?
Kysymys pakkohoidosta
Sandrilla
83023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tukholman yliopiston aiemmin tänä syksynä julkaisema tutkimus todisti että psykiatria on sosiaalista valvontaa eikä lääketiedettä.
Tämän vuoksi tarvitsisimmekin enemmän ymmärrystä aihealueelle ja resursseja myös, jotta voidaan alkaa muuttamaan psykiatrista hoitoa enemmän lääketieteelliseen suuntaan ja alkaa tekemään erinäisiä kokeita, joilla voidaan varmaksi todeta psyykkiset sairaudet.
Kyllähän se on ollut monien tiedossa, että ainut lääketieteelliseen viittaava asia psykiatrisissa sairaaloissa on lääkkeiden jako.
On muistettava, että ihmiset ovat yksilöitä. Minusta paras hoitotulos saavutetaan kun ei tuijoteta liikaa jonkun lääkärin päättämään diagnoosiin.
Lääkehoito on hyvä olla muun hoidon rinnalla.
http://www.netn.fi/297/netn_297_kalt.html
Tuolla on yksi kirjoitus pakkohoidosta. Itse en ole joutunut pakkohoitoon, vaikka yritin tappaa itseni, karkasin sairaalasta ja poliisit ja ambulanssi etsivät. Pakkohoitoon tarvitaan useamman lääkärin mielipide. Avo-osastoilta on ilmeisesti enemmän ulkoilumahdollisuuksia, kotilomia tms.
vapaaehtoisesti,et pääse pois kun itse haluat.
avo-osastoja on seinäjoella vain yksi jossa ovet ei ole lukossa,mutta sinne pääsee vasta kun saa luottamusen takaisin.Matka on pitkä ja sitä ennen
syöt lääkkeitä sen pitäisi olla vapaaehtoista
koitappa kieltäytyä olet heíkoilla matkassa.
Kun kerran olet ollut hoidossa saat pysyvän leiman ja kaikki mikä ei ole pakollista niin siihen on pakko olla vapaaehtoinen.
Psykiatrinen sairaala ei silti ole paha paikka
kun on vaikeaa sillä saat selvitellä asioita rauhassa.
Lainaus erään arvostamani henkilön mielipiteestä.
Minulle syötetään Cipramiliä ja jotain toista mielialalääkettä
mistä nimenomaan olen varoittanut
ja sitten miten minä niin sekavaksi olen päässyt
sekään ei ketään vakuuta,että lääkitykse loputta
tolkkuunnun ja olen valmis kotiutukseen
tosin psykiatrisen pkl:n kautta
johon minä en oikeastaan kuulu
enkä heidänkään mielestä
paitsi ehkä lääkärriksi
koulutus puuttuu ja paperit,
kokemus kyllä riittää,mutta se onkin
hankittu vain potilaana.
Psykiatrit kulkevat joukkoinensa(hoitajat,terapeutit,psykologit muut)
kuin parantava joukko-osasto
joka nostaa tohtorin itsetuntoa minkä ehtii
kukaan ei pane vastaan ei kysy miksi koska kaikilla on oma lehmä ojassa ja oma etu vaalittava
heidän pitäsi olla eläinlääkäreitä,mutta se olisi liian julmaa eläimiä kohtaan.
ihmisille se kyllä käy.
näissä sanoissa on paljon totuutta .
Hoito on aina ollut minun ehdoillani, esim. entisen kotipaikkakunnan psykiatri kysyi, millaista terapiaa toivoisin, ja sama nykyisellä paikkakunnalla, päätän pitkälti itse lääkityksistäni. Koskaan ei ole pakotettu.
Nykyisin on selvää, etten tarvitse psykoterapiaa, vaan lääkkeitä, liikuntaa, opiskelua ja sosiaalisia kontakteja.
Mistä nämä nykyiset salaliittoteoriat sikiävät? Kirjoittakaa vaikka Hesarin yleisönosastolle valituksianne, siellä niitä saatetaan julkaista. Jos oletat, että lääkärit ovat kaikkitietäviä jumalia, olet väärässä: he ovat vain ihmisiä. Silti sinä ihmisenä et ole välttämättä pätevä diagnosoimaan toisia.
koska en tiedä missä sairaalassa ystäväsi on, niin en ole varma tuosta "pidettävästä hoidosta", mutta oletan se on tahdosta riippumaton hoito, eli pakkohoito.
Kun/jos ystävälläsi on maanis-deps. niin sopivan lääkityksen löytyminen vie joskus kauankin, juuri muutaman kuukaudenkin. Kun masennus- tai muun mieliala lääkkeen ensimmäistä kertaa laittaa suuhunsa,ja ottaa ohjeen mukaan päivästä toiseen, niin sen vaikutus alkaa vasta 3-4 viikon kuluttua. Jos lääkitystä joudutaan vaihtamaan, silloin sairaalassaoloaika voi venähtää,.Lääkärin "syytä" tuohon "pidettävään hoitoon" en osaa sanoa, mutta oletan, että hän haluaa tarkkailla ystävääsi, varsinkin jos nuori ja ennaltaehkäistä esim. masennusoireiden pahentumista.
Myös yksi syy, miksi sairaalahoito saattaa venähtää tuon lääkkeen vuoksi juuri on, että joidenkin mielialalääkkeiden sivuvaikutuksena alkuviikkojen aikana tulee joillekkin itsemurha-ajatuksia. Siitä kyllä tiedotetaan, kun/jos lääkettä vaihdettu. Olen kuullut monesti, että eikö niiden pitäisi jo alkaa piristää ja kohottaa mielialaa, päinvastoin kuin että mielessä pyörii kamalia ajatuksia mitä voisi itsellen tehdä ja että "annan periksi, en jaksa mitään"..jne.
Mikäli ystävällesi on huomattu hoitajien tai lääkärin taholta mania-vaihe siellä sairaalassa, niin silloin myös tuo ns. pakkohoito saattaa venähtää.
Avo-osatoa voi sanoa myös kotiutushoidoksi silloin kun ihminen ollut ns. pakkohoidossa ja siirretään avolle. Siellä ystäväsi ottaa sovitut lääkkeet jos niitä on määrätty ja osallistuu hoitosopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin, kuten keskustelut oma-hoitajan kanssa, käy sovitusti lomilla, osallistuu osaston yhteisiin palavereihin ja esim. liikunnallisiin ryhmiin.
On siellä se ovi tietysti auki ja siksikin avolle
potilas pääsee kun ollaan varmoja, että aika on kaikinpuolin sopiva, vointi kohentunut ja turvallisuusuhka on poistunut.
Lomat voivat aluksi olla parin tunnin lomia, sitten päivän mittaisia ja viikonlopun mittaisia, aivan ystäväsi voinnin mukaan
Avohoito on sellaista, jossa ystäväsi käy tiettyinä, usein sovittuina aikoina esim. psykologin tai psykiatrin juttusilla varatulla ajalla ja usein sieltä samasta paikasta hoidetaan lääkitys (kirjoitetaan reseptit) ja tarkkaillaan ja kuunnellaan vointia. Ystäväsi itse kuitenkin ottaa kotona lääkkeensä siten kuin lääkäri ohjeeseen kirjoittaa.
Ns. pakkohoidon kriteerit täyttyvät silloin, kun ihmisellä on todettu psykiatrinen sairaus, hän on vaaraksi itselleen tai muille ja mitään muuta hoitopaikkaa ei siinä tilanteessa ole mahdollista tarjota. Kun nämä täyttyvät yhtäaikaa.
Tuota sanaa pakkohoito ei kannata säikähtää ja liene ystäväsi kertonut, että aika käy pitkäksi ja "miksi olen yhä täällä, en ymmärrä, miksi yhä tuossa; "pidettävässä hoidossa". Hoito on aina potilaslähtöistä.
Uskon, että siihen on hyvä syy jolla taataan ystäväsi kannalta paras vaihtoehto hänen vointiinsä ja jaksamiseensa nähden senkin jälkeen kun hän pääsee avohoitoon.
Jos sinulla voimia, kuuntele ystävääsi, anna puhua tunteistaan avoimesti. Minusta on hienoa, että ajattelet ystäväsi hyvinvointia ja olet tukena vaikka se olis vähäistäkin.
t. helena
Tähän hoitoon pääsee kun on liikaa itsemurha ajatuksia ja kertoo niistä lääkärille. Entistä muijaa ovat kovasti yrittäneet saada osastolle mutta jotenkin se aina onnistuu välttymään.