Hei,
Kysyisin teiltä onko kenelläkään kokemusta lapsen pakko oireista.. oireina mm: pakonomainen tarve asettaa vaatteet juuri siihen mihin hän haluaa, lusikan pitää aina olla sama syödessä, tyyny pitää olla juuri oikealla tavalla, mukin pitää olla aina sama jne...voisin jatkaa listaa loputtomiin. Hän on nyt 4-vuotias ja nämä oireet ovat alkaneet hallita hänen elämäänsä viimeisen vuoden aikana ! Kiitos paljon vastauksista, jo etukäteen.
Kysyisin teiltä onko kenelläkään kokemusta lapsen pakko oireista.. oireina mm: pakonomainen tarve asettaa vaatteet juuri siihen mihin hän haluaa, lusikan pitää aina olla sama syödessä, tyyny pitää olla juuri oikealla tavalla, mukin pitää olla aina sama jne...voisin jatkaa listaa loputtomiin. Hän on nyt 4-vuotias ja nämä oireet ovat alkaneet hallita hänen elämäänsä viimeisen vuoden aikana ! Kiitos paljon vastauksista, jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oireilulta tai asperger lapselta ? Oisko mahdollisuutta mennä tutkimuksiin, jo ennen 5 v neuvolaa ?? Juttele neuvolan lääkärin kanssa.
Rutiinit tuovat turvaa. Suurimmalla osalla lapsista ne jäävät itsestään pois. Kumpaa ne rassaa enemmän sinua vai lasta?
Autismista ei tuossa ole kyse. Siitä ei kannata olla huolissaan. Luulenpa, että lapsi unohtaa pian nuo kotkotuksensa. Jos perheessä tai päiväkodissa on jotain uutta/huolia, tuovat omat rutiinit turvallisuudentunnetta.
Mikä on muuttunut viimeisen vuoden aikana? Älä vastaa mulle, mieti itseksesi ja puhu siitä sitten lapsesi kanssa.
Ja tietysti jos tilanne kehittyy sairaanoloiseksi, niin reilusti vaan lastenpsykiatrille.
varaamaan aikaa neurologilta/psykiatrilta/neuropsykologilta.
Eipä ole enää mitään turvallisuuden hakua
Nyt hän on 11-vuotias ja edelleen täytyy tehdä asiat tietyssä järjestyksessä ja tarkistella juttuja, joskus nauraa sille itsekin, toisaalta ahdistuu jos pitäisi muuttaa rutiineja. Meillä mentiin neuvolan kautta tutkimuksiin jo kun lapsi oli 10 kk ikäinen, ja sen jälkeen onkin kertynyt tutkimuksia/hoitoa/terapioita yms. Eli neuvolalääkärin kautta voi saada lähetteen tarkempiin tutkimuksiin.
toki tämä varmaan kuulostaa roisilta näin keskustelupalstalla, pyydän sitä anteeksi, mutta kehottaisin sinua lukemaan autismin piirteistä ja aspergerin syndroomasta. Googlen haulla löytyy sivustoja, joista todella uskoisin sinun löytävän paljon vastauksia jopa kysymyksiin, joita et ehkä ole edes osannut kysyä.
Kun nämä kuvailemasi piirteet alkavat hallita elämää, juurikin tuossa 4 vuoden kieppeillä, aloitetaan tutkimukset ja kuntoutus, josta lapsi valtavasti hyötyy. Aikaisempien kirjoittamat turvallisuus ja sitä hallitsemaan pyrkivä oireilukin pitää paikkansa, juuri tässä asiassa kuntoutus astuu mukaan kuvaan. Tämä oireilu ei kuulu psykiatrille, vaan neurologille ja neuropsykiatrille, kyseessä ei ole mikään mielisairaus, vaan neurologinen tila.
Lukemasi vastaukset ovat vain osa sitä, mitä vastaisuudessa joudut ehkä sietämään, valitettavasti. Kaiken tämän keskellä tulet kuitenkin huomaamaan, miten lapsesi alkaa päästä irti kaavoistaan ja sosiaalisuuskin kasvaa ja se jos mikä on sen kaiken arvoista. Totuushan on, ettei lapsi itse näistä oireiluistaan kärsi, hän ei voi kuvitella elämän olevan mitään muuta, mutta hän ei oireile uhmakkuuttaan. Tämän takia on aivan totta, että oireet hallitsevat enemmän vanhempien elämää. Tietoa kuitenkin tarvitaan, jotta huoli hellittää ja ymmärrys kasvaa.
Meidän poikamme kohdalla tila on ymmärrettävämpi raskauskomplikaatioiden ja cp-vamman takia, mutta hyvin valitettavsti ihmiset, joiden vamma ei "näy päälle fyysisesti" tulevat aina olemaan kivityksen kohteena.
Toivotan paljon voimia elämäänne ja meitä ihan oikeesti ymmärtäviä löytyy tuolta as- ja autismipalstoilta, joille olet tervetullut ihan ilman diagnoosejakin. Löytyy sieltä muitakin pelkistä pakko-oireista kärsiviä lapsia, sekä vanhempia.
Touretten syndroomaa?