Haluan apua

Terve!
Autaisi kovasti, jos tietäsi, mistä törkeydestä haluat valittaa. Ei viranomaiselle tarvitse korulauseita laittaa, riittää kun asia tulee selväksi. On huomattava, että viranomainen on velvollinen opastamaan!
Panen tähän tietosuojavaltuutetulle spostaamani ei-asiantuntijatekstin:

"Perintää koskevassa lainsäädännössä on kolme erikseen mainittua rajoitusta (4§): perinnässä ei saa antaa vääriä tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista, aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa; eikä vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa.” Ja edelleen samasta asiasta (16 §) : ”velkojalla on oikeus antaa perintätoimeksiannon hoitamista varten välttämättömät tiedot.
Ottaessaan vastaan muuta kuin välttämättömiä tietoja (velallinen, velan suuruus, laskun numero) syyllistyy toimeksisaaja mitä ilmeisimmin hyvän perintätavan vastaiseen käytökseen, toimeksiantaja ehkä jopa rikokseen. Itse en koe tässä nyt käsillä olevassa tapauksessa tätä asiaa ongelmalliseksi, mutta ilmeisen laajaan joukkoon Svea Perintä Oy:n kohteita mahtunee niitäkin, joiden yksityisyyttä on karkeasti loukattu. Hyvään perintätapaan ei varmasti kuulu myöskään se, että Svea Perintä Oy levittelee ajoneuvon omistajan tietoon (muuallekin?) Parkcom Oy:n kenties lainvastaisten toimien yhteydessä hankkimaa perintätoimeksiannon hoitamisen kannalta merkityksetöntä tietoa ajoneuvon sijainnista tiettyyn aikaan. Tuskin on perintäyhtiön toimenkuvan mukaista raportoida esimerkiksi autonomistajapuolisolle, missä ’arveluttavassa osoitteessa’ toinen puoliso on autoa ns. pikkutunneilla pitänyt."

Älä pelästy, noita pykäliä ei valittajan pidä tietää.

Jätän tämän pykälänvääntöön perehtyneiden palstalaisten edelleenkehitettäväksi:)

Tässä tiedoksesi oma amatöörimallini:


Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselle

Pyydän poliisia tutkimaan, liittyykö ohessa olevaan autoni tuulilasinpyyhkijään luvattani kiinnitettyyn lappuun lainvastaista toimintaa, esimerkiksi virkavallan anastus.

Nimi
Osoite
Puhelinnumero

Jos sää sallii, tipautan paperini Sorin Sirkuksen päivystäjälle kotiin mennessäni, muutoin jää huomiseen.

Oman poliisilaitoksesi yhteystiedot saat täältä: http://www.poliisi.fi

Mahdoitkohan jo saada sopivan vastauksen? Viranomaiseen (siis tosiaan illatiivi!) on jätetty seuraava julkiseksi tullut asiakirja:


Vastaanottaja: [email protected]


Tiivistelmä:
Olen viime lauantaina vastaanottanut Svea Perintä Oy:n muistutuspalvelusta MAKSUMUISTUTUS-otsikolla kirjeen. Mahdollisesti harhaanjohtomielessä kirjeessä on toisen minulle entuudestaan tuntemattoman yrityksen ParkCom-logo. Kirjekopio on liitetiedostona.
Asiasta tekevät oudon mm. seuraavat seikat:
-kirje tulee minulle osoitettuna ilmeisesti auton omistajan ominaisuudessa
-maksaja on nimeni lisäksi autoni rekisteritunnus(!)
-kirje on lähetetty osoitteeseen, josta autolleni on varattuna pysyvä säilytyspaikka, ns. kotipaikka
-minua muistutetaan ’yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta’ ilman, että varsinaista laskua olisi vaivauduttu lähettämään.

Koska tässä ketjussa on ilmeisiä lainvastaisia piirteitä, jätän asian Kuluttajaviraston tutkittavaksi.


Tässä yhteydessä viittaan lakiin saatavien perinnästä (22.4.1999/513) sanalla ’laki’.

Lain mukaan kuluttajasaatavalla tarkoitetaan sellaista elinkeinonharjoittajan saatavaa, joka perustuu kulutushyödykkeen luovuttamiseen tai luoton myöntämiseen kuluttajalle. Pysäköintiä tai edes pysäköintimahdollisuutta tuskin voidaan pitää kulutushyödykkeenä, ehkä ei lainkaan hyödykkeenä. Tästä huolimatta Svea Perintä Oy on ottanut vastaan Parkcom Oy:n perintätoimeksiannon ikään kuin kyseessä voitaisiin soveltaa lakia. Tilannetta ei muuta se, että lain 5–7, 10, 10 a–10 c ja 12–14 §:n säännöksiä kuluttajasaatavasta on soveltuvin osin noudatettava perittäessä julkisoikeudellisen oikeushenkilön saatavaa tai julkisen tehtävän hoitamiseen liittyvää saatavaa yksityishenkilöltä. Tässä yhteydessä lain selkeää rajoitusta vastaan asiaa tarkasteltaessa nousee epäilys siitä, että Svea Perintä ja/tai Parkcom –yhtiöt ovat syyllistyneet virkavallan anastukseen.

Perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään tarkemmin kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvussa. Yleisiä hyvänä kauppatapana tunnettuja periaatteita voitaneen soveltaa myös tähän tapaukseen.
Perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan on periessään kuluttajasaatavaa annettava tai lähetettävä velalliselle kirjallinen maksuvaatimus, jossa on mainittava muiden seikkojen ohessa saatavan peruste. Tällainen olisi esimerkiksi toimeksiantajan nimi, laskun numero ja päiväys. Jälkimmäisiä ei maksuvaatimukseksi ehkä ymmärrettävässä sekavassa maksumuistutuksessa ole, ainakaan riittävän selkeästi. Lisäksi on puutteellisesti ilmoitettu, miten saatava on maksettava (esim. yhdessä vai useammassa erässä).

Laissa todetaan selkeästi, että jos maksuvaatimuksessa ei ole mainittu korkojen laskentaperusteita, velalliselle on ilmoitettava, että hänellä on oikeus pyynnöstä saada selvitys korkojen määräytymisestä. Mainintaa tai ilmoitusta ei maksumuistutuksessa ole, ainoastaan epämääräistä vihjailua ’teille aiheutuu lisäkuluja’. Laissa ei ole annettu mahdollisuutta poiketa tästä määräyksestä. Asian vakavuutta arvioitaessa on huomattava lain erityinen määräys (2 §): ’Tämän lain säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi’.

Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai toimeksisaaja velkojan lukuun (10§). Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Laissa on annettu selvä määräys maksun ylärajasta. Svea Perintä on julkisuudessa esiintyneiden tietojen (ja tämän esimerkkini) mukaan ottanut kannan, että tapauksesta riippumatta kohtuus on lain (10a§) sallima maksimi. Menettelylleen yhtiö ei ole vaivautunut antamaan perusteluja.

Tarkoituksenmukaisuusperiaatetta toimeksisaaja rikkoo räikeästi lähettämällä muistutuksen – ilmeisesti kustannusten säästämiseksi - auton omistajalle ikään kuin omistaminen ja pysäköinti olisivat sama asia.

Laissa todetaan, ettei velallinen ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt hyvän perintätavan (4 §) vastaisesti tai jos perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava ei ole täyttänyt 5 §:n mukaista velvoitetta. Poikkeuksena toki mainitaan se, että menettelyn moitittavuutta tai laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä mainitsematta kuitenkaan, kenen pitämisestä asia on kiinni. Minä en pidä. Mitä ilmeisimmin perintäkulut voi siis jättää maksamatta. Lain 10 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta maksumuistutuksesta velalliselta saa vaatia perintäkuluja vain silloin jos on […] ennen sen erääntymistä *lähetetty* velalliselle lasku tai muu erääntymisilmoitus. Näin ei näytä tapahtuneen.
Hyvään perintätapaan voidaan siis katsoa kuuluvan, että toimeksisaaja varmistaa toimeksiantajalta luotettavasti (esim. asiasta riippumattoman postin antamasta todistuksesta) että velalliselle on lähetetty lasku, kuten myös se, että on kiistattomasti ensin selvitetty, kuka on velallinen ja millä perusteella. Yleisesti noudatettuun hyvään liiketapaan kuuluu myös, että maksun viipyessä lähetetään varmuuden vuoksi uusi lasku. Edes näin ei toimeksiantaja näytä menetelleen.

Lain 12 § määrää, että lain säännösten noudattamista valvoo kuluttaja-asiamies silloin, kun perintä koskee kuluttajasaatavaa. Edellytän siten kuluttaja-asiamiehen ryhtyvän kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, erityisesti lain 13 & 14 §:ien mainitsemiin keinoihin. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan tapaukseni ei ole ainutlaatuinen, vaan koskee suuren kuluttajajoukon etua. Tällä perusteella lienee kohtuullista odottaa asian nopeaa käsittelyä.