Valvotaanko Suomessa oikeesti jätealaa ja sen kuljettamien aineiden päätymistä oikeaa osoitteeseen? Mikä on se viranomaistaho joka valvontaa suoritaa ja millä resusseilla, vai perustuuko kaikki vain keskinäisiin sopimuksiin ja luottamukseen? Eli sillonhan mahdollistuvat Lokapoikien "hyvät bisnekset" vai kuinka?
- Siis eikö vuosia kestänyt toiminta paljasta valvonnan juuri riittämättömyyden?
- Siis eikö vuosia kestänyt toiminta paljasta valvonnan juuri riittämättömyyden?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pitää luottaa Uudenmaan ymräristökeskukseen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen pitää luottaa Helsingin ympäristökeskukseen: "sillä eihän siitä mitään tulisi, että viranomaiset kävelisivät toistensa perässä". Ja toimeksiantajien, kuten esim. Helsingin kaupungin tulee luottaa sen palkkaamiin alihankkijoihin, jotka toimeksiannot toteuttavat. Jos tulee ongelmia tämä yhtälö takaa sen että: "heikoin lenkki kantaa vastuun", jos näyttö riitää. Poliisi on asian suhteen vähän ulkopuolinen toimia, koska valvonta kuuluu pääsääntöisesti erikoiosaamisen johdosta ympäristö viranomaisille, eikä poliisia ole kuolutettu varsinaisesti tutkimaa ympäristörikoksia. Ympäristörikosten tutkinta vaatii erikoisosaamista ja biologian sekä kemian tuntemusta, jota on lähinnä vain ympäristöviranomaisilla, ei edes rahanahneilla "Lokapojilla", - heille yhtälöstä piti jäädä vain rahaa, - eikä suinkaan "dumiksia".
Liikenteenkin valvominen on helpompaa kameroineen! Jokin syy tähän "valvomattomuuteen" varmasti on ;)
On monin keinoin varmaan mahdollisista, joe kiinnostusta riittää; joskin se edellytää esim. kuormakirjojen osalta selkeitä ja tarkkoja tietoja, sekä lähtö- että vastaanottavasta päästä. Eikä kuten aikanaan surullisen kuuluisassa margariinijupakassa jossa ajettiin vain "rasvoja" paikasta toiseen.
Taloudellisesti on varsin lyhytnäköistä sallia tilanne, jossa valvonta ei pelaa; koska lasku saattaa jälkikäteen osoittautua arvaamattoman suureksi; kuten esimerkiksi vapaa ja valvomaton myrkkyjen ajaminen kaatopaikoille ja erilaisiin täyttömaihin. Historia onkin osoittanut jo nyt Suomessakin sen varsin kalliiksi toiminnaksi, koska jokuhan ne seuraukset ja kulut useimmiten joutuu lopulta maksamaan sekä rahassa, että mahdollisina terveysseuraamuksinakin. Esimerkiksi pelkästään pääkaunugissa on vähintää noin 250 saatunutta maa-aluetta, jotka kartoitettuna alueina vaativat pikasta kunnostusta. (Ymp.keskuksen julkaisut)
Tehokas valvonta ja vastuullisen toimijat olisivat varmasti tulleet paljon halvemmaksi, kuin slarvien toimien ja jälkien korjailu ja peittely. Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka suurella miehityksellä: moninaisten kemikaalien ja haitta-aineiden käyttö ja aktiivinen valvonta on Suomessa järjestetty. Ja minkäsuuruiset rahat tässä erikoisessa nykyajan bisneksessä kaikenkaikkiaan pyörivät. Voidaanko sanoa muuta kuin vain yleispätevästi: suuret.