siinä sinulle kysymys. Miksi et anna lasta adoptioon. Miksi keskeytät? Mielestäni adoptio on parempi (näin kannat vastuusi ja annat lapsellesi mahdollisuuden).
miksi teet abortin?
entäpä adoptio?
471294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
huono puoli, että siitä jää jäljelle elävä jälkeläinen. Abortista ei jää.
Plussat ja miinukset ynnättynnä vaivalloisempaa ja epämiellyttävämpää on raskaus, synnytys ja elämä se jälkeen. Varsinkin kun näkee päivittäin millaista menoa on lapsiperheen arki. Ei nappaa.
Abortoin, koska en halua jälkeläisteni elävän.
päästä, sekä raajat. Ei olisi todennäköisesti selvinnyt hengissä synnytykseen saakka, saati sen jälkeen.
adoptioon annetaan vain eläviä lapsia, eli näin ollen senkin, ettei kysymys koskenut sinua.
tylyttää, vai oletko muuten vaan täysin tunteeton? Mene itseesi.
Olisi äärimmäisen vastenmielinen ajatus, että tuolla jossain eläisi minusta alkunsa saanut ihminen, joka ehkä kärsisi surkeasta geeniperimästään. Vielä kauheampaa olisi, jos adoptiovanhemmat kasvattaisivat lapsen huonosti ja lapsi omaksuisi kyseenalaisia arvoja. Silloin minua voitaisiin syyttää siitä, että olen synnyttänyt idiootteja pullollaan olevaan maailmaan yhden idiootin lisää.
(Huom. en ole tehnyt aborttia, mutta tekisin, jos ehkäisy pettäisi, mitä ei toivottavasti ikinä tapahdu.)
Adoptiota en edes harkitsisi. En raaskisi luopua omasta lapsestani. Minusta on vastuutonta tehdä lapsi ja antaa se pois ilman hyvää syytä. Lapseen olisi myös tunnesiteet olemassa raskauden lopussa, jolloin todella voidaan puhua jo lapsesta. Raskauden alussa lasta ei ole. Tunteet olisivat negatiivisia lasta kohtaan, jos pakotettaisiin synnyttämään.
En halua lasta, vielä vähemmän haluan synnyttää. Lapsesta en voisi luopua, mutta alkiosta luopuminen tuskin tuottaisi mitään vaikeuksia. Voisin ehkä murehtia jonkin aikaa menetettyä äitiyttä, mutta luultavasti en, koska en tosiaankaan halua äidiksi, en halua lasta, enkä halua synnyttää.
koska silloin uskoin itsekin sen olevan parempi vaihtoehto. Oletko sinä koskaan ollut valintatilanteessa? Oletko sinä antanut lapsesi pois sen synnyttyä? Oletko vastaillut tuttujen ja puolituntemattomien kyselyihin, että mitäs sille lapselle tapahtui, jota odotit? Oletko kuullut ilkeämielisiä kysymyksiä siitä, että mikäs sinussa on vialla kun oman vauvasi noin hylkäsit pois? Oletko joutunut vaihtamaan työpaikkaa koska et kestänyt enää niitä juoruja ja pahansuopia vihjailuja, koska olet niin itsekäs ja epäonnistunut äitinä, ettet omasta lapsestasi voinut huolehtia?
Minä olen. Ja jos nyt joutuisin saman valinnan tekemään, valitsisin toisin ja tekisin abortin. Sen jälkeen ihmisellä ainakin on mahdollisuus pitää yksityiset syynsä yksityisinä.
sinun lapsesi elää, mutta näiden abortoijien lapset ovat kuolleet! Minä ainakin olisin valmis uhraamaan myöskin omastani sen vuoksi. Kyse on itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä.
palstalla, ehkä sama adoptioon antanut äiti (?) että on hyvä että edes yhdessä paikassa hän on joidenkin mielestä sanakri, oikein tehnyt. Kun koko muu yhteiskunta tuntuu vain syyttävän ja syyllistävän lapsen hylkäämisesta ja huonosta äitiydestä.
Johtopäätöksenä tästä, on tosiaan pieenenpieni vähemmistö yhdessä netti palstalla ihmisiä jotka kohtelevat ko. henkilöä hyvänä ihmisenä. Jokapäiväisessä elämässä se ei paljoa auta.
On hyvin helppoa sano "kyllä minä näin tekisin" kun on varma ettei koskaan joudu omalla kohdallaan sitä päätöstä tekemään. Jos itse pitää raskautta tervetulleena ja hyvänä asiana, on pirun helppoa vakuutella tekemisiään ja aikomisiaan jos olisi joskus ei-toivotusti raskaana. Eikö?
***
sama henkilö, johon viittaat. Olen kirjoittanut tällä palstalla kerran aiemmin ratkaisustani ja kerroin kokevani todella tämän palstan olevan se ainoa paikka, jossa minua pidetään suunnilleen pyhimyksenä. Jokapäiväisessä elämässä se ei tosiaan paljon auta.
Ja edelliselle vastaajalle sanoisin, että kyse on todellakin itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä. Eri asia sitten on se, mitä itsekkäänä tai epäitsekkäänä pidetään. Epäitsekkään teon minä koin tekeväni, koen tietyssä mielessä näin edelleen, mutta kovin itsekkäänä sitä suurin osa muista ihmisistä tuntui pitävän. Epäitsekästä olisi ollut kantaa itse vastuu lapsestaan vaikka vastoin vointiaan, kykyään ja toivettaan. Itsekästä oli hylätä oma lapsensa, antaa pois ja jättää naiseuden ja äitiyden "velvollisuus" täyttämättä oman "mukavuudenhalunsa" takia.
Pidän itse edelleen adoptioon antamista enemmän epäitsekkäänä kuin itsekkäänä tekona. Joskus vain epäitsekkyydestä joutuu maksamaan turhan kovan hinnan. Oman mielenterveytensä kannalta toisinaan on viisaampaa olla terveesti itsekäs. Joku toinen kokee varmaan toisella tavalla, mutta minusta tuntui aika kohtuuttomalta kärsiä yhtä aikaa tuskaa omasta lapsestani luopumisesta ja kohdata yhteisön ennakkoluulot ja syyllistävät ihmettelyt. Kerran sen kestin, enkä siitä kai pysyviä traumoja onneksi saanut, mutta toiste en enää sille tielle jaksaisi lähteä. Adoptioon antamista on helppo ihannoida ja ylistää nettipalstalla kun ei itse ole koskaan lähellekään sellaista valintaa joutunut. Ei se silti konkreettisesti ja omakohtaisesti koettuna olekaan aina mikään autuutta tuova valinta, vaan toisille todella tuskallinen.
Toisaalta pidän tekoasi hyvin rohkeana ja kyllä, äärimmäisen epäitsekkäänä, ja toisaalta taas tunnen hirvittävää tuskaa puolestasi kaikesta mitä jouduit kokemaan. Toivon että suurempi osa ihmisistä osaisi ajatella kokemaasi uhrauksena jonka teit lapsesi puolesta, yhtä suurena lahjana kuin mitä täällä sanotaan.
Tärkeintä on että itse osaat ajatella sitä sellaisena. Huolimatta siitä mitä ulkopuoliset puhuvat. Ole ylpeä itsestäsi, harvat pystyvät samaan. Samaa muistaakseni sanoin siinä ketjussa jossa kirjoitit aiemmin. Toivon sinulle paljon voimia, ja hyvää elämää tietoisena siitä että olet antanut itsestäsi suuremman osan kuin keneltäkään voisi odottaa.
***
aborttilakia tiukennettaisiin niin adoptiosta tulis ihan normaali käytäntö jollei itse halua pitää lasta, eikä kenenkään tarvis ihmetellä.
"Joskus vain epäitsekkyydestä joutuu maksamaan turhan kovan hinnan. Oman mielenterveytensä kannalta toisinaan on viisaampaa olla terveesti itsekäs."
Lapsi siinä kovan hinnan joutuu maksaan jos ja kun joku tekee abortin siksi että häpeisi raskautta (ja saisi mahdollisesti mielenterveysongelmia)! Joku toisen muutaman kuukauden häpeä on aika mitätöntä vuosikymmenten elämän menetyksen rinnalla..
Abortissa (jälkeläisensä tappamisessa) ei ole mitään tervettä, itsekkyyttä kyllä senkin edestä.
Sanoisin ihmettelijäöille että oisko lapsi pitäny sitten tappaa vai!? Eiköhän vaimenis.
"Lapsi siinä kovan hinnan joutuu maksaan jos ja kun joku tekee abortin siksi että häpeisi raskautta (ja saisi mahdollisesti mielenterveysongelmia)! Joku toisen muutaman kuukauden häpeä on aika mitätöntä vuosikymmenten elämän menetyksen rinnalla.."
Tästä viestistä voi päätellä, ettet itse ole ollut valintatilanteessa, etkä ilmeisesti osa edes kuvitella millaisia ajatuksia siinä käy läpi. Katsos siinä tilanteessa, kun ihan itse joutuu pohtimaan aborttia tai oman lapsensa adoptioon antamista, ne mielenterveysongelmat ja häpeän tunteet eivät ole jonkun toisen ongelmia vaan ihan ikiomia. Siinä tilanteessa ihminen ajattelee itseäänkin, ei ainoastaan joitakuita muita. Minäkin tein valintani vapaaehtoisesti, mutta en täysin epäitsekkäistä syistä. En halunnut tehdä aborttia ja uskoin itsekkäästi pitäväni itseäni jotenkin "parempana" ihmisenä valitessani epäitsekkäämmän vaihtoehdon. Asian todellinen kokeminen ja läpikäyminen antoivat arvokkaan opetuksen: opin ettei itseään voi ylentää joita kuita muita paremmaksi ja että itsekäskin pitää olla kun oman elämänsä suuria ratkaisuja tekee. En kadu päätöstäni, tein sen sen hetkisen elämänkokemukseni mukaan. Tällä kokemuksella valitsisin vastaavassa tilanteessa toisin.
"Sanoisin ihmettelijäöille että oisko lapsi pitäny sitten tappaa vai!? Eiköhän vaimenis."
Ei vaimennut. Oman kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä pitää aborttia raskauden keskeyttämisenä, ei oman lapsensa tappamisena. Tuotakin sanontaa muistaakseni kerran käytin, ja kuulija luuli minun harkinneen syntyneen lapseni tappamista. Sen jälkeen hän piti minua todella sairaana ja omituisena vaikka korjasin sanonnan samantien. Eikä suurin osa ihmettelijöistä sitä ihmetellyt, että miksi valitsin adoptioon antamisen abortin sijaan, vaan sitä, miten saatoin hylätä oman lapseni, mikä minussa oli niin pahasti vialla, etten voinut kantaa vastuuta lapsestani ja olla äiti ihan oikeasti. Siihen minulla taas oli yksityiset syyt, jotka halusin yksityisinä pitääkin.
En minä adoptioon antamista vaihtoehtona tässä tarkoita mustamaalata tai vähätellä. Tarkoitukseni on vain tuoda esiin se, ettei sekään mikään ongelmaton ja aina parempi vaihtoehto ole. Sellainen kuva tällä palstalla siitä tuntuu olevan ihmisillä, jotka eivät henkilökohtaisesti ole sitä edes kokeneet.
Minä en usko, että adoptioon antamisesta tulisi ihan normaali käytäntö, vaikka abortit laittomiksi tehtäisiinkin. Siinä on kyse kuitenkin hyvin suuresta asiasta, kuten toki abortissakin. Minä en usko, että oman lapsensa pois antamista voisi koskaan kuvata sanoilla "normaali käytäntö".
En kannata aborttilain tiukentamista, sillä minusta se lisäisi ihmisten kärsimystä. Vaikka se lisäisi vaihtoehtojen puuttuessa myös adoptioon annettujen lasten määrää, se lisäisi myös laittomien ja vaarallisten aborttien määrää, sekä huonosti hoidettujen lasten määrää. Minä annoin lapseni pois lopullisesti vapaaehtoisesti vaikka olisin voinut valita toisinkin. Siitä huolimatta se päätös oli hirveän vaikea ja raskas. En yhtään ihmettele, etteivät kaikki siihen vain pysty, vaikka tietäisivätkin etteivät itsekään tarpeeksi hyvin lapsestaan pystyisi huolehtimaan.
Kiitos sinulle Tristar kauniista sanoistasi! Älä kuitenkaan minun puolestani murehdi. En päätöstäni kadu, koska siinä tilanteessa ja sillä elämänkokemuksella se oli minulle oikea päätös. Sittemmin vaan on elämänkokemus hieman karttunut ja nyt valitsisin toisin. En silti tarkoita että muidenkin pitäisi valita toisin. Eikä se päätös siltikään ihan epäitsekäs ollut, niin kuin äsken toiselle kommentoijalle vastasin.
"olet antanut itsestäsi suuremman osan kuin keneltäkään voisi odottaa."
Olen samaa mieltä kanssasi. Ei niin että itse olisin jotenkin muita parempi ja olisin antanut muita enemmän. En sitä nyt tarkoita. Tarkoitan että päätös lapsensa lopullisesti pois antamisesta on niin iso asia, ettei sitä keneltäkään voi vaatia, pakottaa tai painostaa. Se on niin raskas ja vaikea päätös että se täytyy saada tehdä vapaaehtoisesti.
Minusta tällä palstalla monet suosittelevat adoptioon antamista ja antavat siitä kovin ruusuisen kuvan. Minusta se ei ole oikein. Abortista kuitenkin annetaan suorastaan raadollisen rehellinen kuvaus videoineen ja "lapsensa tappamisineen", mutta adoptioon antamisesta ei anneta lainkaan yhtä todenmukaista kuvaa. Minä kannatan edelleenkin lämpimästi adoptiota abortin yli, jos vain nainen itse siihen kokee olevansa yhtä pystyvä, mutta toivoisin, että siitäkin kerrottaisiin totuudenmukaisesti. Haluaisin että sanottaisiin se, että sikiö muuttuu lapseksi omassa mielessä raskauden edetessä vaikka tietäisi ettei siitä voi itse huolta pitää. Haluaisin että sanottaisiin että lapsesta luopuessasi se on ihan oikea lapsi, sinun vauvasi johon voi olla jo hyvin kiintynyt. Silti se pitää voida antaa pois. Eikä se ole mikään helppo juttu vaikka ei yhtään negatiivista kommenttia päätöksestään kuulisikaan. Ja pitää varautua siihen, että niitä negatiivisia kommentteja tulee.
Haluaisin sanoa paljon enemmän ja paremmin, mutta en osaa. Toivottavasti ymmärsit sen mitä ajan takaa.
harkitsemaan aborttia, niin tuntui helpottavalta päättää etten sitä tee. Mitä tahansa muuta. Pidin lapsen lopulta itse, mutta aborttia en halua harkita enää koskaan. Paljon parempi olo jäisi itsellekin kun tietää että antoi lapsen elää, niin vaikealta kuin hänen toisille antaminen varmasti myös tuntuu.
Enin osa ihmisistä varmasti ymmärtää mitä abotissa itseasiassa tapahtuu, ja uskon että pitävät niillä tiedoin vähintäänkin arveluttavana eettisesti (vaikkeivät ääneen sanoisikaan).
Suurin osa varmasti pitäisi lapsen itse ja järjestäisi elämänsä lapsen mukaan. Kuten ennenvanhaankin tehtiin. Harvempi kansasta kuitenkaan on lainrikkojia tai -kiertäjiä.
Normaalina (ei siis yleisenä) adoptiota pidettäisiin silloin jollei itse haluaisi lapsen synnyttyäkään sitä pitää.
En minäkään aborttia harkitsisi, jos voisin lapseni itsekin pitää. Adoptioon antamista en enää toiste kuitenkaan pystyisi käymään läpi. Sitä minä en tiedä, mitä enin osa ihmisistä abortista ajattelee, mutta sen tiedän, mitä minä koin ja miten minuun lapsensa pois antaneena äitinä suhtauduttiin. Enin osa ihmisistä tuntui pitävän minun ratkaisuani arveluttavana.
Minä en usko, että suomalaiset ovat nykyään juurikaan lainkuuliaisempaa porukkaa kuin vaikkapa 50 vuotta sitten. Tuolloinhan Suomessakin tehtiin väkilukuun suhteutettuna varsin paljon laittomia abortteja.
Adotioon antaminen tulee aina olemaan harvinaisempaa kuin lapsensa itse pitäminen tai abortti (laiton tai laillinen). Siksi se myös herättää muissa ihmisissä ihmetystäkin enemmän.
Korostan vielä kerran, etteivät minun henkilökohtaiset ajatukseni ja kokemukseni ole mitään yleispäteviä totuuksia, ja kannatan lämpimästi adoptiota abortin yli, jos nainen vain itse niin haluaa päättää. Minä en itse enää adoptioon voisi lasta antaa.
koska ehkäisytilanne oli sillon miten oli, täysin toista kuin nykyään. Suunnilleen puolet vähintäänkin nykyisistä aborttitapauksista (40% ei ehkäisyä, lopuista nämä "ehkäisy petti"-tapaukset) jäisi pois kun motivoitaisiin tiukemmalla lailla ehkäisemään.
Abortille on aina vahtoehto, jollei syy ole kuolemanvakava.
Toki ennen tehtiin laittomia abortteja niin paljon siksi, koska ehkäisytilannekin oli mitä oli. Se ei silti muuta mihinkään sitä, että silloinkin siis niin moni nainen valitsi laittoman vaihtoehdon. Miten nykyään ihmiset olisivat lainkuuliaisempia?
"Abortille on aina vahtoehto, jollei syy ole kuolemanvakava."
Tietysti abortille on vaihtoehtoja. Hyvä että on. Minä kannatankin sitä, että ihmisillä on vaihtoehtoja mistä valita.
että ne holtittomat jotka nyt ei ehkäise lainkaan, ei käyttäisi ahkerammin ehkäsyä jos tietäisi että abortin saaminen ei olekaan niin helppoa? Ei ehkäisyn käyttö vaadi lainkuuliaisuuutta.
Aina on niitä jotka on valmiita rikkoon tai kiertään lakeja, ja jopa oman terveytensä/henkensä uhalla, mutta uskosin kriminaalien olevan yhtä pieni osuus kansasta kuin nytkin.
En usko, että abortit kieltämällä ehkäisyyn käyttöön motivoitaisiin parhaiten.
Eihän kuolemantuomiotkaan ole vähentäneet murhia, tappoja jne.
Ihmistä täytyy kannustaa ja ohjata etenkin lapsena ja nuorena aikuisena. Pakottaminen ja uhkailu tuskin tuottaa maailmaan kovinkaan montaa vastuuntuntoista ja tervettä aikuista ihmistä.
Sitäpaitsi kun itse ensimmäistä kertaa tulin raskaaksi en näistä jutuista juuri mitään tiennyt, joten jos abortti olisi ollut kielletty niin olisi se selvinnyt minulle vasta liian myöhään. Tietoa siis olisi minun tapauksessani ainakin tarvittu. Se onkin sitten haaste, miten sen tiedon saa tavoittamaan sellaisenkin henkilön kuin minä silloin olin.
iät ja ajat jos vaan silmät ja korvat on ollu auki siellä koulun penkillä. Mutta eipä vaan oo auttanu, edelleen melkein puolet (ja lopuissakin varmasti ehkäisyhuolimattomuutta) paneksii ilman mitään ehkäsyjä itsensä aborttiin.. Kun ne jotkut ei vaan välitä ja paskan tuurin sattuessa käyttää näitä nykysiä lepsun lain helppoja abortteja "ehkäsynä"..
On sitä tietoa jaettu kyllä, mutta kuten sanoin sen pitäisi vielä voida tavoittaa nekin, joita se ei tällä hetkellä tavoita. Se onkin haaste.
Ja jos abortti olisi kielletty, tuskin tämäkään tieto siitäkään tavoittaisi kaikkia ja näin tämä ei lisäisi näiden "tietämättömien" ehkäisyn käyttöä mitenkään.
On totta, että kaikki eivät välitä paskan vertaa näistä asioista. Minä olin joskus yksi heistä, ja voin väittää, että kiellot ja uhkailut eivät olisi minua sen paremmin tavoittaneet kuin koulun silloinen monipuolinen valistuskaan.
Itse tavoittelen omassa kasvatuksessani lapsen halua tehdä hyviä valintoja, en lapsen pakkoa tehdä hyviä valintoja, sillä halu säilyy vielä itsenäistyessäkin, pakko loppuu aina aikanaan.
"Kun ne jotkut ei vaan välitä ja paskan tuurin sattuessa käyttää näitä nykysiä lepsun lain helppoja abortteja "ehkäsynä".."
Tuohon sen verran, että ei pitäisi lähteä yleistämään. En minäkään valinnut aborttia, silti lapseni kohtalo ei ollut se ihana loistelias ydinperhe. Abortin kieltäminen pakottaisi siis synnyttämään, muttei hoitamaan omia lapsiaan. Ei sekään mikään ryhdikäs valinta abortin rinnalla ole.
"En minäkään valinnut aborttia, silti lapseni kohtalo ei ollut se ihana loistelias ydinperhe. Abortin kieltäminen pakottaisi siis synnyttämään, muttei hoitamaan omia lapsiaan. Ei sekään mikään ryhdikäs valinta abortin rinnalla ole."
Kai se sentään kuoleman voittaa?
Jollei kykene hoitamaan (ja tietää sen) niin lapsi annetaan sinne missä sitä hoidetaan!
Se on ryhdikäs valinta, abortti selkärangaton.
voivat tehdä. He voivat mm. vaikuttaa ihmisten asenteisiin, säätää lakeja jne., mutta he eivät voi ikävä kyllä voi määrätä ihmisiä synnyttämään ja viedä heiltä heidän lapsiaan sitten pois. Tai voivat, mutta vaihtuisi päättäjät nopeaan.
Voimme aina haukkua ja puhua kuinka meitä huonoja ihmisiä on ja kuinka teemme tyhmiä asioita, mutta se ei muuta mitään. Se on toki helppoa, mutta ehkä kannattavampaa olisi pyrkiä ohjaamaan ihmistä tekemään huonojen valintojen sijasta hyviä. Jokaisella valinnalla on syy; kysymys kuuluukin, miksi joku tekee abortin ja miksi joku ei. Vastaus tuskin on yksinkertainen, toinen on huono ihminen ja toinen hyvä. Miten voimme vaikuttaa siihen, että ihmiset eivät tulisi tahtomattaan raskaaksi. Asenteet on avainsana, asenne ei vain oikein muuta uhkailemalla tai pelottelemalla. Se voi muuttaa hetkellisesti toimintaa, mutta vain hetkellisesti.
Ei tarvitse kiertää eikä rikkoa lakia, jos on riittävästi nappulaa. Silloin matkustetaan Britanniaan teettämään turvallinen ja laillinen abortti. Kun lähtee paria päivää ennen, ehtii vähän shoppailla ja katsella nähtävyyksiä.
Toisin sanoen, aborttilain kiristämistä ajavat henkilöt haluavat jakaa kansakunnan rikkaisiin ja köyhiin. Voimmeko vetää tästä johtopäätöksen, että lain kiristämistä ajavat eivät olekaan uskovaisia hihhuleita, vaan karikatyyreja riistäjäverenimijä kapitalistista joka haluaa kyykyttää köyhää :D
Ennen nykyistä aborttilakia Suomessa tehtiin paljon enemmän laittomia abortteja kuin nyt laillisia. En tosiaan usko, että nämä kaikki 20 000 naista joka vuosi olisivat olleet kaikki niitä muutenkin kriminaaleja tyyppejä. He olivat ihan tavallisia naisia, jotka olivat joutuneet pulaan epätoivotun raskautensa kanssa. Eivät siis mitään kriminaaleja ihmistyypiltään. Silti he tekivät laittoman abortin mielummin kuin synnyttivät lapsen, eli rikkoivat ja kiersivät lakia jopa oman terveytensä/henkensä uhalla. Epätoivoine tilanne ajaa epätoivoisiin tekoihin. Juuri siksi nykyinen aborttilaki laadittiin. Jotta näiden naisten ei tarvitsisi omaa henkeään vaarantaa toimenpiteessä, jonka he tekisivät vaikka henkensä kaupalla. Miksi kuvittelet, ettei nykyään muut kuin kriminaalit tekisi laittomia abortteja, jos aborttilakia tiukennettaisiin?
..vois olla kova sana ei-toivottujen raskauksien ehkäsyssä..! ;) Kaikkiin kun ei se asennekasvatus ym. lässytyskeinot tehoo..
lain kiertämistä jos lähtee teettämään sitä muille maille. Ja useimmat eivät liene lain kiertäjiä.. Lisäksi voitaisiin säätää rangaistukset niillekin jotka jää täällä myöhemmin kiinni aborttireissustaan.
aseman ja tasa-arvon (johon en lue aborttioikeutta!) takia näin epätoivoisiin tekoihin ei normaalijärjellä varustettujen naisten tarvisi enää ryhtyä.
Puolasta kotoisin? Voisit palata takaisin, omakin viihtyvyytesi paranisi :)
Nimenomaan aborttioikeuden kannattajat (eivät välttämättä joudu itse turvautumaan varsinaiseen toimenpiteeseen, mutta kannattavat oikeutta siihen) ajattelevat normaalijärjellä.
"Epätoivoisista teoista" puhuvat ihmiset taas ajattelevat sillä "sydämen sivistyksellä", jolla ei tämän palstan hupailujen perusteella ole pienintäkään tekemistä sen koommin aivojen kuin sydämenkään kanssa, keltaista nestttä tuntuu loiskuvan molemmissa...
tainnu joku piikki käydä lihaan, kun jaksat jankuttaa siitä mitä sulla ei oo.. tosiaan kun päässä loiskuu keltanen neste ja sydämen paikalla on jäähileinen kivi niin eipä siinä sivistyskään saa sijaa.. :D
Sillä normaalijärjellä kuitenkin puolet ei hyväksy mukavuusabortteja ja 4/5 osaa ei tosiaan tee sitä itse hankalassakaan (ehkäisyn pettämis) tilanteessa.
on joillekkin pelkkä "lässytyskeino". Ethän sinäkään varmaan ihan kaikkia lakeja ulkoa osaa? Ja kyllä minusta tuntuu, että tästä laista olisivat eniten tietoisia ne, jotka ovat asioista muutenkin enemmän perillä.
Ne, jotka eivät ymmärrä ehkäisystä tai muutenkaan seksuaaliasioista juuri mitään, eivät kyllä ole kuulemassa myöskään lain julistusta. Näin ollen lain tiukentaminen ei vaikuttaisi heihin.
minäkin ajanut autoa lähes 30 vuotta, ja vasta eilen opin, että pysäköinnin varomatka suojatiehen nähden koskee vain ENNEN suojatietä, suojatien JÄLKEEN saa pysäköidä vaikka suojatiehen kiinni. Aina hyvä oppia jotain uutta :)
Siis jos tulee tahtomattaan raskaaksi eikä voi sitä lasta itsekään pitää, niin miten nykyinen naisten asema ja tasa-arvo pyyhkii sen tilanteen olemattomiin? Miten tasa-arvo poistaa sen epätoivon, millaisessa tilassa ihminen silloin on?
Nykyaikana minäkin siinä tilanteessa olen ollut ja joku ratkaisu siihen täytyi keksiä. Ei se pois päiväjärjestyksestä pyyhkiytynyt sillä, että naisen asema on mitä on. Minä valitsin adoption, mutta ymmärrän oikein hyvin, miksi suurin osa ei sitä valitse. Ei se ole verrannollinen aborttiin, jos haluaa ratkaisunsa jälkeenkin jatkaa entistä elämäänsä. Aborttikaan ei varmasti ole helppo ratkaisu ja mukava kokemus kenellekään, mutta ainakaan siitä ei koko kylänväki tiedä, jollei itse kerro. Sitä ei tarvitse myöhemmin selitellä kaupan kassajonossa, työpaikan kahvituvalla, sukujuhlissa ja sunnuntaiaamuisin aamukävelyllä. Adoptiosta tietää ennen pitkää kaikki, koska kaikki tiesivät raskaudesta. Ei siitä selviä selittelemättä tutuille ja tuntemattomille että mitä sille lapselle oikein kävi. Puhumattakaan siitä, miten kammottavan vaikeaa on antaa pois lapsi, johon jo raskauden aikana kiintyi.
Ihme käsitys sinulla on normaalijärjestä, jos tälläistä et pysty ymmärtämään.
kuinka jonkun ylimääräisen vaivan ja ihmettelyjen häpeän pelossa mieluummin lapsen koko elämä 'pyyhitään pois päiväjärjestyksestä'..
"tynnyrityypit" niistä aborttikeinoistakaan mitään tajuaisi..tuskin edes tietäs mitä koko sana tarkottaa, tai että niinkin voidaan tehdä.
mutta ei yllätä että sulla kestää yksinkertasten loogisuuksien ymmärryksessä vuosikymmeniä :)
Montako synnyttämääsi lasta sinä olet antanut pois lopullisesti?
Sovitaanko että annat ensin yhden omistasi adoptioon, ja tulet vasta sitten kertomaan, kuinka pieni "ylimääräinen vaiva" se sinulle oli.
Ja päiväjärjestyksestä pois pyyhkiytymisellä tarkoitin sattumoisin sitä tilannetta kun on raskaana mahdollisimman mahdottomassa elämäntilanteessa, en sitä lasta. Kannattaa lukea viestit ihan ajatuksella.
sen tiedän että tieto lapsen elämän 'poispyyhkimisestä' tappamalla olisi vielä "vaivalloisempaa" jälkeenkin päin.
"sen tiedän että tieto lapsen elämän 'poispyyhkimisestä' tappamalla olisi vielä "vaivalloisempaa" jälkeenkin päin."
Eli sinä tekisit kuten minäkin tein: Sellaisen ratkaisun mikä olisi kaikkein helpoin sinulle itsellesi. Niinkuin tekisin vieläkin vastaavassa tilanteessa. Silloin aikoinaan se oli adoptioon antaminen. Nyt se varmaankin olisi abortti. Enää en kestäisi kuunnella sitä ensimmäistä itkua, joka vain todistaisi, kuinka hylkään oman lapseni. En kadu, mutta ei enää.
Mikäli olisin raskaana, päätyisin aborttiin enkä adoptioon, koska raskaudessa ei kanneta vastuuta, siinä kannetaan ihan muuta, vilkaisepa bilsankirjaasi. Ja olla raskaana synnyttämisestä puhumattakaan on äärimmäisen epämukavaa, joten motivaation täytyy olla korkealla. Motivaationi olisi korkealla ja kestäisin vaikka hammasta purren sekä raskauden että synnytyksen, mikäli HALUAISIN lapsen. Jonkun toisen haluamisten vuoksi motivaatiota ei todellakaan riitä.
Oliko selvitys riittävä?
että sitä ei riitä toisen ihmisen koko elämän vertaa.
Raskaudessa kannetaan paitsi lasta, myös vastuuta omista tekemisistään.
Mutta ei siinä taideta mitään 'pakkoakaan' synnyttää sen paremmin kuin muiden haluamisia..