Olenko alkoholisti?

vaikuttaa, että olet riippuvainen alkoholista.
Teepä tuosta erilaisia testejä, niin saat itse selville oman tilanteesi.

http://www.paihdelinkki.fi/testaa/audit

hei. lopeta vielä kun voit. jos mielestäsi töissäkäynti on merkki että ei ole alkoholisti, niin se tarkoittaa lähinnä sitä että olet aivan varmasti alkoholisti. koska olet löytänyt itsepetoksen jonka avulla kehitellä tekosyitä jolla uskottelet ettet ole juoppo.

on olemassa tieteellisiä tapoja raitistua. suosittelen 3kk pitkiä 24/7 hoitojakson joissakin päihdeklinikoissa. esim järvenpäänsosiaalisairaala tai joku vastaava.

varaudu maksamaan itse jos tahdot jotakin hyvää. hinnat eri paikoissa voi olla ihan hyvin 200e/ vuorokausi. on olemassa halpoja alkoholiparantoloita joissa meininki sen mukainen ja en suosittele. suosittelen että käytät 10000e omaa rahaa jos meet jonnekkin ellet sitten saa maksukehotetta esim a-klinikasta heti ekalla kerralla sinne kalliiseen paikkaan, jota ei yleensä saa ainakaan ekalla kerralla, etenkin jos ei ole ollut "asiakas" a-klinikassa.

kerron vielä sulle vähän totuutta nainen53..

oon haudannut kummitätini, isäpuoleni, kummisetäni viinan takia. hoidin kummitätiäni jo 12 vuotiaana ja kerran päivittäisellä käynnilläni kun vein hänen luona koiraa, niin löysin hänet vessan lattialta. paikalle tuli lopulta ambulanssi ja hänet vietiin teho-osastolle. hänellä oli kallon sisäinen verenvuoto ja kuolema olisi tullut alle vuorokaudessa. häneltä leikattiin tukka ja päähän tuli monta senttiä pitkä arpi kun kallo avattiin.

hän kuoli vuonna 2005, minun ollessani 21 vuotias.
olin silloin juuri mummolassa ja en ollut käynyt hänen luonaan 1 kuukauteen. nyt hän on poissa. hänelle jäi poika (40 vuotias) joka ei tajunnut mitä oli käynyt. minä tiesin jo 12 vuotiaana valittettavasti paremmin hänen äitinsä juomisista kuin mitä hän tiesi 40 vuotiaana.

lopeta N53 se juominen kokonaan jos pystyt, älä anna pojalle sitä tuskaa että hän joutu joskus yllättyä kun tulee puhelinsoitto että sinä olet kuollut. olen nähnyt kummisedän, isäpuolen ja kummitädin biologisten lasten ilmeet hautajaisissa ja vaikka minäkin itkin siellä niin kyllä hekin itkivät ja se ei ollut kaunista katseltavaa.

suomessa alkoholi on jumalan asemassa ja moni lääkärikin sanoo että alkoholi on terveellistä. tämä on melko yksinäinen taistelu ylämäkeen, ainakin aluksi, jos tahdot raitistua.


laske meneekö sinulla viikossa yli 15 alkoholiannosta, jos menee, jos menee jopa 50 niin olet vaarallisella tiellä.

apua voit saada mutta kokemuksesta tiedän että jos olet valmis maksamaan itse niin saat lääkäriltä pyydettäessä lähetteen haluamaan hoitopaikkaan, kunhan maksaa itse sen hoidon sitten. sitä saa mistä maksaa.


moni luulee että ihminen juo pullosta vaikka oikeasti, pullo juo ihmisestä.

ainoa keino sinulla voittaa sota viinaa vastaan on kun eväät siltä kyvyn taisteluun. et siis ota yhtäkään. se on ainoa keino estää sitä saamasta yliotetta, ja lopulta tuhomasta sinua.

joudut hylätä kaikki baarit, juoppokaverit, huonon seuran sillä he eivät kanssasi pyöri muusta syystä kuin alkoholin takia.


se on jo merkki että sinulla on elämänhalua kun kirjoitat tänne palstalle, suosittelen että et aikaile vaan lopeta.

alkoholismissa ei sinällään ole mitään hävettävä, se on niin yleistä suomessa.

niin ja itse en ole ikinä ollut humalassa ja en tule olemaankaan, kunnianosoituksena noille kuolleille ihmisilleni. elämä on hyvin kivaa ilman viinaa, voin sen taata.

et sitä ehkä vielä tiedä, mutta ota elämänmuutos ja anna itsellesi lisää elinvuosia.

en tiedä mitä tähän oikein lisäisi, no, useimmat ihmiset eivät tiedä sitä vaaraa missä ovat kun juovat.

ei kukaan näistä tutuista tai lähiomaisista jota olen menettänyt alkoholille niin halunneet kuolla, se vain kävi.

kummisetäni kuoli 46 vuotiaana sydänkohtaukseen, hänellä oli edessään kaljatuoppi kun hänet löydettiin.

menin isäpuolelleni kylään mutta hän ei avannut ovea, katsoin postiluukusta mutta en onneksi nähnyt mitään. paikalle tuli sitten hänen entinen vaimonsa (en jaksa selittää perhekuvioita, hän ei ollut äitipuoleni kumminkaan) joka hänet löysi. hänelle oli tullut verensyöksy ja siellä oli seinät täynnä verta kun joku iso verisuoni hajoaa tuolla kehossa ja sitten sitä oksentaa melkeen sisäelimet seinille.

kännykässä ei ollut virtaa ja hän oli yrittänyt saada apua.... ennenkuin kuoli..


viina on maailman pahimpia vihollisia mitä on, ja ne jotka sanoo ja puolustaa jotain kohtuukäyttöä niin se olisi kiva nähdä suomessa se kohtuukäyttö. olen satoja juoppoja nähnyt ja noin 1/100.sta on kohtuukäyttäjä. se tekee parituhatta ihmistä suomeen, loput väärinkäyttävät joko aina tai melkeen aina. se on vaan kylmä fakta. niin ja anteeksi että ei ole isoja alkukirjaimia, en jaksaanut pistää..

selvä riippuvuuden merkki. Rumasti sanottuna lievää alkoholismia.

Itse otan kaksi-kolme kertaa viikossa viinipullon ehtoisin ja tiedän olevani 100% alkoholisti. Riippuuvuus piinaa. Kovalla tahdolla en ota tiukkoja enkä korjaa aamuisin. Kovalla tahdolla voin olla ottamatta muutaman päivän mutta sitten taas kaipaan sitä tunnetta kuinka ne ensimmäiset 2-3 lasia kilahtaa kaaliin.

ennen join PALJON enemmän mutta olen onnistunut vähentämään.

Miljoona kertaa olen päättänyt olla viikon tai kaksi ilman. Joskus olen päättänyt aamulla, että nyt saa loppua mutta silti jossain vaiheessa huomaan sipsuttelvan villasukissa pienessä hönössä...

Ehkä itsellä vielä "hyöty" on haittaa suurempi siksi dokailen vaikka se luonteen ja mielen päälle käykin.

Hei N53 !

Toivottavasti havahdut sillä kirjoituksessasi pistää esille muutama seikka.

Sanot olevasi vakituisessa virassa, hyvässä asemassa. Jos jatkat tuohon tyyliin, on vain ajan kysymys milloin tuo kaikki on mennyttä. Nyt kun vielä olet varoissasi, käytä se hyväksesi ja hakeudu hoitoon, ei katkaisuun, vaan kunnon paikkaan jossa voit irtautua arjen kuvioista riittävän pitkäksi ajaksi. Se on tärkeää, muuttaa totuttuja tapoja, myös ajattelumalliasi alkoholin suhteen.
Olet kotona viihtyvää "tissuttelutyyppiä", se on vaarallinen yhdistelmä jolla on tapana pahentua.

Olet jo havainnut turhat kalorit, mutta mitä on jäänyt huomaamatta, liikkuminen, muut terveyshaitat, sosiaalinen elämä, syiden etsiminen ottamiselle mm. pieni mielipaha.

Ongelman rehellinen myöntäminen auttaa muutosprosessissa. Asia tulisi myöntää ensin itselle ja sitten puhua läheisille. He kuitenkin jo tietävät sen ennestään. Oletettavasti he kannustavat sinua päätöksessäsi. Ovat iloisia puolestasi ja tukevat. Ellei miesystäväsi tätä tee, onko hän sen arvoinen, että kannattaa tuhota oma elämänsä.
Myös työterveydenhoitajalle on asia sanottava koska tarvitset sairaslomaa hoitolaitosjaksoasi varten. Asiassa ei ole mitään hävettävää, ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan sananlaskussa ja tässäkin tapauksessa se pitää paikkansa.

Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin sinä nyt ja tunnistan erittäin hyvin nuo kuviot. Lopettamiseni ei onnistunut millään ja viimein tuli kuvio jossa oli mennä henki. Tästä toivuttuani ja ammattitaitoisten ihmisten avulla olen selvinnyt. Minulla ei ollut edes tissuttelevaa miesystävää, tuputtavia kavereita, ja huomasin miten mm. lapseni kannustivat minua.

En koe menettäneeni mitään jättäessäni alkoholin, pikemminkin olen iloinen kun sain tehdä sen ajoissa. niin se on aina helpompaa kaikille osapuolille.
Kaikista parasta on katsoa peiliin pelkäämättä. Nyt näen sieltä ikäiseni naisen, mutta iloisen ja vapaan. Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään, olenko alkoholisti. Voin vastata siihen itse, että olen, mutta nyt hallitsen itse itseäni, tekemisiäni, halujani, mielitekojani. Tämä kaikki on mahdollista myös sinulle, mutta ei ilman tahtoa, päätöstä ja muutosta.
En koe luopuneeni mistään vaan saaneeni jotakin parempaa tilalle.
Toivon sitä samaa vilpittömästi myös sinulle.

Se on sulla edessä, mikä mulla on jo takana.
Mää join työni.

Nämä iltakaljat venähtivät pitemmäksi ja pitemmäksi (ihan kotona tissuttelin), ja lopulta täytyi jo työpaikan vessassa juoda päivän mittaan, että ei krapula vie koko työtehoa.

Selvähän se, että ennenpitkää tuo paljastui, tai itseasiassa se oli varmaan jo pitkään tiedossa, mutta siihen puututtiin vasta sitten kun tämä lama tuli ja sen myötä tarve vähentää työväkeä.

Mulla ei ole mitään hyvää ohjetta mitä sun pitäisi tehdä, olen itse edelleenkin ihan "kusessa" tämän alkoholin kanssa. En voi muuta kun toivottaa jaksamista!

vaikea sanoa, oletko alkoholisti.
kun asia vaivaa sinua, koeta panna homma poikki vähäksi aikaa. jos et siihen kykene olet alkoholisoitumassa, et vielä alkoholisti!

kaikki on vielä omissa käsissä, kun on virka ja ystäviä. en usko, että poikasi pahoittaisi mieltään, vaikka hänelle uskoutuisitkin. enemmän hänelle tulee paha mieli, jos... sinun käy viinan kanssa kehnosti. en voi tietää, kun en sinua tunne.
ehkä olet sellainen kohtuukäyttäjä, joka ei alkoholisoidu. ja saa alkoholista sen rentoutuksen, kuten varsin monet, jotka osaavat sitä oikein käyttää. (minä en osannut).
mutta taidat olla ns. riskiryhmässä.

jos määrät isonevat, etkä pysty pitämään selviä päiviä, lopeta vielä kun pystyt, tai käännä kurssia, kun homma vielä on sinulla omissa käsissä.

M52< yksin ja paljon viinan takia menettänyt...

Suurkuluttaja, alkoholisti, kohtuukäyttäjä, alkoholiriippuvainen, juoppo jne.
Kaikki tyynni ilmentymiä ihmisen pakonomaisesta tarpeesta lokeroida, luokitella, normioida vaikka mikään ei ole mustavalkoista, joko/tai.
Itseni tunnistan ristiriitaiseksi ihmiseksi, ja sitä on myös juomiseni, mutta en enää edes yritä lokeroida itseäni viinan suhteen.
Kolmisenkymmentä vuotta viinaa tullut otettua enempi ja vähempi, ei viikkoakaan ilman kunnon kumaraa, säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, kuukausia yhtä soittoa, ja ennätyksenä puoli vuotta tiukasti tiukkaa viinaa pullo per päivä ja kaljat päälle.
A-klinikalla tullut käytyä ja katkolla makoiltua monta kertaa.
Juttu vaan menee niin, että kun lyön hanat kiinni, niin ne on kiinni. Viikkoja, kuukausiakin päästä viiraa ja koskee joka paikkaan, mutta itse tilattuna.
Kun se ahaa-elämys on tullut, että nyt se on loppu, niin ei tee viinaa mieli yhtään. Uskokoon ken voi.
Tässä on menossa kuudes kuukausi selvänä, ja elämän ennätys sekin. Fysiikka ja mieli ovat paremmat, mutta eihän se ihmisen elämä mikään taivas ole raittiinakaan. Viinaa otan vielä, se on päivänselvää. Voin ottaa pari paukkua, tai pari pulloa, tai olen ottamatta.

Sillä ei ole mitään merkitystä, millaisen luokituksen tai lokeroinnin toiset sinulle antavat.
Itsesi on peilattava omaa elämääsi, millaisia vaikutuksia alkoholin käyttö on sinulle tehnyt, ja onko asiassa korjattavaa tai ei.

Noin sadassa vuodessa meikäläiseen kansaan on istutettu patologinen synnintunto suhteessa alkoholiin, aivan kuin pakkomielteeksi.
Älä muilta kysele luokitteluja tai otsaleimoja, vaan kysy itseltäsi, mitä alkoholi merkitsee sinulle?
Pyrkiikö se hallinnoimaan elämääsi, ja tee siitä johtopäätöksesi.

hakemasta apua, vaikka juomiseni vaikeutti elämääni monella tavalla.
Kuitenkin halusin lopettaa juomisen, mutta en pystynyt siihen halustani huolimatta. Lopulta pohja tuli vastaan ja nöyrryin avunpyyntöön ennen kaiken menettämistä. Löysin tieni AA:han ja olen saanut pitää kaiken vielä jäljellä olleen ja uuden elämäntavan mukana sellaistakin, mitä en osannut toivoakaan.
Pitkän raittiuden aikana olen kertonut aa:sta vain muutamille läheisilleni, jos ovat kysyneet.