pikkuinen kasvaa sisälläni enkä koskaan oo tuntenu tälläistä oloa. aluksi olin onnellinen mutta lapsen isä vaatii aborttia.
tiedän nyt jo etten pysty siihen ja jos mä sen teen nii en voi elää itseni kanssa ja varsinkin lapsen isää tulen varmaan vihaamaan loppu elämäni. tunteet on tällä hetkellä ihan sekaisin.
yöt on yhtä tuskaa kun nukkuminen on lyhyitä pätkiä ja silloinkin nään painajaisia tästä tilanteesta. alan olemaan niin väsynyt että en erota unta todellisuudesta.
auttakaa ja kertokaa mulle mitä teen?
tiedän nyt jo etten pysty siihen ja jos mä sen teen nii en voi elää itseni kanssa ja varsinkin lapsen isää tulen varmaan vihaamaan loppu elämäni. tunteet on tällä hetkellä ihan sekaisin.
yöt on yhtä tuskaa kun nukkuminen on lyhyitä pätkiä ja silloinkin nään painajaisia tästä tilanteesta. alan olemaan niin väsynyt että en erota unta todellisuudesta.
auttakaa ja kertokaa mulle mitä teen?
Vastaukset 28
Vanhimmat
aborttia, vaikka miehesi sitä vaatisikin. Itsesi kanssa joudut elämään koko elämäsi, vaikka mitä teet et voi tietää kauanko olet miehesi kanssa yhdessä.
Itse päätin aikoinani pitää lapsen aivan samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä olet nyt. Vähän aikaa sitten ukkoni kiitti minua kun en antanut aikoinaan periksi ja hänellä on nyt 4 ihanaa, vaikkakin työlästä lasta. Voi olla ettei sinun tapauksessa koskaan käy näin onnellisesti, mutten ikinä voisi itse valita miestäni lasteni edelle. Ja ainakin meillä mies sen tietää.
lapsen isä jätti mut kun kuuli raskaudesta. ja mun puolesta lapsi saa syntyä isättömänä mutta en tiedä enään kuinka kauan jaksan tätä painostusta.
lapsen elämään, niin mitä valittamista hänellä on? Aikooko maksaa elatusapua? Voithan sanoa ettei tarvitse maksaa edes elatusapua, valtio maksaa sen silloin, tosin ei ole paljoa.
Älä anna periksi, käske pitää kuononsa kiinni ja olla puuttumatta sinun elämääsi.
Onnea raskautesi johdosta ja jaksamista pölkkypääukon kanssa.
...sanonut etten vaadi häneltä mitään.. jos joskus haluaa tutustua omaan lapseensa niin se on iha ok.. mutta vaatii silti aborttia. pilaan kuulemma hänen elämänsä jos pidän lapsen. "selviän muka abortin aiheuttamasta masennuksesta".. lupauduin jopa muuttamaan toiselle puolelle suomea ettei sen tarvi joka hetki törmätä meihin. mutta vastaus oli "aattele nyt järkevästi, sulla hormoonit aiheuttaa tuon ettet pysty ajattelemaan järkevästi"..
Kun raskaus on edennyt yli 12 viikkoa, voit huoletta sanoa miehelle, että nyt ei enää aborttia saa enää tehdäkään vain siksi, ettei mies halua lasta. Sanot miehelle, kuten laissa sanotaan, että 12 rv jälkeen raskauden keskeytykseen tarvitsee luvan terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta ja silloin syyn pitää olla terveydellinen tai muu erittäin painava syy. Luulisi normiäijän hiljenevän moisesta. Tuskin se on edes perillä aborttilain kiemuroista, joten ihan huoletta ja itseasiassa jopa yhtään valehtelematta voit tuon sanoa.
koska tunnet noin voimakkaasti abortin vääräksi ratkaisuksi itsellesi, ei sinun tulisi sitä edes vakavasti harkita.
Jos teet abortin vain toisen vaatimuksesta, vaikka itse haluaisit lapsen pitää, katkeroidut todennäköisesti miehelle. Siis teidän välinne menisivät poikki vaikka abortin tekisitkin.
Mitäs jos alat selvittää, miten pystyisit lapsen yksin pitämään? Olisiko sinulla jotain muuta tukiverkostoa, johon tukeutua miehen sijasta? Vanhemmat, sisarukset, kavereita jne. Kun olet vakuuttunut, että pystyt lapsen yksinkin pitämään, alkaa varmasti se miehen mielipide tuntumaan entistä vähäpätöisemmältä.
En tiedä voiko tämä neuvoni toimia, mutta päätä vaikka, että viikon ajan mietit vain mahdollisuuksia, joilla lapsen voisi pitää ja kuulostelet, miltä se ratkaisu tuntuisi ja olisitko sen ratkaisun kanssa onnellinen. Ja teet päätöksen abortin ja lapsen pitämisen välillä vasta sen jälkeen. Viikko ei todennäköisesti vielä estä kummankaan vaihtoehdon toteuttamista, mutta saisit sillä ehkä vähän hengähdysaikaa ajatuksillesi.
Toivottavasti pystyt juttelemaan asiasta myös jonkun muun kuin lapsen isän kanssa, jotta saisit jotain muutakin näkökulmaa kuin pelkästään aborttiin tähtäävää!
olisin varmaan jo seonnut lopullisesti. onneksi ne on olemasa ja toivottavasti ne tietää kuin tärkeitä ne mulle on. oon jutellu niitten kans ja ne on luvannut pysyä mun tukena. yks kavereistani lupas jopa alkaa lapselle "isäksi" (vaikka onkin nainen:).
uskoisin että tulisin lapsen kanssa pärjäämään. mulla on vakituinen työ, koulut käytynä, asunto ja säästöjä tilillä.
oikeastaan siltä, että olisit jo päätöksesi käytännössä tehnyt.
Voi toki olla vain minun kuvitelmaa, mutta minusta kuulostat paljon onnellisemmalta/varmemmalta näissä viesteissä, joissa perustelet lapsen pitämisen puolesta kuin noissa, joissa mietit lapsen isää ja aborttimahdollisuutta.
Ystäväpiirin tuella on valtava merkitys sinun jaksamisen kanssa. Itse päädyin aikanani vahinkoraskauden myötä aborttiin, mutta se oli niitä hetkiä, jolloin todella on tajunnut läheisten ystävien voiman ja tärkeyden.
alusta asti olen ollut sitä mieltä että lapsen pidän. mutta onko se lapsen isää kohtaan sitten väärin... ymmärrän ettei tämä hänellekkään ole helppoa ja varmaan jonkinlaisessa shokissa hän on. jos lapsen pidän niin saan lapsen isän vihat niskaani mutta jos en pidä niin vihaan itseäni loppu elämäni. saisin vaan jotenkin lapsen isän ymmärtämään sen ettei minulle se abortin tekeminen ole niin yksinkertaista kuin hänen mielestään se on, hänen sanojaan lainaten "jälkiehkäisy".. en voi ajatella sitä noin.
Kyllähän sen voi sanoa olevan lapsen isää kohtaan väärin. Lapsi on todella iso asia ja elämänmuutos. En minäkään halua, että lapseni olisi adoptoituna jossain. Silloinhan se olisi todella minun elävä, kasvava ja kehittyvä lapseni, vaikka en siihen olisikaan yhteydessä. Tieto sen olemassa olosta ei kuitenkaan katoaisi. Minunkin ajatusmaailmani mukaisesti alkiona kuollut jälkeläiseni on täysin eri mittakaavan elämänmuutos loppuelämän kannalta kuin oikeasti kehittyvä lapsi.
Valitettavasti tämä on vain asia, jossa molempien tahtoa ei ole mahdollista toteuttaa, jos ne vastakkaiset ovat. Ja naiselle tilanne on niin paljon konkreettisempi, että mielestäni hänen tulee olla tuossa kohdassa hieman itsekäs ja ajatella omaa jaksamistaan.
Yritä vaikka selittää miehelle, kuinka tärkeä lapsi sinulle jo on ja kuinka kovin odotat sen syntymää. Kerro, miten ajattelet jo, miltä se tuntuisi sylissä tuhistessaan. Tai miten olet jo selvittänyt, missä asuisitte ja millaiseksi elämäsi muuttuisi. Kerro tuesta, jota ystäväsi ovat sinulle jo tarjoneet. Siis kerro, minkä suuren muutoksen ja mahdollisuuden sinä tunnet "menettäväsi", jos abortti tehdään. Ei vain jotain alkiota, vaan sen "tulevaisuuden lapsesi" ja sen tuoman muutoksen elämääsi. Sinullehan lapsi on ilmeisesti jo tavallaan hyvin konkreettinen asia; se ei ole vain alkio vaan koko se elämänmuutos, jonka vauva elämään tuo.
ilmotat tollaselle ukolle että oot päätökses tehny ja sen on enää turha inistä haluamisistaan! Et kai sen takia loukkaisi omia halujasi/itsekunnioitustasi lapsesi elämänoikeudesta puhumattakaan?
Luultavasti ero tulee jossain vaiheessa kuitenkin, mitä haluat sulla sen jälkeen olevan jäljellä, lapsesi vaiko katumus, loputon syyllisyys ja viha itseäsi kohtaan?
erohan tuli heti kun mies sai tietää raskaudesta.. ja mun puolesta saa ukko sanoa omat mielipiteensä mut ne menee kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
nyt oon päätökseni tehny ja enään kukaan ukko ei tuu pilaamaan mun elämää...
toivottavasti päätöksesi oli lapsenkin elämän kannalta suotuisa..? Välillä voi olla raskaampiakin aikoja, kuten elämässä aina, mutta tuskin tulet koskaan katumaan että annoit lapsesi elää!
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä parhain päin, ja sinkkuäitinäkin löydät vielä sen ihanan, paremman miehen jonka ansaitset!
Onnea odotukseesi :)
Terv. Onnellinen yh
taitaa nyt sekoittaa jälkiehkäisyn ja abortin toisiinsa. Kuullut varmasti jälkiehkäisypillereistä.. kerro, että jölkiehkäisy hoidetaan 2h yhdynnästä!! Ei enää sen jälkeen, kun raskaustesti positiivinen. Silloin se ei enää ole jälkiehkäisyä vaan se on jo raskauden keskeytys.
Kyllä sinun täytyy nyt vain kuunnella itseäsi. Itsesi kanssa tulet elämään loppuelämäsi, mutta tuon miehen kanssa et välttämättä. Ja varmasti myös tuo mies on tiennyt, että joka kerta kun harrastaa seksiä raskaus on mahdollinen.
Jos siis sinusta tuntu, että haluat lapsen, niin pidä se. Jos sinusta tuntuu, että pärjäät yksin lapsen kanssa niin pidä se.
Voit olla pitämättä mieheen yhteyttä raskauden ajanyttä vasta sitten, kun on aika mennä isyyden selvitykseen ja testiin mahdollsesti.
vain, että millainen teidän suhteenne alun perin oli, jos poikaystäväsi jättää sinnut heti kuin nallin kalliolle, kun kuulee sinun olevan raskaana? En halua pahoittaa mieltäsi, asia on varmasti kipeä muutenkin, vaikka olet tehnyt iloisin mielin hyvältä tuntuvan valinnan sydäntäsi kuunnellen. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi. Tulee vain mieleen, että tuo mies ei ole sinua hetkeäkään ansainnut. Sinä ja vauvasi taas voitte olla onnellisia ilman häntä.
Jos mies laittaa valitsemaan tommosesta asiasta, vastaushan ihan selvä. Sä haluat lapsen. Se on aina sun oma, mies saattaa ottaa hatkat koska vaan.
Ja jos aikuiset ihmiset ovat vakavissaan seurustellut, ja tosissaan yhteisestä tulevaisuudesta, ei abortti tule kysymykseenkään. Jos suhde ei kestä lasta, ei se kestä muutenkaan.
Jaksamista ja haleja
"Ja jos aikuiset ihmiset ovat vakavissaan seurustellut, ja tosissaan yhteisestä tulevaisuudesta, ei abortti tule kysymykseenkään. Jos suhde ei kestä lasta, ei se kestä muutenkaan."
No nyt tuli jo semmosta huttua että huhhuh :D kaikki parit ei halua lapsia, joten kyllä abortti joissain suhteissa tulee kysymykseen ja paljonkin ja kestää silti (no shit?).
pareja on niin ne toivottavasti ymmärtävät pitää housut jalassa ja nukkua eri huoneissa.
Mikä ihme teitä oikein vaivaa? Toivottavasti vain lapsellisuus, siitä sentään toipuu iän myötä - yleensä... Tosi kummaa porukkaa.
Lapseton elämä on valinta ja se pysyy ja pitää vaikka paksuksi pamahtaisikin. Seksi kuuluu suhteeseen, siitä nautitaan ja raskaus pyritään ehkäisemään. Jos ehkäisy pettää tai unohtuu niin raskaus keskeytetään.
käy useinkin niin, että vahingon satuttua pari ensijärkytyksen jälkeen päättääkin pitää lapsen ja perustaa suurenkin perheen. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan :)
lasta tarvitse tappaa kun voi antaa muuallekin.
ei nuku milloinkaan...
Minäkin pidin lapseni, ja lapsen isä ei edelleenkään halua olla meidän kanssa tekemisissä. Meillä tyttären kanssa on kuitenkin hyvät välit hänen vanhempiinsa ja minun vanhempiini ja päivääkään en ole katunut :). En silloinkaan, kun tytär oli vauva ja itki ja herätti öisin ja olin yksin. Enkä silloinkaan, kun uhmakohtaus on päällä ja lapsi huutaa ja raivoaa. Hän on minun tyttäreni, ja kaikki ne ihanat asiat joita me tehdään yhdessä ovat oikeasti ihania: leivotaan, leikitään, hullutellaan, ulkoillaan, käydään uimassa... Ja se ehdoton rakkaus minkä häneltä saan, se on parasta.
Kirjoititkin jossakin että pidät lapsen. Onnea, se on taatusti oikea ratkaisu. Aina ei oo helppoa, mutta eihän elämä koskaan minkäänlaisessa elämäntilaneessa ole ruusuilla astelua koko aikaa. Kaikesta selviää :).
Ja niin, mulla on ihana poikakaverikin, joka on hyvä mulle ja lapselle. Aika näyttää, asummeko vielä joskus saman katon alla.
sinun ei missään tapauksessa tule tehdä aborttia. Toisten ihmisten miellyttäminen on tässä aivan sivuseikka, sinä olet elämäsi päähenkilö. Mikäli itse koet abortin itsellesi vääräksi ratkaisuksi, älä tee sitä. Mies joko kasvaa tilanteeseen, aina parempi; tai poistuu kuvioista, sellaista ei kannata itkeä perään.
Aluksi sinun on saatava unirytmisi kuntoon, levänneenä ajatus luistaa paremmin, valvotut yöt tekevät elämästä helvettiä. Kun haluat pitää lapsen, lääkityksen suhteen on oltava varovainen ja neuvoteltava lääkärin kanssa, ehkä jokin mieto valmiste voisi sopia. Parempi kuitenkin ulkoilla paljon ja väsyttää itsensä luonnollisesti.
Sun ei missään nimessä pidä tehdä aborttia, jos vähääkään epäilet! Lapsi on teidän yhteinen, mutta koska sinä olet se joka sitä kantaa, minun mielestäni päätös on sinun. Jos teet abortin vaikka epäilet, saatat potea syyllisyyttä koko loppuelämäsi! Kysy apua terapeuteilta, he osaavat varmasti auttaa. Mutta minä henk. koht. olen ehdottomasti sitä mieltä, että ÄLÄ TEE ABORTTIA!!
Onneksi olkoon, ihaninta mitä elämässäsi voit saavuttaa on oma lapsi! itse saman tilanteen kokeneena voin sanoa, että miehesikin mieli muuttuu- tai sitten ei. Oma mieheni koki asian järkytyksenä mutta asiaa kypsyteltyään oli tosi onnellinen ja nyt meillä aivan ihana 3-vuotias poika. Miestä voi vaihtaa, lapset ovat ikuisesti lähellä. Mieti sydämessäsi tarkkaan mitä teet, ennenkuin murhaat lapsen joka on syntynyt suhteesta tai jopa rakkaudesta. Ehkä hänen on ollut tarkoitus tulla juuri teidän perheeseen? :)