Ensi kevään pääsykokeeseen valmistautuminen on jo alkanut ja suhteellisen optimistinen olen sisäänpääsymahdollisuuksieni suhteen. Täytyy olla kuitenkin realisti, Helsingin lääkikseen pääsee noin 10-15 % hakijoista eli varmasti monelle hyvin valmistautuneelle ja osaavalle hakijallekin jäävät lääkiksen ovet avautumatta. Siispä mikäli Meilahteen ei ole asiaa vielä syksyllä 2009, niin jotain täytyy kuitenkin opiskella ja mieluiten sellaista, mikä helpottaisi lääkikseenpyrkimisprosessia. Toki Galenos pitäisi pystyä selättämään pelkin lukio-opein, mutta käytännössä luonnotieteellisten alojen opiskelu yliopistossa voi helpottaa ymmärtämistä ja parantaa tärkeää laskurutiinia. Pitäisi vain päättää, minne hakea lääkiksen lisäksi. Pääkaupunkiseudun koulutustarjontaa tutkaillessa kysymys kuuluu: Kumpulaan, Viikkiin vai kenties Otaniemeen? Kemian opiskelu lienee yleisin Plan B lääkäriksi halajavilla, mutta muitakin vaihtoehtoja toki on. Tekniikan opiskelu ja varsinkin ensimmäisten vuosien perusopinnot ovat kuitenkin ilmeisesti hieman turhan matemaattisia hyödyttääkseen Galenoksen lukua. Entäs fysiikka? Hyödyttääkö yliopistollinen fysiikan opiskelu pääsykokeissa? Ehkä kaikkein paras vaihtoehto olisi kai biokemian tai molekyylibiologian opiskelu biotieteellisessä tiedekunnassa, mutta esimerkiksi biologialle on kai lähes yhtä vaikea päästä kuin lääkikseen. Toki luennoilla voi istua, vaikkei molekyylibiologian tai biokemian pääaineoikeutta olekaan.
Tämä on nyt ehkä hiukan ikävää pohdiskelua, aivan kuin lääkis olisi ainoa tärkeä opiskeluala ja muiden alojen opiskelu on vain valmentautumista lääkikseen, mutta käytännössä esim. kemian opiskelijoista iso osa on lääkiksestä ulos jääneitä ja sinne vielä tulevaisuudessakin pyrkiviä eli tämä ilmiö on tosielämässäkin nähtävissä.
Tämä on nyt ehkä hiukan ikävää pohdiskelua, aivan kuin lääkis olisi ainoa tärkeä opiskeluala ja muiden alojen opiskelu on vain valmentautumista lääkikseen, mutta käytännössä esim. kemian opiskelijoista iso osa on lääkiksestä ulos jääneitä ja sinne vielä tulevaisuudessakin pyrkiviä eli tämä ilmiö on tosielämässäkin nähtävissä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"mutta käytännössä luonnotieteellisten alojen opiskelu yliopistossa voi helpottaa ymmärtämistä ja parantaa tärkeää laskurutiinia."
Kyllä se niin on, että lukion tarjoamilla tiedoilla galenoksella sisään mennään. Itse hain lukemaan biokemiaa, suurin osa opiskelukavereista on myös lääkikseen hakevia. Itse tunnen tehneeni virheen suunnitelma B:n kanssa, yliopistossa asiat menevät niin paljon pääsykokeissa vaaditun tason yli, että on aivan turhaa käyttää aikaa ja energiaa "turhien" asioiden opiskeluun. Pakko turhan opiskeluun kuitenkin on aikaa käyttää, jos aikoo opintopisteitä saada kasaan.
Mikäli en seuraavanakaan vuonna lääkikseen pääse, haen sairaanhoitajan koulutukseen tai menen töihin, mitään mieltä nykyisessä opiskelussa ei ainakaan ole. Vaikka sairaanhoitajan hommat eivät mikään unelma-ammatti ole, opimpahan siellä ainakin alan perusjuttuja, käytäntöä ja saan toistakin näkökulmaa terveydenhuollossa työskentelyyn. Ja varmasti paremmat mahdollisuudet tehdä kesätöitä sairaalassa lääkiksen ensimmäisten opiskeluvuosien aikana.
Mielestäni pyrkiminen yliopistoon ikään kuin valmistautumaan toista koetta varten on typerää. Syy on yksinkertaisesti se, että monella alalla vaadittavat tiedot ja taidot ylittävät jo alkuvaiheessa pääsykokeeseen tarvittavan määrän.
Siksi olisikin mielestäni järkevämpää hakeutua, vaikkapa jollekin AMK-linjalle, kuten kemiantekniikkaan, biotekniikkaan tai muihin luonnontieteellisille linjoille. AMK:ssa lähdetään alkuvaiheessa liikkeelle hyvinkin paljon lukion pitkien oppimäärien opeilla, joten vaikeustaso ei muodostu liian haastavaksi.
Tärkeintä on kuitenkin hyvän laskurutiinin muodostuminen, jota voit yliopiston sijaan kartuttaa myös AMK:ssa. Myöhemmin ehtii sitten hankkia tarkempaa ja täsmällisempää tietoa kyseisistä aineista.
Kyllä se paras pohja tulee ihan lukiosta. AMK:ssakin opetus voi olla vähän niin ja näin ja minusta ylipäätään opiskelupaikan ottaminen korkeakoulussa vain siksi, että pääsisi toiseen korkeakouluun, on aika arveluttavaa.
Jos oma lukio tuli sössittyä eli käytettyä aika johonkin muuhun, niin iltalukioon vain. Sielläkin opetus kohdistuu paljon paremmin "itse asiaan" kuin AMK:ssa, saati sitten yliopistossa, jossa saat kuitenkin opetella ne asiat yksin kotona. Eikä ne asiat ole edes niitä, jotka ovat pääsykokeessa tarpeellisia.
Yksi vaihtoehto on myös käydä vähän töissä ja laittaa itsensä valmennuskurssille, joka on räätälöity juuri tätä tarkoitusta varten.
En nyt sanoisi noinkaan. Moni ottaa opiskelupaikan vastaan ihan siitä syystä, että opiskeluruutiini säilyisi. Helpolla sitä ihminen laiskistuu ja kirjaan tarttuminen muuttuu pakkopullaksi.
AMK:ssa nimenomaan opetus on paljon koulumaisempaa kuin yliopistoissa ja siksikin se on parempi vaihtoehto. Ja omasta kokemuksesta voin kertoa, että opetus kohdistuu nimenomaan ''itse asiaan'' ja pienellä opinto-ohjelman muokkauksella opetuksesta tulee vieläkin pääsykoesuuntautuneempaa.
Suomessa on se hyvä puoli, että täällä koulutus on kaikille ilmaista. Kukaan tai mikään taho ei kiellä sinua hakemasta, vaikka sitten jäisitkin kyseiseen koulun vain väliaikaisesti. Elämäntilanteet ja haaveet muuttuvat ja siksi ihmisillä tuleekin olla vapaus valita. On turha alkaa moralisoimaan tämän valinnan tehneitä.
Mielestäni on paljon järkevämpää käyttää mahdollinen välivuosi koulun penkillä kuin esim. kaupan kassalla. (mikäli siihen on mahdollisuus) Mitenkäs se vanha sanonta kuuluikaan...ei oppi ojaan kaada.
Ja minusta on juurikin järkevämpää olla vaikka siellä kaupan kassalla kuin jossain koulussa, joka ei kiinnosta. Koulusta on nimittäin hyvin helppo pinnata ja jättää kursseja käymättä, kun "ei tää nyt mua kiinnosta" tai "emmä täältä kuitenkaan aio valmistua".
Jos itse olisin tilanteessa välivuosi lääkikseen pyrkiminen, menisin töihin ja iltalukioon/valmennuskurssille.
Olen käynyt kahta eri AMK:ta ja olen pyrkinyt ja päässyt lääkikseen. Lopulta olin AMK:ssa, töissä ja valmennuskurssilla yhtä aikaa. Parin vuoden AMK-opiskelun jälkeen oli itse asiassa todella vaikea opiskella kunnolla pääsykokeisiin kaiken sen laiskottelun ja yksinkertaisten kurssien jälkeen. Kuten edellä kirjoittanutkin sanoi, ihminen laiskistuu helposti ja tosiaan aivoistakin katoaa asiat, joita ei käytetä.
Kaupan kassalta saattaa saada jotain säästöönkin, niin voi sitten lääkiksessä keskittyä niihin opintoihin (tai maksaa vaikka sen valmennuskurssin päästäkseen sinne lääkikseen).
Suosittelen, että hankit rahaa sen verran, että pääset laadukkalle valmennuskurssille. Tähtäät tosissaan siihen pääsykokeeseen ja et lue Galenoksen ulkopuolelta mitään. Kuvia kannattaa ehkä etsiä, koska Galenos ei paljon kuvilla juhli. Laske paljon - kemialla ja fysiikalla mennään sisään, biologia on sivuseikka.
Jos ei heti tärppää, menet takaisin töihin ja luet taas uudestaan. Valmennuskurssin tiedot ja materiaali on edelliseltä vuodelta tallessa.
Tottakai täytyy miettiä, pääseekö ikinä sisään? Sen näkee vasta, kun on osallistunut pääsykokeeseen ja näkee, miten pärjää. Ota plan-B käyttöön vasta, kun sitä tarvitsee. Työskentele ensin plan-A:n mukaan.
Hakijoita on paljon, ja ne jotka tuhlaa aikaansa plan B:hen hakemisen ohella, eivät pääse sisään.
kun hoitaa yo-kirjoitukset kunnialla. Viidellä laudaturilla pääsee jo teknilliseen korkeakouluun ilman pääsykokeita, joten siinä se plan b on.