Siionin Lähetyslehdessä Erkki Puukko käsittelee lapsen saamista Jumalan lahjana.
http://www.srk.fi/index.php?p=lapsi__jumalan_lahja
Tässä, kuten myös kaikissa muissa asiaa käsittelevissä jutuissa, on unohdettu kertoa vanhemmille, että he voivat myös antaa aikaa lepäämiseen ja voimistumiseen, ennen uuden lahjan vastaanottamista.
Kyseessähän ei ole se vl-liikkeessä syntinä pidetty perhesuunnitteluasia, vaan vanhempien ja koko perheen hyvinvoinnin ylläpitäminen. Kun vanhemmat antavat itsensä levätä ja voimistua, niin he jaksavat myös ilolla ottaa vastaan sen lahjan, jonka Jumala on heille halunnut antaa.
Tätä ei koskaan kerrota missään. Puhutaan vain siitä, että ei haluta ottaa vastaan lapsia. Kyllä vl-uskovainenkin haluaa ilolla ottaa lapsia vastaan, mutta sitä iloa ei montaa kuukautta kestä, jos ei saa levätä. Korkeintaan seuraavaan positiiviseen raskaustestiin. Siitä se helvetti taas aukeaa.
Johtajamme pitävät meikäläisiä ilmeisesti "yhdestä muotista" valettuina, jotka kaikki pystyvät ottaa vastaan yhtä paljon lapsia. Muissa asioissa voi ottaa omat rajansa huomioon, mutta tässä asiassa ei.
Tämä on asia, jota olen itse joutunut punnitsemaan viimeaikoina, juurikin oman perhetilanteen takia. Antakaa minulle anteeksi, jos tämä tuntuu saman asian toistolta uusien viestiketjujen muodossa. Pidän tätä kuitenkin niin tärkeänä asiana, että haluan sillointällöin tähän palata.
Omalla kohdalla oli helppoa "olla uskomassa", kun ei tarvinnut ajatella koko asiaa. Ei rauhanyhdistyksellä kukaan tule kysymään, että mitä minä tiedän Raamatun opetuksesta jne. Riittää kun käy seuroissa ja tervehtii Jumalan terveellä ja Jumalan rauhalla. On helppoa olla uskomassa, kun siihen ei tarvita mitään muuta. Lapsiasiakin, "älä mieti", on helppo uskoa siihen asti, kun joutuu asian kanssa oikeasti silmätysten.
Valitettavasti esim. meilläkin tätä alkoi ajatella vasta sitten, kun liipasimella alkaa olla liian paljon normaaliin elämiseen liittyviä asioita. Saa pelätä oman ja lasten terveyden puolesta. Töissä joutuu hyvin monesti tekemään vajaita päiviä. Miten kauan lie työnantaja tällaista peliä jaksaa katsoa.
Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää antaa nuorille perheille viestiä, että he saavat ihan oikeasti pitää huolta myös itsestään ja muista perheenjäsenistä, ennenkuin se on liian myöhäistä.
Oikeastaan en ihmettele miksi niin moni nuori perhekin jättää tämän "valtakunnan" muutaman lapsen jälkeen. Ehkä he ovat ajoissa huomanneet, että eihän tämä oikeasti näin mustavalkoinen asia ole. Mutta ovat varmasti ajatelleet, että helpompi lähteä, kuin jatkaa sillä kuuluisalla "jaetulla omallatunnolla", mikä antaisi omalla kohdalla luvan myös levätä.
http://www.srk.fi/index.php?p=lapsi__jumalan_lahja
Tässä, kuten myös kaikissa muissa asiaa käsittelevissä jutuissa, on unohdettu kertoa vanhemmille, että he voivat myös antaa aikaa lepäämiseen ja voimistumiseen, ennen uuden lahjan vastaanottamista.
Kyseessähän ei ole se vl-liikkeessä syntinä pidetty perhesuunnitteluasia, vaan vanhempien ja koko perheen hyvinvoinnin ylläpitäminen. Kun vanhemmat antavat itsensä levätä ja voimistua, niin he jaksavat myös ilolla ottaa vastaan sen lahjan, jonka Jumala on heille halunnut antaa.
Tätä ei koskaan kerrota missään. Puhutaan vain siitä, että ei haluta ottaa vastaan lapsia. Kyllä vl-uskovainenkin haluaa ilolla ottaa lapsia vastaan, mutta sitä iloa ei montaa kuukautta kestä, jos ei saa levätä. Korkeintaan seuraavaan positiiviseen raskaustestiin. Siitä se helvetti taas aukeaa.
Johtajamme pitävät meikäläisiä ilmeisesti "yhdestä muotista" valettuina, jotka kaikki pystyvät ottaa vastaan yhtä paljon lapsia. Muissa asioissa voi ottaa omat rajansa huomioon, mutta tässä asiassa ei.
Tämä on asia, jota olen itse joutunut punnitsemaan viimeaikoina, juurikin oman perhetilanteen takia. Antakaa minulle anteeksi, jos tämä tuntuu saman asian toistolta uusien viestiketjujen muodossa. Pidän tätä kuitenkin niin tärkeänä asiana, että haluan sillointällöin tähän palata.
Omalla kohdalla oli helppoa "olla uskomassa", kun ei tarvinnut ajatella koko asiaa. Ei rauhanyhdistyksellä kukaan tule kysymään, että mitä minä tiedän Raamatun opetuksesta jne. Riittää kun käy seuroissa ja tervehtii Jumalan terveellä ja Jumalan rauhalla. On helppoa olla uskomassa, kun siihen ei tarvita mitään muuta. Lapsiasiakin, "älä mieti", on helppo uskoa siihen asti, kun joutuu asian kanssa oikeasti silmätysten.
Valitettavasti esim. meilläkin tätä alkoi ajatella vasta sitten, kun liipasimella alkaa olla liian paljon normaaliin elämiseen liittyviä asioita. Saa pelätä oman ja lasten terveyden puolesta. Töissä joutuu hyvin monesti tekemään vajaita päiviä. Miten kauan lie työnantaja tällaista peliä jaksaa katsoa.
Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää antaa nuorille perheille viestiä, että he saavat ihan oikeasti pitää huolta myös itsestään ja muista perheenjäsenistä, ennenkuin se on liian myöhäistä.
Oikeastaan en ihmettele miksi niin moni nuori perhekin jättää tämän "valtakunnan" muutaman lapsen jälkeen. Ehkä he ovat ajoissa huomanneet, että eihän tämä oikeasti näin mustavalkoinen asia ole. Mutta ovat varmasti ajatelleet, että helpompi lähteä, kuin jatkaa sillä kuuluisalla "jaetulla omallatunnolla", mikä antaisi omalla kohdalla luvan myös levätä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin pitkästä kirjoitukseta olisi montakin asiaa jota haluaisi kysyä. Kysyn nyt kuitenkin vain yhtä asiaa.
"On helppoa olla uskomassa, kun siihen ei tarvita mitään muuta. "
Mitä Jumala tarvitsee ihmiseltä?
vl-opin mukaan ihmistä sekä syntien anteeksi antamiseen että ihmissielun pelastamiseen. Kaikkivaltias ja kaiken luonut Jumala ei kykene vl-opin mukaan antamaan syntejä anteeksi eikä pelastamaan ihmissielua ilman vl-henkilön apua.
Näin nöyrästi ja Raamatun mukaisesti SRK ja vl-puhujat opettavat.
Ehkä sen voisi kiteyttää uskoksi Jeesukseen Kristukseen. Toisaalta ymmärrän, että pitää myös tietää mitä Jeesus opetti. Käytännössä siis tuntea Raamattu aika hyvin. Luulisin.
Tätä uskonasiaa meilläkin pidetään yllä, mutta jotenkin tuntuu, että siihen uskoon sisältyy (tai on sisällytetty) mm. tämä lapsiasia. Raamatun tuntemista ei sinänsä vaadita, joten kysyjille joutuu monesti vastaamaan "näin me uskomme", ilman perusteluja.
Minä tunnen Raamattua kovin vähän, kuten varmaan aika moni meikäläinen, joten en osaa kyllä antaa sinulle parempaakaan vastausta. Senpä takia esim. kasvokkain keskusteluja Raamatusta yrittää välttää, koska ei tiedä siitä käytännössä mitään.
Herra nähköön. Tukka nousi pytyyn. Ovatko vl-puhujat olleskaan lutterinuskoisia? Sus siunakkoon!
että SRK ja vl-puhujat opettavat ns. "vain me" -oppia = vanhoillislestadiolaiset ovat koko maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia. Kaikki muut uskovaiset tuomitaan vl-saarnoissa helvettiin. Heitä kutsutaan "epäuskoisiksi".
Sinä (koska et ilmeisesti ole vl), arkkipiispa Paarma, muut piispat, papit ja kaikki tavalliset uskovaiset ympäri maailmaa saarnataan helvettiin vl-rauhanyhdistyksillä.
Siinä sinulle ihmettelemistä. :))
Jeesus käski kristittyjä OPETTAA:
Matteus kirjoitti Jeesuksen sanat muistiin:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat Minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja OPETTAMALLA heitä pitämään kaikki, mitä Minä olen käskenyt teidän pitää."
Jos sulle ei ole OPETETTU Raamatun tärkeimpiä asioita, se on tosi kummallinen asia. Et siis pysty keskustelemaan Raamatun pohjalta uskosta? Sääli, sääli!
Usko ei edellytä oppineisuutta, tietenkään. Mutta kyllä meillä siksi on RIPPIKOULU kaikille että me tiedettäisiin mitä Jeesus tuollakin lauseellaan tarkoitti. "Opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Ja mitä Jeesus sitten käski? Sen saa selville ihan helposti RAAMATUSTA (yllätys yllätys):
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Matt. 7:12)
Näin Jeesus ilmaisi asian kiteytetysti.
Vähän pidemmällä tavalla:
36 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Matt. 22: 36-40.
Juuri näin. Jeesus kiteytti uskon sisällön todella hyvin. :-)
usko ei siis ole "uskomista siihen että Jeesus oli historiallinen henkilö" vaan usko on elämää...elämää armossa, josta seuraa lähimmäisenrakkaus. Kun minua on Jumala rakastanut ja antaa kaikki viat anteeksi, minun tehtäväni täsäs elämässä on yrittää helpottaa lähimmäisteni elämää ja vähentää kärsimystä...Jumala antoi sitä varten minulle uskon.
Siinä on kaikki.
"...Puhutaan vain siitä, että ei haluta ottaa vastaan lapsia. Kyllä vl-uskovainenkin haluaa ilolla ottaa lapsia vastaan..."
Oletko varma, että ihan kaikki vl:t ovat luonnostaan lapsirakkaita? Minä en usko. Ihmiset ovat tässäkin asiassa erilaisia. Jotkut haaveilevat suuresta perheestä ja nauttivat joka ikisestä raskausdesta. Elävät ilomielin suurperheessä.
On myös ihmisiä jotka eivät ole kiinnostuneita puuhaamaan lasten kanssa. Heitä kinnostavat muut elämänalueet enemmän. Miksi heidänkin pitäisi pakolla hankkia iso perhe? Lapset varmaan eivät olisi onnellisia sellaisten vanhempien lapsena.
On vastuutonta pakottaa ihmisiä tässä asiassa, sillä kärsijjät ovat syyttömät lapset!
En huomannut tuota mainita, mutta olen ihan samaa mieltä asiasta.
naisesta, joka ei halua lapsia. En ole ikinä halunnut ja se varmaan suurin syy, että en halunnut enää lapsuuden jälkeen olla vl. Oli toki muitakin syitä, mutta tuo tärkein. Nyt alan olla 40 v. ja onnellisesti lapseton :)
Puhutaan vaan tästä. Mikäpäs siinä.
Minusta on ihmeellistä että minusta aika harva näitä asioita miettivä ajatelee että lapsen lahja-arvo katoaa sillä että joutuu tekemään toisin kuin vl opetetaan.
Missä on se aito ilo siitä lapsesta siinä maanpäälisessä helvetissä?
Kaikilta pitää vaatia samaa tässä kohdassa. Kysymykseen miksi ei ole vastausta. Tai on näin me uskomme.
Voidaan keskutella muustakin mutta se mikä minua vaivaa sinun kirjoituksissa on se mitä sanot aivan viimeisenä.
"Mutta ovat varmasti ajatelleet, että helpompi lähteä, kuin jatkaa sillä kuuluisalla "jaetulla omallatunnolla", mikä antaisi omalla kohdalla luvan myös levätä."
On todellakin niin että on helpompi lähteä kuin jäädä. On täysi vale ettei seurakunta painosta ihmistä ehkäisemättömyyteen. Ja on täysi vale ettei ihmistä tuomita jos hän päätyy ehkäisyyn olis tilanne mikä tahansa.
Pitää vain tyytyä Jumalan tahtoon. Onko Jumalan tahto se että me tämän asian äärellä kiellämme Jumalan koska seurakunta kehoitaa meitä tekemään niin - ei kennekään ole mikään pakko olla vl jos ei voi elää näin voi kieltää uskonsa. Emme me pakota ketään ehäisemättömyyteeen mutta kyllä se niin on ettei uskovainen ehkäise.
Onko ihmnen todella jaetulla omallatunnolla silloin jos ei voi omantuntonsa takia tehdä toisin. Ei vaikka seurakuta sanallisesti ja ei sanallisesti asetaa ihmisen paikalle jossa pitää tehdä toisin kuin omatunto neuvoo. - haluamme olla kuuliainen seurakunnan äänelle.
Sanoisin kyllä niin että ihminen joka kuitenkin tekee toisin omantuntonsa tähden on kaikkea muuta kuin jaetulla omallatunnolla.
Kuinka pitkälle ihminen on valmis sitämään sitä sanallista ja ei sanallista painostusta on aika yksilökohtaista.
Jos ihmisen uskon tila joutuu epäilyksen alle tämän asian äärellä ihmiselle osoitetaan monin tavoin se ettei hänen vaelluksensa ole kelvollista sellaisena kuin se on. Pitää tehdä parannusta...
Minusta tuntuu että kateus on yksi suurimmista syistä joka ruokii tätä armottomuutta. Ei kukaan muukaan saa lähteä hakemaan sitä mainostettua helppoa elämää. Vaan kaikkien on mentävä tuosta samasta neulan silmästä. Ja se joka ei mene ei ole oikein uskomassa.
Onko todella niin että jos ihminen kieltäytyy tuottamasta kärsimuystä lähimmäisilleen se saa aikaan katelisuutta ja katkeruutta tuota ihmistä kohtaan. Tämä ei ole Kristuksen mieli ei ole vaikka vl näin antavat ymmätää.
Ei vaan he sanovat että - kukaan ei saa päästä helpommalla, ei kenelläkään ole oikeutta hakea helpotusta elämään. Onko tälläinen omasta pahuudesta lähtevä armottomuus todella rakkautta.
Pitää otaa vastaan tietty määrä tietynlaista kärsimystä vaikka ehdoin tahdoin koska se on Jumalan tahto.
Ei Kristus meitä tälläiseen vapauteen vapautanu.
>Voidaan keskutella muustakin mutta se mikä minua
>vaivaa sinun kirjoituksissa on se mitä sanot aivan
>viimeisenä.
Kirjoitin tuon jaetun omantunnon lainausmerkkeihin siksi, kun en itsekään ymmärrä koko käsitettä. Mutta hyvä kun kiinnitit siihen huomiota. Tarkoitin sitä, että seurakunta tai esim. sen johtokunta näkee ehkäisijän kulkevan jaetulla omalla tunnolla, vaikka asianosainen itse olisi mitä vilpittömimmin uskomassa.
>Pitää otaa vastaan tietty määrä tietynlaista
>kärsimystä vaikka ehdoin tahdoin koska se on
>Jumalan tahto.
Tästä olen ihan samaa mieltä. Jotenkin tuntuu, että tässä meidän "opissa" on tällainen kärsimyspykälä. Eli ihan kuin Jumalan itsensä antamat kärsimykset eivät riittäisi, vaan ihmisen on omaa kärsimystään vieläpä lisättävä omilla toimillaan.
Kun kerran Jumala on asettanut ihmisen osaksi kärsimyksen, niin kärsitään sitten kunnolla. Onkohan tästä tehty jopa jonkinlainen uhri, että kelpaisimme paremmin Hänelle.
"Jotenkin tuntuu, että tässä meidän "opissa" on tällainen kärsimyspykälä. Eli ihan kuin Jumalan itsensä antamat kärsimykset eivät riittäisi, vaan ihmisen on omaa kärsimystään vieläpä lisättävä omilla toimillaan.
Kun kerran Jumala on asettanut ihmisen osaksi kärsimyksen, niin kärsitään sitten kunnolla. Onkohan tästä tehty jopa jonkinlainen uhri, että kelpaisimme paremmin Hänelle."
Mitäpä tuohon muuta lisäämään kuin aamenen.
Elätkö sinä elämäsi niin että peilaat sitä koko ajan siihen - mitä muut minusta ajatelee.
Me teemme niin mutta minusta aikuisuutteen kuulluu se että ennen pitkää aletaan katsoa asiaa toisin. - mitä muut minusta ajatelee - mitä minä ajatelen -> mitä minä katson oikeaksi tehdä.
Mikä on johtokunnan moraalinen tila jos se katsoo oikeudekseen ajatella toisesta ihmisestä että se on jaetulla omalla tunnolla. Se nostaa itsensä sille paikalle jonne se ei kuulu.
ME emme ole niin kuin tuo jes-mies? Niinkö? Missä tuossa ajatuksessa on armo laki siinä on mutta armosta siinä ei ole tietoakaan.
Jos asiaan osainen on vilpitön Jumalan edessä millä oikeudella he kuitenkin asettuvat heitämään kiviä. Niin fariseuksetkin tekivät. Olisivat kivitäneet syntisen naisen.
Etsi Kristus sillä jos sinä olet vilpitön uskossasi Kristus asettuu sinun ja johtokunnan väliin seisomaan ja sanoo sinulle mene äläkä enää syntiä tee.
On asioita johon voimme vaikutaa ja asioita joille emme voi mitään. Onko meillä oikeus vaiktaa tähän. Sanoisin että meillä on velvollisuus olla kuuliainan Jumalan sanalle.
Rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme. Jos me rakastamme itseämme tuottamalle itsellemme mahdollisimman paljon kärsimystä silloin meidän rakkautemme on sen kaltaista myös lähimmäistä kohtaan.
Ja kun olen ajatuksiasi lukentu niin yhden asian minä sinulle sanon synniksi ihan suoraan.
Sen että meidän tulee etisiä ei omaa ei johtokunnan eikä seurakunnan tahtoa vaan Jumalan tahto. Etsi se!
Itselleni tuli mieleen, että kun lapset otetaan Herran lahjoina vastaan, niin eikö näitä elämään saatettuja lahjoja, Jumalan kuvia, tulisi kunnioitaa ja arvostaa siinä määrin, että pyrittäisiin minimoimaan kaikki tuska ja kärsimys. Valitettava tosiasia on, että Suomessa sosiaalihuollon avun varassa on joukko vl-perheitä, joissa äiti joutuu olemaan pitkiä aikoja sairaalassa eri syistä, isä taistelee lasten vähimmäishuollon ja työelämän ristitulessa ja lapset kärsivät hoidon puutteesta, henkisiin ja fyysisiin traumoihin asti. Sosiaalitoimen saattaa olla hyvin vaikea edes saada hoitajia (syynä esim. ulkoistetut palvelut) tällaisiin hyvinkin haastaviin työtehtäviin. Mikä on lahjalle annettu arvo, jos esim. alle vuoden ikäisellä lapsella on fyysisiä vaurioita puhtauden puutteesta, henkisistä vaurioista puhumattakaan?
Tuskin tuollainen on kuitenkaan yleistä.Monet vl-suurperheet elävät jokseenkin keskiluokkaista elämää.:-) Silloin saattaa jo alkaa kiinnostaa ihmisoikeusasiatkin! :-)
sanomaan ääneen sen mikä sanoin kerran yhdelle äidille jolla oli kuvaamasi kaltainen tilanne.
Etkö ajatele lainkaan miten valitasi vaikuttavat olemassa olevien lasten elämään. Ja eikö heidän etunsa koskaan vaikuta hänen valintoihin.
Niin sain jopa vastauksen tähän törkeään syytökseeni?
Inhimillisesti se tietnkin on traakista mutta se on Jumalan tahto jonka tielle emme voi asetaa ehtoja. Jos se johtaa siihen että lapset joudutaan ottamaan huostaan tai muiden muiden tukitoimien piiriin sille tämä ihminen ei kuulema voi mitään.
Jumala sallii kärsimyksen tässä kohdassa ja vastoin Jumalan sanaa siihen ei ole lupa puuttua.
Ja kun sitten toin esille tämän näkökohdan jonka sinäkin toit lahja ja kuinka sitä pitää arvostaa ...
Sain siihenkin vastauksen Jumala on armolllinen ja anataa anteeksi laiminlyönnit. Ja vaikka äiti ei jaksaisi rakastaa lasta niin kuin pitäisi silti lapsen osa on hyvä koska Jumala kuitenkin on rakkastaa lasta.
Ja Jumalan rakkauden kautta lapselta ei jää puutuumaan mitään. Että usko on kuitenkin suurepi lahja kuin se mitä mailma voi antaa...
ja tämän takia on parempi olla uskomassa eikä kieltää uskoaan tämän lapsiasian takia.
Vaikka perhe ei käsisi ajallista puutetta niin ei se slti tarkoita sitä että lapsen henkiset tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja että lapsen henksiin tarpeisiin riitää kapasiteettia vanhemmilta.
Kuitenkaan yleistä .... aika usein on niin että pehreissä joissa raskauksissa on ongelmia niitä on aina. Raskausmyrkytys on sellainen että sillä on tapana toistua ja viedä äiti sairaalaan pitkiksi ajoiksi.
Synytksen jälkeinen masennus on monissa vl itse aihetettu krooninen tila. Sekin voi viedä naisen toimintakyvyn...
Puhumattakaan siitä kun perheessä on yksi tai usempi erilainen lapsi.
Joten nuhtelen sinua väiteestä ihan tosissaan siksi että sinä et näytä ymmärtävän että vaikeudet kertaantuvat isossa perheessä. Yksitään mahatauti voi viedä yhdesä perheessä viikkojakin.
Ihan normaalitkin asiat voidaan käydä monin kertaisina lävitse saatika sitten kun tulee aidosti vaikeuksia.
Pienessä perheessä huutava koliikilapsi on tilapäinen ilmiö vl pehreessä se voi olla vuosikymmeniä jatkuva ilmiö. Joten voimme vähätellä mutta jonkinlaista suhteetomuuden tajua osoitaa se ettet ymmärrä että mitä useampi jäsen pehreessä on sitä todennäköisempää että jonkinlainen lottovoitto satuu. Tai ehkä ihan päävoittokin.
Hurjaa!
"Pienessä perheessä huutava koliikilapsi on tilapäinen ilmiö vl perheessä se voi olla vuosikymmeniä jatkuva ilmiö."
Vuosikymmeniä koliikkilapsi??? Miten tämä voi olla mahdollista? Eikö se lapsi kasva ollenkaan vl perheessä? Huutaako se vielä murrosikäsenäki kaikki yöt??
Sinä vain et näytä ymmärtävän että kun yksi kasvaa ulos siitä huutamisesta on toinen huuja joka jatkaa siitä mihin edellinen jäi.
ELi jos pienessä perheesä se tilanne että lapset nukuu huonosti on ohimenevä niin suuressa perheessä se menee kyllä ehkä ohi yhden lapsen osalta samaasa ajassa kuin muilla mutta koska samaa ongelmaa poteva sisarus syntyy toisen perään .... ongelma kroonistuu siksi että ongelmaa jatkaa aina seuraavana syntynyt lapsi.
Voidaan olla hurskaita ja väittää ettei asia ole näin musta valkoista. Ei ehkä olekaan mutta silti näytää olevan niin että jonkinlaiset perinnöllisyyden lait kuitenkin purevat siihen millaisia vauvoja pehreeseen syntyy.
Joissain perheissä saataa kaikki vauvat olla erittäin kiukkuisia ja huonosti nukkuvia. Ja toisissa pehreissä vauvat nukkuvat läpi yön heti laitokselta tultuaan.
Tosiasiallinen tilanne voi olla se etei äiti ole nukkunut yhtään kokonaista yötä viiteen vuoteen. Siksi että sisaruksita seuraava jatkaa kierrettä. Syystä tai toisesta.
Onko se hurjaa vai ei saat ratkaista itse mutta pikkulapsivaihe kestää 25 vuotta kaikkine ongelmineen ja mutkineen.