Olen 2v lapsen kotiäiti. Kaikki on mennyt hienosti, mutta nyt lapsi alkaa tietenki kaipaamaan jo muitakin kun minut seuraksi ja koitamme käydä paljon ulkona että tapaa myös muita ihmisiä. Asia mikä mua todella vaivaa on kaverit joiden lapset on jo mennyt päiväkotiin. Kaikilla lapset on 1kk-1v nuorempia. Usein koen että he mollaavat kun olen kotiäiti eikä lapsi pääse päiväkotiin missä saisi leikkikavereita ja oppisi uusia juttuja. Minusta on ollut hyvä että olen voinut olla näinkin pitkään lapsen kanssa kotona. On jäänyt paljon sairastumisia sun muuta väliin ja kerhoissa on saanut kumminki leikkikavereita.
Yksi kaverini vei lapsensa 9kk ikäisenä päiväkotiin enkä sanonut mitään vaikka itse olenkin sitä mieltä että sen ikäinen on pieni päiväkotiin. On alkanut vaan ärsyttää kun saan mollausta siitä että itse koen tämän meille parhaaksi. Kohta koittaa kumminki aika että lapsi lähtee päiväkotiin koska molemmat olemme alkaneet nyt vasta kaipaamaan ikäistämme seuraa.
Yksi kaverini vei lapsensa 9kk ikäisenä päiväkotiin enkä sanonut mitään vaikka itse olenkin sitä mieltä että sen ikäinen on pieni päiväkotiin. On alkanut vaan ärsyttää kun saan mollausta siitä että itse koen tämän meille parhaaksi. Kohta koittaa kumminki aika että lapsi lähtee päiväkotiin koska molemmat olemme alkaneet nyt vasta kaipaamaan ikäistämme seuraa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä täällä ainakin syytetään siitä, että vie lapsen päivähoitoon. Kai se näin on, ettei tuohon kysymykseen ole oikeata mielipidettä, kukin tehköön tavallaan. Mutta kyllä mulle tosissaan moni on ihmetellyt, että joko nyt menet töihin. Olen opettaja, ja kyllä mulla on mielestäni velvollisuus ajatella sekä omaa lastani että myös niitä toisia lapsia. Sijaiseni on loistava tyyppi ja päevä sellainen, mutta valitettavasti sijaisuuden hoito ja virassa olo eivät pidemmän päälle ole sama asia. Yhtään tosiaan väheksymättä sijaisten ammattitaitoa! Tilanne vaan on niin kovin toisenlainen olla vastaamassa opetusesta, sillä sijainen ei välttämättä halua (eikä hänen tarvitsekaan) suunnitella tulevaa vuosia eteenpäin. Voin siis aivan hyvin olla poissa töistä, mutta 3 vuotta kuulostaisi aika pitkältä ajalta.
Olen itsekin opettaja ja toi muiden lapsista välittäminen jakaa kyllä porukan kahtia. Itse kuulun siihen porukkaan, että pystyisin kyllä jättämään luokkani kenelle tahansa, jos toinen vaihtoehto olisi se, että joutuisin viemään pienet lapseni hoitoon. Ajattelen aina ensin omaa lastani, jonka kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta vastaan ensi sijassa minä. Muiden lapsia vain opetan, olkoonkin, että työt pitää hoitaa hyvin, jos palkkaa nostaa. Onko töihinpaluusi keskeisin motiivi oikeasti toisten lapset vai joku muu, vaikkapa raha?
edellisen kirjoittajan työhön paluun syy kuulosti vähintäänkin epäilyttävältä. Kyllä ne ovat ihan ne omat lapset, joista vanhempi on vastuussa, oli sitten oma ammatti lääkäri tai opettaja tai mikä tahansa "tärkeä". Ei siinä kai ole mitään pahaa, jos töihin haluaa, mutta ei kai sinne pitäisi velvollisuudesta toisten lapsia kohtaan palata?
Mä olen totta puhuen menettänyt jopa uskoni opettajan tai muun ammattilaisen tärkeyteen. Toki on tärkeää, että opettaja käyttäytyy koulussa kunnollisen ja esimerkillisen kansalaisen tavoin sekä onnistuu opettamaan lapsille elämässä tarvittavat perustiedot. Paraskaan opettaja ei kuitenkaan pysty tekemään käytännössä yhtään mitään, jos lapsen kotiolot ovat huonot tai myöhemmässä vaiheessa lapsi ajautuu väärille teille vaikkapa kaveriporukan myötä.
Jos lapseni opettaja ilmoittaisi kiirehtineensä äitiyslomalta töihin oppilaidensa vuoksi, en antaisi hänelle siitä irtopisteitä. Lähinnä ajattelisin, että tyyppi selittelee ja yrittää mielistellä meitä vanhempia.
Eli se siitä opettajan tärkeydestä. Ensin kannattaa hoitaa kotiolot kuntoon ja katsoa, että lapsella on riittävä fyysinen tuki (ruoka, uni, puhtaus, kunnolliset varusteet, siedettävä koulumatka...) sekä psyykkinen tuki (läsnäolo, kiinnostus lapsen koulunkäyntiin ja ennen kaikkea elämään, tasapainoiset ja aikaa seuraavat vanhemmat...) koulunkäynnille. Sitten kannattaa alkaa arvioida kouluopetusta ja odottamaan opettajalta erinäisiä palveluksia.
(Tässä yksi päivä eräs oppilaan vanhempi suuttui miehelleni, kun tämä ei suostunut korjaamaan oppilaan pyörää. Korjaus olisi edellyttänyt ensin varaosan ostoa ja sitten ainakin tunnin mittaista urakkaa. On mulla sitten törkee mies...)
Joillain harvoilla, vielä tänä päivänä voi olla noin korkea työmoraali. Hienoa että on vastuussa myös muiden lapsista. Eikä vain "töissä" siellä.
Säälittäviä olette te muut, jotka ette edes tajua.
Siis tuo viimeinen esimerkki, onko siis miehesi tämän oppilaan opettaja vai?
Joku sentään ymmärsi ajatukseni oikein. Tietenkin oma lapsi ensin, mutta kyllä työn ja kodin pystyy yhdistämään, jos vain haluaa. SItä vartenhan päivähoito on keksitty. Ja onneksi SUomessa hoitajat ovat asiantuntevia. En tietenkään menisi töihin, jos työmäärä olisi kohtuuton eli ensin katsottiin työmäärä ja harkittiin pitkään ja sitten tehtiin päätös. Töihin siinä vaiheessa kun se tuntui kaikkien kannalta parhaalta ratkaisulta. Ns. pehmeä laskeutuminen hoitoon, jonka jälkeen kesä kotona. Olen kyllä pitänyt lasta pieniä aikoja hoidossa jo nytkin - ihan siksi, että oppii siihen, että äiti tulee aina takaisin. Eipä tuo koskaan meteliä nosta, kun näkee mun vetävän lenkkivaatteet päälle, se on normaalia arkea. Ja kun kotiin taas tullaan, kovat halittelut päälle. Mielstäni on parempi, että äiti ajattelee sen verran itseään, että mieli pysyy virkeänä. SIlloin jaksaa paremmin myös lapsen kanssa - lapsi vaistoaa sen kyllä.
alle 3-vuotiaan paras paikka on olla kotona oman vanhemman seurassa. Koska tätä mieltähän suurin osa kasvatusalan ammattilaisista tuntuu olevan. Siis jos joku tulee mollaamaan ratkaisuasi. Ja sano samalla noita perusteluita, joita on mm. ettei lapsi turhaan sairasta, lapsi saa olla oman äidin seurassa, tuon ikäinen lapsi ei tarvitse koko ajan ikäistensä seuraa, kerho riittää vallan hyvin, lapsen ei tarvitse jakaa hoitajan (siis sinun) huomiota monen lapsen kanssa vaan hän saa syliä kun tarvitsee ja haluaa jne. Lataa täysillä takaisin,jos joku alkaa mollaaaman.
kun niin monen on vaikea sietää omistaan poikkeavia valintoja?
Perheitä ja ihmisiä on erilaisia ja se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimikaan toisella. Mielestäni ihanne on kullekin se nimenomainen malli jonka puitteissa koko perhe voi parhaalla mahdollisella tavalla; on se sitten kotivanhemmuuden, päivähoidon, kotiapulaisen, mummin tai minkä lie kautta & avustuksella.
Ikävähän tämä maailma olisi, jos olisimme kaikki samanlaisia!
Kyllä näitä itsekkäitä uraäitejä aina löytyy jotka katsovat asiakseen ilmoittaa mielipiteensä ainoana oikeana.
Oikeasti olisi lapsen kannalta paras jos äiti olisi kotona ainakin niin kauan kuin lapsi menee kouluun.
Ikävä kyllä harva äiti jaksaa olla kotona näin pitkään mikä on aivan ymmärrettävää varsinkin jos muita samassa tilanteessa olevia kotiäitejä ei löydy.
Ratkaisusi on kyllä aivan oikea etkä varmasti tule sitä katumaan jatkossa.Sen sijaan todennäköisesti tulisit katumaan töissäoloasi silloin kun lapsi oli pieni. Se aika kun kuluu hurauksessa, ja on aika lohdutonta jos ei ole voinut täysillä osallistua lapsensa alkuaikojen kehitykseen, vaan sen ovat nähneet vain vieraat tädit päivähoidossa.
Iloa sinulle kotiin. Älä anna tehoyhteiskunnan sokaisemien uraäitien masentaa itseäsi. Teit oikean valinnan!
mennä toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos!!!!!!
erittäin tärkeää. Hienoa, että olet voinut irroittaa pari vuotta työelämästä lapsellesi.
Itse olin kotiäitinä 8 vuotta, ja olen sen jälkeen ehtinyt painaa töitä pitkään ja hartaasti. Kyllä sinäkin ehdit.
Muista nyt nauttia tästä ajasta äläkä pilaa sitä miettimällä, mitä muut ehkä ajattelevat. Eihän sillä ole mitään muuta merkitystä kuin se, minkä sinä sille annat.
Kyllä kuule muakin on mollattu, kun vien lapseni äitiysloman jälkeen hoitoon ja menen itse töihin. Taloudellisesti mulla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Talolainat on kuitenkin pakko maksaa ja ruokaakin ostettava. Toki olen samaa mieltä, että lapsen paikka olisi kotona tonne 3 ikävuoteen asti, mutta koska taloudellinen tilanteeni on niin heikko niin on pakko mennä töihin. Kuitenkin lapsen on pakko saada ruokaa. Mun mielestä kotiin jääville äideille täytyis maksaa sellainen korvaus, että sillä pystyy elämään. Kaikki kunnat kun eivät maksa kuntalisää kuten ei tämä tuppukylä jossa asun. Mun mielestä sopiva kotihoidontuki olis sellainen 600-700 euroa kuussa käteen niin voisin ajatella että jäisin lastani kotiin hoitamaan.
OMAT lapsemme??? Tuota en kyllä ymmärrä! Kyllä se kuulkaa niin on, että jos kotona on lasten kanssa, niin silloin korvaus kuuluukin olla pienempi kuin töissä käyvällä. Olen itse nyt hoitovapaalla, enkä tippaakaan kitise siiä, että kotihoidontuki on pieni. Yhteiskunta maksaa mulle JOKA KUUKAUSI lapsilisän ja kotihoidontuen ja saan lorviskella kotona. Luksusta. Kyllä tahti muuttuu kun menen töihin. Jos tuo raha miehen tulojen lisäksi ei riitä, silloin on menot suhteutettu väärin tuloihin, tai ei ole osattu säästää ajoissa. Onhan se selvä, että menot lisääntyy ja tulot pienenee kun perheeseen syntyy lapsi.
Olen itse kotiäidin kasvattama. Olen kahdesta lapsesta nuorempi ja äitini oli kotona kunnes aloitin koulun. Päiväkerhoon hän minua vei, jotta sain leikkikavereita ja muutakin ohjelmaa kuin kotonapuuhailua. Minä arvostan kovasti sitä, että äiti niin uhrautui olemalla 10 vuotta kotona lasten takia. Koin lapsuuteni ihanaksi, rauhalliseksi ja turvalliseksi. Kaikki kunnioitus kotoäideille!
Älä välitä mollaajista, vaan ole kotona niin pitkään kuin haluat, lapsesi varmasti arvostaa sitä varsinkin myöhemmin. Ja voihan isä jäädä kotiin sitten kun sinä palaat työelämään.
Itse en haluaisi enkä pystyisi kotiäitiyteen, mutta hyvä että te jotkut haluatte.
Sehän on kunnia asia kun joku viitsii itse hoitaa lapsensa jotenka mollaajilla on jotain päässä vialla ja pahasti. Levoton, iso lapsiryhmä päiväkodissa ja vaihtuvat hoitajatko ovat alle 2 vuotiaalle muka parempi kuin kotihoito?? Hoitaja kotiinkin on parempi vaihtoehto tai perhepäivähoitoon, pienelle lapselle kuin päiväkoti jos on pakko mennä tienaan.
Alle 2 vuotias ei tarvitse mitään ihmeen virikkeitä vielä, niillä vain tehdään lapsesta levoton ja hermostunut. Päiväkodeissa metelikin on päätähuimaavaa eikä mitään rauhaa. Tasapainoisempi lapsesta tulee kotihoidossa rauhallisessa ympäristössä. Niillä mollaajilla on huono omatunto varmasti kun lapsensa vievät heti sellaiseen rääkkiin kun kohdusta ulos tulevat että älä välitä ja ole ylpeä itsestäsi!
sinä näytät itse tekevän. Paheksuvan, kun joku vie lapsensa hoitoon eri aikaan kuin sinä, eli jo 9-kuisena. Ihminen on sellainen, ettei ymmärrä toisten erilaisia ratkaisuja.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsen paikka on kotona. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään syytä mollata sinua. Läheskään kaikilla ei kuitenkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia olla lasten kanssa kotona niin pitkään. Jos näin on, niin ei sillekään voi mitään. Silloin sitten vain täytyy mennä töihin, eikä silloinkaan toivo muiden mollausta. En tiedä, miten tämä "koen että he mollaavat" ilmenee. Ehkä monikin kokee, että sinä mollaat, vaikka et sitä sanokaan. Sillä niinhän tee esimerkiksi tälle, joka vei lapsensa 9 kk iässä hoitoon.