Meillä olisi vähän tällainen mielenkiintoinen tilanne... Minulla ja vaimollani on hieman yli puolivuotias lapsi. Vaimoni veljellä on kolme tytärtä. Viimeksi kun tytöt olivat meillä kylässä lapsemme ahdistui ensimmäisen puolen tunnin jälkeen heidän seurastaan, ja oli kokoajan huonolla tuulella.
Tytöt käyttäytyivät mielestämme riehakkaasti. Annan hieman esimerkkejä, jotta asia tulisi helpommin ymmärrettäväksi. Esim. yhdellä heistä on paha tapa kirkua niin kovaa kuin jaksaa, levittävät lapsemme lelut heti lattialle ympäriinsä, huutavat, haluavat kokoajan leikkiä lapsemme kanssa(joka on ihan mukavaakin), pomppivat sängyllämme/sohvalla ja ovat hyvin aktiivisia.
Oman äitini mielestä vaimon veljen lapset ovat normaalia riehakkaampia ja hän ymmärtää hyvin sen, että meidän lapsemme käy itkuiseksi. Meillä kun kuitenkin on vain tämä yksi lapsi, joten volyymiä ei jatkuvasti hirveästi ole. Appivanhemmat ovat sitä mieltä, että vika on meidän lapsessamme. Emme kuulemma ole totuttaneet häntä tarpeeksi meluun ja muihin ihmisiin. Vaimoni on nyt loukkaantunut näistä kommenteista ja kokee itsensä jollain tasolla epäonnistuneeksi.
Mielestäni vietämme aivan normaalia elämää, ja lapsemme on tottunut normaaleihin ääniiin ja ihmisiin. Meillä käy vieraita joka viikko ja käymme kaupoilla yms. melkein päivittäin vauvan kanssa. Vauva ei pelkää tai hermostu muissa tilanteissa, tai paikoissa koskaan. Ainoastaan vaimon veljen lasten luona.
Mitä mieltä olette asiasta? Pitäisikö meidän totuttaa lastamme enemmän meluun, vai rauhoittaa vauva-aika? Kuinka paljon tulee puolivuotiaan melua sietää? Onko tällainen käytös normaalia vauvalla?
Tytöt käyttäytyivät mielestämme riehakkaasti. Annan hieman esimerkkejä, jotta asia tulisi helpommin ymmärrettäväksi. Esim. yhdellä heistä on paha tapa kirkua niin kovaa kuin jaksaa, levittävät lapsemme lelut heti lattialle ympäriinsä, huutavat, haluavat kokoajan leikkiä lapsemme kanssa(joka on ihan mukavaakin), pomppivat sängyllämme/sohvalla ja ovat hyvin aktiivisia.
Oman äitini mielestä vaimon veljen lapset ovat normaalia riehakkaampia ja hän ymmärtää hyvin sen, että meidän lapsemme käy itkuiseksi. Meillä kun kuitenkin on vain tämä yksi lapsi, joten volyymiä ei jatkuvasti hirveästi ole. Appivanhemmat ovat sitä mieltä, että vika on meidän lapsessamme. Emme kuulemma ole totuttaneet häntä tarpeeksi meluun ja muihin ihmisiin. Vaimoni on nyt loukkaantunut näistä kommenteista ja kokee itsensä jollain tasolla epäonnistuneeksi.
Mielestäni vietämme aivan normaalia elämää, ja lapsemme on tottunut normaaleihin ääniiin ja ihmisiin. Meillä käy vieraita joka viikko ja käymme kaupoilla yms. melkein päivittäin vauvan kanssa. Vauva ei pelkää tai hermostu muissa tilanteissa, tai paikoissa koskaan. Ainoastaan vaimon veljen lasten luona.
Mitä mieltä olette asiasta? Pitäisikö meidän totuttaa lastamme enemmän meluun, vai rauhoittaa vauva-aika? Kuinka paljon tulee puolivuotiaan melua sietää? Onko tällainen käytös normaalia vauvalla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sopeutua älyttömään koohotukseen ja meteliin, ei lasten eikä aikuisten.
Me ollaan kaikki erilaisia.
Minä ainakin itse stressaannun ylimääräisestä turhasta metelistä.
Poikanikin on rauhallinen.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta meitä rauhaa rakastaviakin täytyy ymmärtää.
Kaikilla on vähän eri tempo, vai miksi sitä nyt kutsutaan!:)
normaalia sakkia ja vauvanne myös :). Ei huolta! Normaalin elämän äänet riittävät, lapsenne ehtii tottua maailman meluun vielä paaaljon myöhemminkin!
meilläkin suht rauhallinen 1-vuotias, joka on sosiaalinen ja iloinen, mutta silti selkeästi häiriintyy toisten lasten riehumisesta ja huutamisesta. Normaalin elämän äänet ja metelinkin on aina kestänyt hyvin, mutta jostain syystä pelkää kun ympärillä hypitään, juostaan tai kiljutaan. Muuten pitää kyllä muista lapsista ja on kovin kiinnostunut heistä.
Itse ole sitä mieltä, että jos meille tullaan kylään, on vierailevien lasten vanhempien tehtävä huolehtia, ettei heidän jälkikasvunsa riehu ihan mielipuolina. Se häiritsee myös aikuisiakin ja mielestäni kuuluu hyvien käytöstapojen opettamiseen, ettei varsinkaan kylässä saa riehua tai pitää älytöntä mekkalaa. Normaalileikkeihin saa kuuluakin ääntä, mutta rajansa silläkin.
Mielestäni teissä tai lapsessanne ei ole mitään vikaa. Ja on täysin ymmärrettävää, että vasta puolivuotias saattaakin alkaa levottomaksi ylimääräisestä mäöystä tai hälystä. Kyllä sitä mökää ehtii kuunnella vanhempanakin. Voitte hyvin nätisti pyytää muita vanhempia hieman hillitsemään lastensa "riemua" teillä kyläillessään. Meidätkin kasvatettiin sisarusteni kanssa niin, että kylässä ei riehuta, toki saa leikkiä ja hauskaa pitää, mutta kohtuullisella volyymilla ja tehokkuudella :)
Aivan normaali on puolivuotiaanne ja rauhallinen perheenne. Noin pienellä lapsella ja vielä isommallakin ovat aistit kovin avoimet. Muistan pikkutyttömme joka velipoikiensa kanssa jouduttiin viemään useinkin skeittihalliin mukaan. Se jytinä ja kolina oli hänelle tukalaa, ei viihtynyt siinä ympäristössä yhtään.
Kyllä ainakin me, jos mennään käymään vauvaperheessa, me sanotaan lapsille, että vauva voi säikkyä ja vierastaa melua. Joten kyllä minusta tuo ongelma on niiden lasten käytöksessä eikä suinkaan vauvassanne.
Se on ihan normaalia että vauvaa vähän voi itkettää isompien lasten riehakkaampi meno ja varmaan voi olla vierastustakin. Tuo kiljunta vaihe valitettavasti tulee monille lapsille jossain kohtaa. Mieleeni tuli, kuinka lasten vanhemmat reagoivat? Kieltävätkö lapsia jne.. mitään kiljumista ei voi väkisin kitkeä pos, mutta voi aina kuitenkin kieltää ettei niin saa tehdä. Eikä hyppiä toisten sohvilla ja sängyillä, jos se isäntäväkeä häiritsee. Teillä on oikeus kieltää itsekin näitä lapsia riehumasta kodissanne. Lasten lelujen levittelyä pidän ihan ymmärrettävänä, ei lapsilla nyt niin tarkkaa silmää ole missä kohtaa lelut "saavat" olla.. muutenkin se on ihan luonnollista että lelut päivisin kulkeutuvat lastenhuoneesta muualle kun niillä leikitään, esim. esikoinen tuo lelujaan keittiöön kun kokkaan.
Vauvastanne sanoisin, ettei se ole mikään tottumiskysymys vaan ihan normaalia tuon ikäiselle. En kuitenkaan näe tarvetta että vauvaa pitäisi eristää meluavista lapsista, isommat nyt ovat joka tapauksessa jonkun verran äänekkäämpiä ja riehakkaampiakin.
Mielestäni, teidänkin, vanhempina, kannattaa puhua näiden tyttöjen vanhemmille, että silloin kun teille tullaan kylään, pidetään se volyymi hieman alhaisempana, kuin yleensä, sillä teidän oma lapsenne ei ole tottunut koviin ääniin. Voitte sanoa tyttöjen vanhemmille, että teidän kotianne pitää kunnioittaa ja siellä ollaan teidän säännöillä. Puolivuotiaan kannattaa antaa kasvaa kaikessa rauhassa. Kyllä lapsi sitten 1,5-2 -vuotiaana alkaa itsekkin aktiivisemmin leikkimään ja hieman ehkä jo riehumaankin. Itse tiedän kokemuksesta, sillä äitini on perhepäivähoitaja. Täällä siis näen melkein joka päivä täysin erilaisia lapsia. Hekin olivat aluksi eritääin villeja, mutta sääntöjemme avulla he ovat aivan ihania pieniä enkeleitä nykyisin. :D
Meillä oli sama tilanne 9kk vanhan poikamme kanssa kun kävimme minun isoveljen luona missä on 2 lasta,tyttö ja poika. Ne ovat 5 ja 7 vuotiaat.
Ne halus kokoajan ottaa poikaa syliin ja menivät ihan lähelle ja halusivat leikkiä vauvan kanssa. Poika hermostui ja tuli itkuiseksi ja halusi minun syliin. Sanoin näille isommille lapsille,että ottaa ihan rauhassa eikä huuda ja metelöi ja tule siihen vauvan naamaan kiinni,koska poika on tottunut olemaan päivät minun kanssa,ainoa lapsi kun hänkin on vielä. Ei teidän vauvassa ole mitään vikaa eikä äidissä,ei todellakaan! Teidän pitäisi sanoa niille typyköille,että hillitsee sitä käytöstä vauvan läsnäollessa. Mulla se ainaski autto kun ne lapset sitten siinä rauhoittuivat ja antoivat pojan rauhassa katella niitä kauempaa ja rauhassa tutustella. Sitten jo vähäajan päästä kun ne isommat lapsetkin olivat rauhallisia eikä tulleet lähelle liian nopeaa niin meidän poika oli niiden sylissä vuorotellen ja sitten ne leikki lattialla pojan kans ihan nätisti.
Kyllä vauva helposti hermostuu liian kovasta menosta ja äänistä. Jollei kyläilemään tulleiden lasten vanhemmat osaa tai halua hillitä lapsiaan, voi isäntäväki kertoa pelisääntöjä. Kullä jokaisen vanhemman pitäisi osata ohjata lapsiaan tilanteen mukaan ja kertoa, että kylässä käyttäydytään vähän erilailla, kun kotona. Jollei sääntöjä uskota tai kyläilevät vanhemmat ei suostu rajoittamaan meininkiä, täytyy sitten varmaan vauva-aika rauhoittaa liialta kyläilyltä.
Mieheni veljen perhe käy meillä harvoin, koska heidän lapsensa ovat riehakkaita ja hajottanut jo osan meidän lapsemme leluista riehuessaan. Pienestä asti meidän lapsemme on toiminut aina silmän välttäessä vauvanukkena ja syliin yritetään nostaa joka välissä väkisin, vaikka heidän tyttönsä on vain pari vuotta vanhempi, eikä voimia juuri ole. Koko ajan on itse oltava kieltämässä, koska vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Koska olen kyllästynyt jatkuvaan kieltämiseen ja vahtimiseen sekä menon rauhottamiseen, en kylälykytsuja enää juurikaan lähetä. Heillä on oma tapansa kasvattaa lapsensa ja meillä omamme. Tapaamme kyllä appivanhemmilla ja sellaiset tapaamiset on ok, mutta juuri enempää ei ole tarvetta viettää aikaa yhdessä.
Toivottavasti vaimosi sanoo vanhemmilleen, että huolehtivat omista asioistaan. Lapsi on teidän ja te mietitte kasvatustapanne perheen kesken, he ovat omat lapsensa jo kasvattaneet. Rajoista on joskus hyvä muistuttaa suoraan, ainakin meillä oma äitini ja anoppi yrittävät sekaantua lapsen kasvatukseen turhankin innokkaasti. Yritän sitten jälleen kerran asettaa rajat ystävällisesti, mutta selkeästi.