Hiljattain vietettiin erään haalistuneen tapahtuman muisto/muistelupäivää. Kyseessä oli ns. vanhan valtaus. Siinähän pieni joukko suuren ikäluokan edustajia meni sisälle omaan rakennukseensa eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan oppilaat menivät oppilaskunnan omistamaan rakennukseen.
Sehän on kuin kotiinsa menisi. Menomatkalla laulettaisiin lapsuudesta tuttua vallankumouslaulua: "mummolaan kun matkailemme, pilven hattaraa ei näy..."
Hilpeätä on huomata, että Suomessa on vielä yksi henkilö, joka väittää ihan tosissaan, että kyseessä oli vallankumouksellinen tapahtuma. Kyseessä on Liisa Liimatainen. Hänet Tampereen yliopistossa opiskelleet muistavat paremmin Liisa Mannisena.
Liisan leiskuvissa muistikuvissa siintelee Talvipalatsin valtaus ja sen aikaansaamat suuret yhteiskunnalliset mullistukset. Heko, heko.
Liisan kannnattaisi tutustua hieman historiaan. Se on sitten veikeä laji.
Vanhan valtaus tapahtui vuonna 1968. Ja mitä oli tapahtunut vallankumouksen kehdossa, Liisankin kritiikittömästi ihalleessa Neuvostoliitossa: vuonna 1964 eli jo neljä vuotta aikaisemmin (sic!) valtaan oli noussut Iki-Ihana Innovaattori, Uusien Ajatusta Auringonnousu, Journalismin Johtotähti ja Kirkkokunnan Ylipappi Leonid Brezhnev.
Tosiasiassa vanhan valtausta seuranneena vuonna eli 1969 tapahtui Suomessa monisatakertaisesti enemmän kehitykseen vaikuttanut yhteiskunnallinen tapahtuma: keskioluen vapauttaminen!
Liisa jatkoi omaa vallankumouksellista toimintaa muuttamalla ääriradikaalien Italiaan. Ja kas vain, miten suuri yhteiskunnallinen muutosprosessi siellä käynnistyikään. Repo-radion palkkaama Liisa sai aivan aitiopaikalta seurata kehittymisen kehittymistä. Maan johtoon nousi lupaava nuori edistyksellinen Silvio Berlusconi. Oikein kahteen kertaan.
Nyt kun Liisa palasi kotimaahan askartelemaan oli vastassa oikeistolaisin Suomi sen koko itsenäisyyden historian aikana.
Tiettävästi Kauppakamarin Pojat(KP) miettivät, kuinka Liisan mahtavaa yhteiskunnallista toimintaa voitaisiin edistää uusilla kunniaeläkkeillä tai -stipendeillä.
Onhan eduskuntavaleihin aikaa enää runsaat pari vuotta...
Sehän on kuin kotiinsa menisi. Menomatkalla laulettaisiin lapsuudesta tuttua vallankumouslaulua: "mummolaan kun matkailemme, pilven hattaraa ei näy..."
Hilpeätä on huomata, että Suomessa on vielä yksi henkilö, joka väittää ihan tosissaan, että kyseessä oli vallankumouksellinen tapahtuma. Kyseessä on Liisa Liimatainen. Hänet Tampereen yliopistossa opiskelleet muistavat paremmin Liisa Mannisena.
Liisan leiskuvissa muistikuvissa siintelee Talvipalatsin valtaus ja sen aikaansaamat suuret yhteiskunnalliset mullistukset. Heko, heko.
Liisan kannnattaisi tutustua hieman historiaan. Se on sitten veikeä laji.
Vanhan valtaus tapahtui vuonna 1968. Ja mitä oli tapahtunut vallankumouksen kehdossa, Liisankin kritiikittömästi ihalleessa Neuvostoliitossa: vuonna 1964 eli jo neljä vuotta aikaisemmin (sic!) valtaan oli noussut Iki-Ihana Innovaattori, Uusien Ajatusta Auringonnousu, Journalismin Johtotähti ja Kirkkokunnan Ylipappi Leonid Brezhnev.
Tosiasiassa vanhan valtausta seuranneena vuonna eli 1969 tapahtui Suomessa monisatakertaisesti enemmän kehitykseen vaikuttanut yhteiskunnallinen tapahtuma: keskioluen vapauttaminen!
Liisa jatkoi omaa vallankumouksellista toimintaa muuttamalla ääriradikaalien Italiaan. Ja kas vain, miten suuri yhteiskunnallinen muutosprosessi siellä käynnistyikään. Repo-radion palkkaama Liisa sai aivan aitiopaikalta seurata kehittymisen kehittymistä. Maan johtoon nousi lupaava nuori edistyksellinen Silvio Berlusconi. Oikein kahteen kertaan.
Nyt kun Liisa palasi kotimaahan askartelemaan oli vastassa oikeistolaisin Suomi sen koko itsenäisyyden historian aikana.
Tiettävästi Kauppakamarin Pojat(KP) miettivät, kuinka Liisan mahtavaa yhteiskunnallista toimintaa voitaisiin edistää uusilla kunniaeläkkeillä tai -stipendeillä.
Onhan eduskuntavaleihin aikaa enää runsaat pari vuotta...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.