pulassa opiskelun kanssa

Itsestäni tuntuu, että lähivuosien aikana kurssien vaatimustasot ovat nousseet huomattavasti. Kun aloitin opinnot, kurssilla käytiin luennoilla ja lopuksi tentissä. Sitten luentojen rinnalle tulivat jokaiseen kurssiin viikottaiset pakolliset harjoitustehtävät (n. 8h työtä). Nyt joka kurssilla on normaalit luennot, pakolliset viikottaiset harjoitukset sekä harjoitustyö, johon uhraa helposti useita kymmeniä tunteja työtä...

Jos on seinä vastassa on paras tehdä myönnytyksiä. Jätä vaikka yksi tai kaksi kurssia kokonaan pois ja koita keskittyä siihen määrään mitä pystyt vielä hallitsemaan. Muuten koko korttipakka tippuu pikkuhiljaa sormien välistä.

Kyllä ne kurssit ehtii vielä tulevaisuudessa käydä. Ei sitä kannata panikoida, että pitää ennätysajassa valmistua.

aloitin syyskuussa erään ammattitutkinnon suorittamisen. aloitin kuukauden myöhemmin kuin muut (koko opiskelu kestää vuoden). kavereiden puute, yksinäisyys, tyhjä elämä, alkoholismi, toivottomuus kaikin puolin. todennäköisesti vielä kilpirauhasen vajaatoiminta, tosin ehkä johtuen alkoholin liikakäytöstä. joka tapauksessa, aluksi olin jopa hieman kiinnostunut alasta, koska se oli sitä ainoaa asiaa josta satuin jotain jopa tietämään. sitten oli se yksi opettaja, joka onnistui pilaamaan koko opiskelumotivaationi. antoi harjoitustehtävät käteen ja sanoi tehkää nuo, vaikka minulla ei ollut oikeastaan mitään mahdollisuuksia tietää niistä asioista. kun en tiennyt, ja opettaja istui kahvilla, alkoi vituttaa liikaa, ja lähdin pois kesken päivän. siitäpä ne ongelmat viimeistään lähti kasaantumaan. seuraavan kerran kun olin paikalla, olin jäänyt jo niin pahasti jälkeen, että opettaja tuli suorastaan ivallisesti kysymään, että aionko muka vielä suorittaa tutkinnon. siinä vaiheessa teki mieli vetää äijää turpaan. tein kuitenkin helpomman kautta ja lähdin pois seuraavalla tauolla. oli siellä kuitenkin toinen, hyvinkin miellyttävä ja kannustava opettaja, joka neuvoi myös niitä jotka eivät olleet niin perillä asioista. ei keskittynyt puutteiden havainnointiin ja niistä huomauttelemiseen vaan niiden korjaamiseen. kuitenkin jo tässä vaiheessa tiesin etten tule tutkintoa suorittamaan, koska en voi suorittaa sen toisen opettajan kursseja. siitä motivaatio laski entisestään, lopulta olin jo suorastaan naurettavassa tilanteessa.
vanhempani, ja perheenjäseneni luulevat että minulla menee ihan hyvin ja valmistun ensi kesänä. ahdistaa miten he puhuvat sukulaisille, että meidän (nimi) valmistuu ensi kesänä. todellisuudessa haudon itsemurhaa, eikä minulla mene mikään oikein. olen niin käsittämättömässä tilanteessa, etten edes tiedä miten sen kertoisin psykologille. seuraavan kuukauden aikana perheelleni tulee ilmi, etten ole pariin kuukauteen opiskellut. en tiedä miten sen selitän heille. ymmärtäväisiä ihmisiä ovat, mutta silti. he ovat antaneet minulle paljon opiskelujeni takia, esim bensarahoja, hienon kännykän äskettäin synttärilahjaksi, jota eivät varmasti olisi antaneet, jos tietäisivät tilanteestani. olen 20 vuotias mies.

jotain muuta pitäisi keksiä. ei hajuakaan mitä. harva ottaa edes hanttihommiin kun ei ole mitään koulutusta, vaikka tuskinpa pystyisin tällaisessa henkisessä tilassa töissä käymään. saisin kenkää viikossa.

Tiedän tunteen, olen itse samassa tilanteessa. Itse käyn koulua missä ei pysty vaikuttamaan opiskelutahtiin ja olen huomannut että koko syksyn olen puolipakolla tehnyt kaiken ja nyt kun tentit tulevat.. Tuntuu ettei mitään ole jäänyt käteen kun opiskelutahti on ollut niin tiivis-

Mutta muista oma terveys tulee AINA ensimmäisenä, mikään koulu tai suunnitelmat eivät ole sen arvoisia. Menen puhumaan opinto-ohjaalle ja kysymään mitä pystyisit tekemään.