Onko miehesi jäänyt joskus valheesta kiinni? Vaikkakin vaan pienestä sellaisesta, tai sitten isommasta? Ja miten olet päässyt asian "yli"?
Oma mieheni valehteli minulle ja olen aika järkyttynyt, vaikkakin kyse on "pienestä asiasta".
En tiedä oikein kuinka minun tulisi asiaan suhtautua. Itse pidän valehtelua perhepiirissä yhtenä suurimmista kauheuksista miten toista voi loukata, kun mieheni taas on enemmän hälläväliä-tyyppiä eikä ymmärrä kuinka voin ottaa valehtelun noin suurena asiana.
Oma mieheni valehteli minulle ja olen aika järkyttynyt, vaikkakin kyse on "pienestä asiasta".
En tiedä oikein kuinka minun tulisi asiaan suhtautua. Itse pidän valehtelua perhepiirissä yhtenä suurimmista kauheuksista miten toista voi loukata, kun mieheni taas on enemmän hälläväliä-tyyppiä eikä ymmärrä kuinka voin ottaa valehtelun noin suurena asiana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieheni valehtelee jatkuvasti. Hän puhuu vähemmän totta kuin valheita. Hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö...ja valehteleekin nykyään jollekkin muulle kuin minulle:) Nykyiselle avovaimolleen, joka oli koko avioliittomme ajan yksi niistä valheista!
paatunut paskanjauhaja eikä itse sitä ees tajua,narsisti kun on.
En oo vuosiin enää ees välittänyt.
Se oli sellainen pieni asia, vieläpä ihan älytön. Sellainen, josta mies ajattelisi että suuttuisin jos saisin tietää. Todennäköisesti olisin saanut sen tietää ilman hänen salailuaankin. Siis; hän ei valehdellut, vaan jätti asian kertomatta, tietoisesti salasi ja teki pienen toimenpiteen sen eteen ettei se minulle selviä. En olisi asiasta todellakaan suuttunut, mutta siitä salailusta suutuin verisesti ja sen salailun takia aloin ajatella, oliko asiassa jotain sen luontoista että minun pitäisi suuttua, kun hän kerta niin ajatteli? Koska minua on aiemmin petetty, pistin asian sarjaan "hälytyskellot soi". Ja kuinka pääsin yli? En ole päässytkään. Kyttään ja odotan milloin lisää mörköjä tulee ilmi. Jos mies teki sen vilpittömästi hölmöyttään, mörköjä ei tule ilmi, mutta jos teko oli tarkoituksella peittelevä, hän kyllä jää kiinni ajan kanssa ennemmin tai myöhemmin.
En valehtele kuin korkeintaan silloin, jos olen käynyt salaa ostamassa jonkun lahjan tai järjestän jotain yllätystä tms.
Kun alettiin seurustella, hän ei heti myöntänyt että on ollut yhden tyypin kanssa, sitten pikkuhiljaa alko myöntää, kun arvasin kuitenkin. Sitä nolotti vissiin myöntää. No, mutta kuitenkin, tiedän että mieheni ei ole valehtelija valehtelija.
Hän ei kerro minulle mitään, ellen kysy.
Miten osaisinkaan kysyä juuri oikeat kysymykset, jos en tiedä mistä on kysymys. Tavallaan valehtelua...
Hän on just sellasta tyyppiä että pitää aina tivata moneen kertaan ja tehdä sitten omat johtopäätökset asioiden oikeasta laidasta. Näin on eletty 6 vuotta ja ilmeisesti eletään jatkossakin, tosin en nyt aivan tyytyväinen tilanteeseen ole.