Tällä palstalla toistellaan, että Suomi on poliisivaltio, lääkärit ovat natseja tms. Huomasin ihan muilla palstoilla, että pakkohoitoa kannatetaan yllättävän paljon. Arvatkaa missä tilanteessa? Alkoholistin tai narkomaanin tultua raskaaksi. Ottakaa kantaa.
Pakkohoidon kannatus
Maanis-depressiivinen
12321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä syntymättömän lapsen etua pitää ajatella aika lailla. Nykyään virallinen lääketiede luokittelee kaikki riippuvuudet psyykkisiksi sairauksiksi joten nykyisen mielenterveyslain mukaan pakkohoitokriteerit saattavat täyttyä.
Mutta koululääketiede on osoittautunut aika kehnoksi raitistajaksi. Tilastollisesti parhaat raitistumistulokset on saavutettu raitistuneiden maallikoiden kehittämissä vertaistukiryhmissä. Päihderiippuvuus tosin on niin paha ongelma että suuri osa näitä vertaistukiryhmiäkin kokeilleista retkahtaa.
"Oikeissa" psyykkisissä sairauksissa tilanne on pakkohoitomäärittelyssä ja hoidon jatkamisessa ongelmallinen. Joskus potilas todellakin voi olla aidossa itsemurhavaarassa tms. Mutta jopa Maailman Terveysjärjestö WHO kirjoittaa kotisivuillaan että kaikkialla maailmassa psykiatrisia pakkohoitoja valitettavasti toimeenpannaan myös pelottelumielessä tai muuten mielivaltaisin perustein.
Mielestäni "tahdon vastainen hoito" ennen kutsuttiin "pakkohoidoksi" on paikallaan silloin kun henkilö ei itse tiedosta tilaansa ja kuinka voisi tiedostaa, kun juuri se elin on sairas (eli aivot) joka pitäisi asiasta tiedoittaa, eli "tiedoittaja ja tiedon vastaanottaja on pois pelistä."
Silloin täytyy niiden ryhtyä toimeen jotka asian huomaavat, eli läheiset.
Vöidaan olla varmoja, että kun kaveri paranee saamansa hoidon avulla, niin hän kiittää siitä.että löytyi ihmisiä jotka "rakastivat lähimäistään," niinkin paljon että hoitivat hänet terveeksi.
Kyllä ne ihmiset jotka käyttäytyvät sairaalla tavalla kokevat myös sairauden tunnetta. Monesti vain halutaan säilyttää se vapaus, koska käytännön tie hyvinvointiin on kaikesta huolimatta ihmisen perusoikeuksissa ja vapauksissa.
Lähimmäisten vaatimukset ovat likimain poikkeuksetta alistamistarkoituksessa ilmoitettuja ja tästähän on olemassa selvää tutkimustietoa, että sairas mieli saa tyydytystä toisen nöyryyttämisestä.
Voisitko esittää tutkimustietoa, että aivot eivät voi sairastua ?
Ja jos ja kun aivojen toiminta häiriintyy, niin missä on todisteet sille teorialle, että "ihminen aina ymmärtää sairautensa".
Sinun teoriasi todennäköisesti perustuu epäluottamukseen psykiatria kohtaan ja senkö perusteella vain, että joskus joku psykiatri esim Hitlerin aikana käytti väärin asemaansa?
Jos lait ja säännöt tehtäisiin jossittelun perustella, niin yhteiskunnastamme tulisi hullujen pesä.
Aivojen suoranaista sairautta ei ole koskaan osoitettu. Niiltä osin kun sairauksia aivoissa on, niin kyseessä ei "mielisairaus". Kyllä konkreettinen psyykkinen huonovointisuus huontaa juuriaan fyysisiin ongelmiin, alkoholiin taikka puhtaaseen ahdistukseen ja masennukseen, joka useimiten juontaa juuriaan puhtaasta fyysisestä eristäytyneisyydestä.
En kykene käsittämään, että millä perusteella psyykkisesti huonovointinen ihminen viedään psykaitriseen sairaalaan poliisin ja ambulanssin kanssa pakkohoitoon ja lääkitykseen, jonka konkreettista hoitavaa elementtiä ei ole kukaan koskaan osoittanut. Samalla hoitamatta jättämättä jää diabeetikot, alkoholistit ja vakaviin rikoksiin jo syyllistyneet henkilöt, jotka useimiten vankeustuomion jälkeen ei koskaan enää palaa normaaliin arkielämään.
Mikäli täällä jollakin asialla jossitellaan, niin jossittelu kohdistuu mielisairaaksi katsottujen ihmisten näkymättömiin aivojen sairauksiin, joihinka ei ole olemassa ainuttakaan sellaista lääkitystä, jonka parantavaa elementtiä ei kyetä selittämään saati osoittamaan.
"Vöidaan olla varmoja, että kun kaveri paranee saamansa hoidon avulla, niin hän kiittää siitä.että löytyi ihmisiä jotka "rakastivat lähimäistään," niinkin paljon että hoitivat hänet terveeksi."
Valitettavasti se ei ole ollenkaan noin yksinkertaista. Vapauden menettäminen on ihmiselle yleensä suuri asia ja joissakin tapauksissa se voi muodostua hyvinkin vaikeaksi kokemukseksi kauaskantoisin seurauksin. Tällaisista asioista päätettäessä ei todellakaan voida soveltaa mitään halki-poikki-pinoon-menetelmää.
Kun ihmiset omasta mielestään ja omien sanojensa mukaan toimivat "lähimmäistään rakastaen", ei tuo toiminnan kohde välttämättä koe asiaa samoin.
Näitä "tahdon vastaisen hoidon" tapauksia on erilaisia. Liian laajat yleistykset eivät toimi.
Lainaus vastauksestasi----------
"Valitettavasti se ei ole ollenkaan noin yksinkertaista. Vapauden menettäminen on ihmiselle yleensä suuri asia ja joissakin tapauksissa se voi muodostua hyvinkin vaikeaksi kokemukseksi kauaskantoisin seurauksin. Tällaisista asioista päätettäessä ei todellakaan voida soveltaa mitään halki-poikki-pinoon-menetelmää. "
Kun asia hoidetaan järkevästi, niin luonnollisesti siihen kuuluu harkinta oikeus / mahdollisuus psykiatrille, että kenelle on tahdonvastainen hoito sovelias ja taas kenelle ei. Ei siis ole kysymyskään "halki-poikki-pinoon-menetelmä.
Useimmiten kuitenkin, jos mielenterveyshäiriö esim. johtuu päihteen käytöstä alkoholi--kannabis- ym. päihteet, niin hoito on useimiten mahdollista onnistua---tähän on lukuisia todisteita useimpien ongelmaisten kohdalla, jos kyllä on epäonnistumistakin.
"Kun ihmiset omasta mielestään ja omien sanojensa mukaan toimivat "lähimmäistään rakastaen", ei tuo toiminnan kohde välttämättä koe asiaa samoin."
Ei todellakaan aina siinä akuutti tilanteessa, mutta sitten kun paraneminen on tapahtunut.
Tämä on nähty.
Lainaus vastauksestasi------
"Aivojen suoranaista sairautta ei ole koskaan osoitettu. Niiltä osin kun sairauksia aivoissa on, niin kyseessä ei "mielisairaus". Kyllä konkreettinen psyykkinen huonovointisuus huontaa juuriaan fyysisiin ongelmiin, alkoholiin taikka puhtaaseen ahdistukseen ja masennukseen, joka useimiten juontaa juuriaan puhtaasta fyysisestä eristäytyneisyydestä. "
Minunkin havaintojeni mukaan usein ( ei aina) mielenterveyshäiriöt juontaa jostain väärästä elintavasta eli fyysisestä toiminnasta.
Alkoholin väärinkäyttö on yksi sellainen tekijä.
Nykyään varsinkin nuorten kohdalla on kannabiksen käyttö joko laukaisevana tai nimenomaan kannabiksen aiheuttamana mielenterveyshäiriönä.
Kannabiksen aiheuttama mielenterveyshäiriö tulee vain niin vähitellen, että sitä ei aina tiedosteta kannabiksen aiheuttamaksi, vaan etsitään syitä esim. murros-iästä tms.
" Samalla hoitamatta jättämättä jää diabeetikot, alkoholistit ja vakaviin rikoksiin jo syyllistyneet henkilöt, jotka useimiten vankeustuomion jälkeen ei koskaan enää palaa normaaliin arkielämään "
Tuo ei aina pidä paikkaansa, kyllä diabeetikot, alkoholistit, ja vakaviin rikoksiin syyllistyneet henkilöt usein myös palaa "normaaliin arkielämään"
On varmaan nähty paranemista, jopa sen jälkeistä kiitollisuuttakin, mutta se ei vaikuta mitenkään pointtiini, joka oli se, että aina ei käy näin vaan joskus seuraukset ovat ikäviä.
Vapauden riisto on erittäin merkittävä asia, minkä johdosta siihen liittyy merkittäviä eettisiä ongelmia. Tämä ei ole mikään pelkkä poliittinen kysymys ja vääntö psykiatrien vallasta tms. "Halki-poikki-pinoon-menetelmän" kritiikki tarkoittaa sitä, että tällaiset kysymykset on yleisesti syytä pitää jatkuvan kriittisen keskustelun kohteena.
Perinteinen mielenterveydenhoito perustuu pikemminkin etujen poljentaan ja kuin ylläpitoon taikka valvontaan. Tästä nähtävästi siis kysymys negatiivisissa asenteissa. Puhumme ihmisten taikka lapsien oikeuksista ja etuisuuksista kuinka paljon tahansa, niin sosiaali ja mielenterveystyössä viisarit värähtävät pikemminkin tavanomaisen ihmisen kiusaan kuin sairaiden taikka holistien hoitoon.
enemmän laitetaan resursseja "tavallisen" ihmisen poljentaan, kuin sairaiden tai holistien hoitoon.
Kyllä aikuinen ihminen tietää mitä tekee. Ei alkoholistia pysty maääräileen. Ja kuinka moni pakkohoidettu muka mielisairas kannattaa pakkohoitoa. Ei kukan muu kuin joku erittäin huonon itsetunnon omaava jästipää.