Samalla kun tuli tehtyä kunnon sijoitus valuuttakauppaan sitä tutustui samassa tilanteessa oleviin paikallisiin ihmisiin. Oli parturikampaajaa, putkimiestä, kirvesmiestä, insinööriä, eläkeläistä, piensijoittajaa. Pääasiassa keski-ikäisiä ihmisiä ja joukossa oli myös muutama todella varakkaan oloinen, mutta jotenkin salaperäisen tuntuinen henkilö, jonka kasvot punottivat kun puhuimme kotiutettavista määristä kahvikupin ääressä. Moni oli jo laittanut irtisanomisilmoituksen vetämään ja useammat elivät kulutusluotoilla ja lainoilla ostellen tavaraa johon aikaisemmin ei ollut varaa, niin myös me teimme.
Vaimolle ostiin ylellisyystuotteita ja minulle uusi auto, osamaksulla tietenkin. Olimme muttaneet alustavaa suunnitelmaa pitää rahoja tilillä puolitoista vuotta siten, että otamme puolet tuotoista heti ja maksamme lainoja pois. Pankissa johtaja jonkunverran ihmetteli, kun tulin pyytämään 20 tuhannen euron kulutusluottoa vanhojen lainojen päälle, mutta uusi auto pankin edessä sulatti nopeasti tarkan markan miehen sydämen. Meille oli ilmiselvästi jotain salaisia ja suuria tuloja, joista monet kaupungilla huhuilivat, mutta harva tiesi totuutta. Väittivät ettei valuuttakaupalla voi rikastustua, heh heh. Ostettiinko näitä uusia asuntoja ja autoja sitten leikkirahalla vai millä. Turha tulla väittämään mitään, kun ei ole sydäntä menestyä ja pokkaa sijoittaa itse.
Olimme laskeneet suurentuneet lainakulut erääntyväksi juuri ensimmäisen kotiuttamispäivän jälkeen, joten sen odottaminen oli kuin kaikki lapsuuden joulut. Kaupungilla sijoittajatovereiden kohtaamisissa hymyn karre nousi huulille ja jännitys tuntui ilmassa. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Meistä oli tullut hyvä ystävä yhden eläkeläismiehen kanssa, joka oli sijoittanut klubiin suurinpiirtein samaan aikaan kuin me, hyvän seurakuntatuttunsa innostamana, kaikki eläkesäästönsä ja osakkeista saamansa voitot. Töissä ruokatunnilla katsoin kännykän ja siihen oli soitettu liki kymmenen kertaa eläkeläismiehen toimesta ja soittaessani takaisin sain hätääntyneitä sanoja siitä, että sivut ovat kiinni ja kukaan ei vastaan ylätasolta. Varmaan joku tilapäinen häiriö rauhoittelin ja olin täysin vakuuttunut, että pian taas kaikki toimii kuten ennenkin.
Ilemmalla tapasimme tutussa paikassa muita sijoittajia ja nyt oli varmempaa tietoa suoraan ylätasolta, että kyseessä on tilapäinen ongelma ja pian kaikki toimii kuten ennenkin. Kotiuttamaan pääsee kuulemma aikataulussa. Mikä helpostus meille kaikille, jolla oli unelmat kiinnitetty talon viimeistä nurkkaa ja jalkalistaa myöten tähän projektiin. Myöhemmin jo nauratti provosoijien ilkkuminen ja asioista ymmärtämättömyys. Nyt meiltä vaadittiin vain vähän luottoa ja malttia. Se on valttia, kun siivilöidään jyvät akanoista, kuten paikallinen suursijoittaja ja sponssi mainitsi ylätason kertoneen. On muuten hyvä juttu, että sijoittajat pitävät toisiinsa yhteyttä kasvotusten. Siinä tulee sellainen yhteenkuuluvuuden ja lojaalisuuden tunne, jossa pahat ja hyvä asiat otetaan kollektiivisesti vastaan, eikä yksittäinen ihminen pääse hätiköimällä tekemään päätöksiä.
Vaimolle ostiin ylellisyystuotteita ja minulle uusi auto, osamaksulla tietenkin. Olimme muttaneet alustavaa suunnitelmaa pitää rahoja tilillä puolitoista vuotta siten, että otamme puolet tuotoista heti ja maksamme lainoja pois. Pankissa johtaja jonkunverran ihmetteli, kun tulin pyytämään 20 tuhannen euron kulutusluottoa vanhojen lainojen päälle, mutta uusi auto pankin edessä sulatti nopeasti tarkan markan miehen sydämen. Meille oli ilmiselvästi jotain salaisia ja suuria tuloja, joista monet kaupungilla huhuilivat, mutta harva tiesi totuutta. Väittivät ettei valuuttakaupalla voi rikastustua, heh heh. Ostettiinko näitä uusia asuntoja ja autoja sitten leikkirahalla vai millä. Turha tulla väittämään mitään, kun ei ole sydäntä menestyä ja pokkaa sijoittaa itse.
Olimme laskeneet suurentuneet lainakulut erääntyväksi juuri ensimmäisen kotiuttamispäivän jälkeen, joten sen odottaminen oli kuin kaikki lapsuuden joulut. Kaupungilla sijoittajatovereiden kohtaamisissa hymyn karre nousi huulille ja jännitys tuntui ilmassa. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Meistä oli tullut hyvä ystävä yhden eläkeläismiehen kanssa, joka oli sijoittanut klubiin suurinpiirtein samaan aikaan kuin me, hyvän seurakuntatuttunsa innostamana, kaikki eläkesäästönsä ja osakkeista saamansa voitot. Töissä ruokatunnilla katsoin kännykän ja siihen oli soitettu liki kymmenen kertaa eläkeläismiehen toimesta ja soittaessani takaisin sain hätääntyneitä sanoja siitä, että sivut ovat kiinni ja kukaan ei vastaan ylätasolta. Varmaan joku tilapäinen häiriö rauhoittelin ja olin täysin vakuuttunut, että pian taas kaikki toimii kuten ennenkin.
Ilemmalla tapasimme tutussa paikassa muita sijoittajia ja nyt oli varmempaa tietoa suoraan ylätasolta, että kyseessä on tilapäinen ongelma ja pian kaikki toimii kuten ennenkin. Kotiuttamaan pääsee kuulemma aikataulussa. Mikä helpostus meille kaikille, jolla oli unelmat kiinnitetty talon viimeistä nurkkaa ja jalkalistaa myöten tähän projektiin. Myöhemmin jo nauratti provosoijien ilkkuminen ja asioista ymmärtämättömyys. Nyt meiltä vaadittiin vain vähän luottoa ja malttia. Se on valttia, kun siivilöidään jyvät akanoista, kuten paikallinen suursijoittaja ja sponssi mainitsi ylätason kertoneen. On muuten hyvä juttu, että sijoittajat pitävät toisiinsa yhteyttä kasvotusten. Siinä tulee sellainen yhteenkuuluvuuden ja lojaalisuuden tunne, jossa pahat ja hyvä asiat otetaan kollektiivisesti vastaan, eikä yksittäinen ihminen pääse hätiköimällä tekemään päätöksiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin todentuntuista!
Näinkö sinulle itseasiassa tapahtui?
kertoa tarinan loputkin osat.
Hänen kertomuksensa on niin todentuntuinen ja kiihkottomasti kerrottu että luulen hänen lähipiirissään olevan jonkun ystävän joka on kokenut kertomuksen elävänä. Tarinan kirjoittaja pesee kirjailijataidollaan mennen tullen esim. A P-linnan paskanjauhannat joten tekstiä jaksaa lukea. Uskon hänen olevan ulkopuolinen tarkkailija. Jos hän olisi mukana niin ei kirjoittaisi noin avoimesti ja viileällä lämmöllä.
Käskinkö kirjoittajan lopettaa??
En moittinut, en käskenyt lopettaa, esitin vain viattoman kysymyksen.
ERITTÄIN HYVÄÄ JA SUJUVAA TEKSTIÄ KIRJOITTAA.
Mielestäni on voinut myös osallistua WESSAAN ja on päässyt niin sanotusti asian yli.
Toinen mahdollisuus on esittämäsi ulkopuolinen tarkkailija, jolla ystäväpiirissä WESSAAN osallistuja.
Tai sitten myös se kolmas mahdollisuus, että on täysin kuvitteellinen juttu, on vain lukenut palstaa ja on hyvä kirjoittaja.
P.S. Ylioppilaan riemujuhlat olivat jo aikoja, aikoja sitten, siis historiaa.
Enää ei ole kuin tuo nimimerkki.
Kyllä tällaista kamaa jaksas kahlata yhden 300-sivusen opuksellisen illassa, vaikka muuten en kirjoja jaksa lueskella!
kauppa valuuttain?