Enpä ole tällä palstalla juuri törmännyt kirjoituksiin, joissa pohdittaisiin uskonasioita kovin syvällisesti....minkä neuvon antaisitte minulle, joka en jaksa antaa anteeksi ystävälleni....(on lestadiolainen)
Olen viimeaikoina työasioidenikin vuoksi törmännyt sekä esikoisiin että vanhoillisiin ja koen tietynlaista haikeutta siitä, että koen heillä olevan jotakin sellaista, minkä koen menettäneeni. Minusta on taitanut tulla ikuinen analysoija enkä oikein usko enää ihmisten vilpittömyyteen. Mikä avuksi ?
Olen viimeaikoina työasioidenikin vuoksi törmännyt sekä esikoisiin että vanhoillisiin ja koen tietynlaista haikeutta siitä, että koen heillä olevan jotakin sellaista, minkä koen menettäneeni. Minusta on taitanut tulla ikuinen analysoija enkä oikein usko enää ihmisten vilpittömyyteen. Mikä avuksi ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kristinopin mukaan kadonneen uskon saa takaisin nöyrtymällä parannukseen siitä, mikä on uskon vienyt. Tee parannus.
teen....Säikähdin vastaustasi, olenko tosiaan menettänyt rauhan lisäksi uskoni
En voi tahdonvoimallani antaa anteeksi, seuroihin en uskaltaudu kokeakseni tunnekuohun, jonka vaikuttimia sitten epäilisin....Mistä etsin, kuka auttaa..
Jo osoite ola varmassa tiedossa, apuahan et voi saada muualta kuin sieltä missä sitä on tarjolla.
olen väsynyt lauluni valheeseen, Herra, tee minut lapseksi jälleen, minä tahtoisin soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen..... En uskalla, mutta jätän itseni Jumalan haltuun ja rukoilen, että Hän lähettäisi tielleni jonkun, jolla olisi vapautuksen sana, johon voisin heikolla uskolla tarttua..Hyvää yötä kaikille
olisi onnellinen jos sinäkin skepsis, uskaltautisit tulemaan seuroihin rauhanyhdistykselle, jaksaisit luottaa hyvään Jumalaan ja uskoa syntisi anteeksi! Jumala rakastaa syntistä ihmistä ja kutsuu luokseen. Se kutsu ei vanhene! Tule pian, sillä jo huomenna voi olla myöhäistä. Koskaan ei voi tietää mikä tunti on se viimeinen tunti. Voimia sulle!