Olen viimepäivinä miettinyt, mistä bulimia kierteeni oikein saa aina alkunsa. Kelataanpas nauhaa ensin hiukan taaksepäin..
7. luokan talvella ja keväällä laihdutin reilun 17kg, sillä olin oikeasti ylipainoinen. Laihdutin väärin. Söin vain 500-700kcal päivässä, ja liikuin 6krt/vk 1h tunnin ajan. Kesä meni hyvin. Syksyllä sitten alkoi tulla taas himo syödä, ja söinkin taas kunnolla. Pelkäsin kuitenkin, että lihon, ja aloin oksentamaan ruokaa aina silloin tällöin. Harvemmin kuin 1krt/viikossa. Yleensä lempiruokani syömisen jälkeen. Liikuntaa en pahemmin harrastanut. Mistäs sitten varsinkin tuo liikunta-muutos aiheutui? Mulla oli katsos silloin vielä ajatus - nuori ja tyhmä kun olin - että ihmiset ikäänkuin syntyvät laihoiksi ja lihaviksi, mutta laihaksi voi tulla laihduttamalla. Toisin sanoen, uskoin, etten voi enää lihoa, koska olin nyt laiha. Typerä ajatus, tottakai.
Ysillä sitten oksentamiset pahentuivat. Siinä vaiheessa mukana oli jo pahaa oloa. Oikeastaan niihin aikoihin vasta aloin ajatella kunnolla, että mulla olisi bulimia. En siltikään silloinkaan sisäistänyt asiaa. Tiesin kuitenkin, ettei toimintani nyt mitään normaaliakaan ollut. Joskus keväällä oksentaminen loppui kuin itsestään. Oksentelin enää hyvin harvoin, kohonneen itsetunnon takia. elämä alkoi tas hymyillä. Bulimiahan paskassa tapauksessa vain lihottaa, ja lihomisestani kommentoikin tätini, mistä sitten taas lähti oksentamiset liikkeelle.
Seuraava lopettamiskerta oli lukion 1. luokalla joulukuussa. Oksentamiset oli silloin jo aika pahoja. Välillä 4krt/pv, mikä oli mulle jo aika paha, kun ahmin ja oksensin kerralla aivan törkeitä määriä. Silloin itsetuntoni oli hyvin alhaalla, ja paha olo pahimmillaan. Jos olin surullinen tai vihainen, mitä siihen aikaan olin paljon, (ahmin ja) oksensin. Se oli ehkä tapani käsitellä tunteita. Ja samalla rankaisin itseäni. Paskinta oli, jos riitelin äitini kanssa ruuan jälkeen, ja purin vihaa tms. oksentamalla. Vaatekaupan sovituskopissakin, jos vaate ei näyttänyt hyvältä, vastaus kaikkeen olisi ollut oksentaminen. Jos sinne asti olisi nopeasti päässyt.
Vaikka bulimia oli ollut jo reilu 2 vuotta elämässäni, vasta tuolloin tunnistin sen täydellisesti. En halunnut satuttaa itseäni enempää, joten lopetin – 2 viikoksi. Ei lopettaminen sitten ollutkaan niin helppoa. No, kokeilin sitten uudestaan lopettamista helmikuun alussa. 2 kuukautta olin oksentamatta, ja kävin samalla lenkillä. Ehkä sillä tavalla sain kontrolloitua oksentamista. Ajattelin, että vaikka söisinkin herkkuja, ne kuluisivat liikkumalla pois. Sitten jostain syystä.. En oikein itsekään tiedä. Lopetin liikkumisen, varmaankin sen takia, koska olisin toivonut laihtuvani. Aloin myös ahmia ja oksentaa.
Viimeisen lopettamiskerta oli n. viikko sitten. Olen nyt siis lukion 2. luokalla. Tällä hetkellä mitat jo 170/86, varmastikin ainakin osa kiitos bulimialle. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mulla on motivaatiota laihduttaa. Aloin myös sisäistää, että bulimia vain estää laihtumistani, vaikka liikkuisin joka päivä, ja olisin tarkka syömisistä. Vaikka oksentaisinkin kaiken ylimääräisen syödyn ruuan, ruoka ehtisi jo suussa imeytyä jonkin verran. Päätin sitten onnistuakseni lopettaa. Mutta sitten taas sorruin. Kävin lauantai-iltana kavereiden kanssa juhlimassa, ja ilman alkoholiakin, totta kai seuraavana päivänä väsytti ja SYÖPÖTTI aivan törkeästi. Annoin itseni syödä sen päivän. En tainnut edes oksentaa, en muista. Paino itse asiassa vain laski. Mutta sitten syöminen jatkui maanantainakin, ja oksensin 2 kertaa. Paino nousi. Vielä tiistainakin ahmin, ja oksensin 3 kertaa. Paino pysyi samana. Tänään en ole ahminut. Hiukan liikaa söin ruokaa, mutta en oksentanut.
Ja mua siis mietityttää, että mistä toi oksentamis-kierre taas alkoi. Stressiä laihtumisesta ja lihomisesta? Haluaisin saada selvennystä tuollaiseen yhtäkkiseen ahmimis- ja oksentamiskierteeseen. Sellaisia ”kohtauksia” pystyy hallitsemaan, jotka liittyvät surun- ja vihantunteisiin, mutta ei tuollaisia. Kertokaa myös omia syitänne ahmimiseen ja oksentamiseen.
P.S Sori, kun kirjotin noin pitkästi. Samojen asioiden purkaminen auttaa käsittelemään asioita. Ainakin mua. :>
P.S.S Äskenkin otin äidin kanssa pienesti yhteen, ja ekana mielessä sipsipussin ahmiminen ja sitten oksentaminen.
7. luokan talvella ja keväällä laihdutin reilun 17kg, sillä olin oikeasti ylipainoinen. Laihdutin väärin. Söin vain 500-700kcal päivässä, ja liikuin 6krt/vk 1h tunnin ajan. Kesä meni hyvin. Syksyllä sitten alkoi tulla taas himo syödä, ja söinkin taas kunnolla. Pelkäsin kuitenkin, että lihon, ja aloin oksentamaan ruokaa aina silloin tällöin. Harvemmin kuin 1krt/viikossa. Yleensä lempiruokani syömisen jälkeen. Liikuntaa en pahemmin harrastanut. Mistäs sitten varsinkin tuo liikunta-muutos aiheutui? Mulla oli katsos silloin vielä ajatus - nuori ja tyhmä kun olin - että ihmiset ikäänkuin syntyvät laihoiksi ja lihaviksi, mutta laihaksi voi tulla laihduttamalla. Toisin sanoen, uskoin, etten voi enää lihoa, koska olin nyt laiha. Typerä ajatus, tottakai.
Ysillä sitten oksentamiset pahentuivat. Siinä vaiheessa mukana oli jo pahaa oloa. Oikeastaan niihin aikoihin vasta aloin ajatella kunnolla, että mulla olisi bulimia. En siltikään silloinkaan sisäistänyt asiaa. Tiesin kuitenkin, ettei toimintani nyt mitään normaaliakaan ollut. Joskus keväällä oksentaminen loppui kuin itsestään. Oksentelin enää hyvin harvoin, kohonneen itsetunnon takia. elämä alkoi tas hymyillä. Bulimiahan paskassa tapauksessa vain lihottaa, ja lihomisestani kommentoikin tätini, mistä sitten taas lähti oksentamiset liikkeelle.
Seuraava lopettamiskerta oli lukion 1. luokalla joulukuussa. Oksentamiset oli silloin jo aika pahoja. Välillä 4krt/pv, mikä oli mulle jo aika paha, kun ahmin ja oksensin kerralla aivan törkeitä määriä. Silloin itsetuntoni oli hyvin alhaalla, ja paha olo pahimmillaan. Jos olin surullinen tai vihainen, mitä siihen aikaan olin paljon, (ahmin ja) oksensin. Se oli ehkä tapani käsitellä tunteita. Ja samalla rankaisin itseäni. Paskinta oli, jos riitelin äitini kanssa ruuan jälkeen, ja purin vihaa tms. oksentamalla. Vaatekaupan sovituskopissakin, jos vaate ei näyttänyt hyvältä, vastaus kaikkeen olisi ollut oksentaminen. Jos sinne asti olisi nopeasti päässyt.
Vaikka bulimia oli ollut jo reilu 2 vuotta elämässäni, vasta tuolloin tunnistin sen täydellisesti. En halunnut satuttaa itseäni enempää, joten lopetin – 2 viikoksi. Ei lopettaminen sitten ollutkaan niin helppoa. No, kokeilin sitten uudestaan lopettamista helmikuun alussa. 2 kuukautta olin oksentamatta, ja kävin samalla lenkillä. Ehkä sillä tavalla sain kontrolloitua oksentamista. Ajattelin, että vaikka söisinkin herkkuja, ne kuluisivat liikkumalla pois. Sitten jostain syystä.. En oikein itsekään tiedä. Lopetin liikkumisen, varmaankin sen takia, koska olisin toivonut laihtuvani. Aloin myös ahmia ja oksentaa.
Viimeisen lopettamiskerta oli n. viikko sitten. Olen nyt siis lukion 2. luokalla. Tällä hetkellä mitat jo 170/86, varmastikin ainakin osa kiitos bulimialle. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mulla on motivaatiota laihduttaa. Aloin myös sisäistää, että bulimia vain estää laihtumistani, vaikka liikkuisin joka päivä, ja olisin tarkka syömisistä. Vaikka oksentaisinkin kaiken ylimääräisen syödyn ruuan, ruoka ehtisi jo suussa imeytyä jonkin verran. Päätin sitten onnistuakseni lopettaa. Mutta sitten taas sorruin. Kävin lauantai-iltana kavereiden kanssa juhlimassa, ja ilman alkoholiakin, totta kai seuraavana päivänä väsytti ja SYÖPÖTTI aivan törkeästi. Annoin itseni syödä sen päivän. En tainnut edes oksentaa, en muista. Paino itse asiassa vain laski. Mutta sitten syöminen jatkui maanantainakin, ja oksensin 2 kertaa. Paino nousi. Vielä tiistainakin ahmin, ja oksensin 3 kertaa. Paino pysyi samana. Tänään en ole ahminut. Hiukan liikaa söin ruokaa, mutta en oksentanut.
Ja mua siis mietityttää, että mistä toi oksentamis-kierre taas alkoi. Stressiä laihtumisesta ja lihomisesta? Haluaisin saada selvennystä tuollaiseen yhtäkkiseen ahmimis- ja oksentamiskierteeseen. Sellaisia ”kohtauksia” pystyy hallitsemaan, jotka liittyvät surun- ja vihantunteisiin, mutta ei tuollaisia. Kertokaa myös omia syitänne ahmimiseen ja oksentamiseen.
P.S Sori, kun kirjotin noin pitkästi. Samojen asioiden purkaminen auttaa käsittelemään asioita. Ainakin mua. :>
P.S.S Äskenkin otin äidin kanssa pienesti yhteen, ja ekana mielessä sipsipussin ahmiminen ja sitten oksentaminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse uskon vahvasti, että syömishäiriötaustani johtuu siitä, että perheeni ei ole koskaan ollut kovin eheä, ja olen tuntenut itseni aina hiukan ulkopuoliseksi joka porukassa, vaikka kavereita on aina ollutkin. Bulimia on ollut helppo tapa paeta arkea.
Laihdutin yläasteelle mennessäni n. 30 kiloa, olin siis ollut oikeasti liian lihava, painoindeksi n. 30. yläasteen paino pysyi suunnilleen samana, mutta koulun vaihdettua painoa alkoi kertyä uudestaan. Pysyin silti reilusti normaalipainon rajoissa, mutta koska pelkäsin lihovani entisiin mittoihin aloitin jälleen laihduttaa. Laihduinkin tuolloin todella paljon lyhyessä ajassa, laihdutin kunnes painoindeksini oli enää reilu 15. Tajuan nyt jälkikäteen, että minulla oli anorektinen vaihe: söin vain vähän päivässä ja nekin oksensin aina pois. Perhe alkoi huolestua painostani ja melko pian olinkin lihonut niin, että painoindeksi oli n. 19. Siitä lähtien minulla on vuorotellut anorektiset ja bulimiset kaudet ( bulimiaa pääasiassa) ja painoni jojoilee jatkuvasti 15 kg suuntaan ja toiseen.
Uskon ja toivon, että parannun vielä joskus tästä, ja voin elää onnellisena tässä vartalossa.
Aikaa se tulee varmasti viemään sillä itsetuntoni on todella heikko, eikä laihdutusten ja lihomisten vuoksi tulleet lukuisat raskausarvet helpota tilannetta. Toivottavasti joku jolla sh on vasta alussa näkee tämän ja tajuaa ettei anoreksia tai bulimia ole vain kiva pikku keino laihduttaa, vaan sairaus joka pilaa elämän. Lopettakaa oksentelu ennen kuin sairaus pahenee ja ette enää pysty siihen omin voimin, jos muidenkaan avulla.
kun en osaa purkaa/käsitellä tunteitani muuten kun a.syömis/yrjöllä, b.viinalla,lääkkeillä/eh
kä..yrjöllä:).. c.seksillä ja ehkä pettämällä. Että on mullakin hyvät vaihtoehdot...ja usei a.on helpoin, mut c.valitsen aina kun tilanne on sopiva, b.on hyvien tunteiden käsittelyyn.