Veikko Vennamo oli monella tapaa värikäs ja populistinenkin poliitikko, jolle keinot joskus olivat päämäärääkin tärkeämmät. Tai ei sitä päämäärää, että SMP kasvaisi ja kukoistaisi.
Vennamo syytti monesta asiasta entistä puoluettaan Maalaisliittoa/KePua. Erityisen usein hän otti esille väitteen talonpojan tappolinjasta, jolla tarkoitti KePun toimia maaseudun autioittamiseksi. Ja tässä Vennamo oli oikeassa. Hänen näkemyksensä oli suorastaan profetaallinen tässä suhteessa.
Mitä Vennamo sitten tarkoitti talonpojan tappolinjalla. Kyse oli siistä, että vielä 60-luvulla maatalous oli perustaltaan pienviljelyvaltaista. Pien- ja kotitarveviljelijöitä oli maaseudulla paljon. Kyläkaupat kukoistivat ja maaseutu oli kaikin puolin elävää. KePu/MTK -akseli ajoi kuitenkin tukipolitiikkaa, jonka mukaan tuista pääsivät nauttimaan vain suurtilalliset. Tämä surkastutti vähitellen pientilojen elinmahdollisuudet, kun tuen avulla kilpailuetu siirtyi muutenkin paremmin toimeen tuleville suurtiloille. Pienviljeliväki teki johtopäätöksensä, otti kimpsut ja kampsut ja muuti Ruotsiin tai suuriin kaupunkeihin töitä etsimään. Maaseutu olisi voitu pitää elävänä, jos tuet olisi maksettu vain pientiloille eikä lainkaan hyvin menestyville suurtiloille. Tästä on tullut tilallisten jako ökyisäntiin ja pientilallisiin. Vennamo ajoi jälkimmäisten eli ns. unohdetun kansan etuja. Yksissä vaaleissa Vennamo sitten nostikin puolueensa kannatuksen yhdestä 18 edustajaan kertarysäyksellä niin, että vaalikoneetkin menivät siitä sekaisin.
Keskusta on johdonmukaisesti jatkanut politiikkaa, jonka tuloksena on maaseudun autioituminen. Tehomaatalouden tukeminen merkitsee koko ajan suurenevia yksiköitä, joiden tuloksena on se, että maatalousyrittäjät asuvat peltohehtaariensa keskellä harvakseltaan kaukana toisistaan. Suomen oloihin tehomaatalous sopii erittäin huonosti. Kasvuolosuhteet suosivat vain pienviljelyä, joka ei muodosta monellakaan pääasiallista toimeentuloa. Tehomaataloutemme ei pärjää kansainvälisessä kilpialussa ja siksi joudutaan pitämään nyt niin suurta narinaa, jos kansallista veronmaksajien maksamaa tukea nyt vähän pudotetaan. Kyse on siitä, ettei tällaista tukea olisi koskaan saanut alkaa maksamaankaan. Tuet olisi pitänyt sitoa muutamaan hehtaariin eli pientilojen tukemiseen. Nykyisen rakennemuutoksen kourissa työttömien armeija olisi näin saanut kunniallisen jatkon edes pineviljelijöinä. Nyt sataa pientilaa vastaa yksi suuri, joka röyhkeästi vaatimalla vaatii muita veronmaksajia maksamaan hänelle päättömän politiikan seurauksena.
Vennamo syytti monesta asiasta entistä puoluettaan Maalaisliittoa/KePua. Erityisen usein hän otti esille väitteen talonpojan tappolinjasta, jolla tarkoitti KePun toimia maaseudun autioittamiseksi. Ja tässä Vennamo oli oikeassa. Hänen näkemyksensä oli suorastaan profetaallinen tässä suhteessa.
Mitä Vennamo sitten tarkoitti talonpojan tappolinjalla. Kyse oli siistä, että vielä 60-luvulla maatalous oli perustaltaan pienviljelyvaltaista. Pien- ja kotitarveviljelijöitä oli maaseudulla paljon. Kyläkaupat kukoistivat ja maaseutu oli kaikin puolin elävää. KePu/MTK -akseli ajoi kuitenkin tukipolitiikkaa, jonka mukaan tuista pääsivät nauttimaan vain suurtilalliset. Tämä surkastutti vähitellen pientilojen elinmahdollisuudet, kun tuen avulla kilpailuetu siirtyi muutenkin paremmin toimeen tuleville suurtiloille. Pienviljeliväki teki johtopäätöksensä, otti kimpsut ja kampsut ja muuti Ruotsiin tai suuriin kaupunkeihin töitä etsimään. Maaseutu olisi voitu pitää elävänä, jos tuet olisi maksettu vain pientiloille eikä lainkaan hyvin menestyville suurtiloille. Tästä on tullut tilallisten jako ökyisäntiin ja pientilallisiin. Vennamo ajoi jälkimmäisten eli ns. unohdetun kansan etuja. Yksissä vaaleissa Vennamo sitten nostikin puolueensa kannatuksen yhdestä 18 edustajaan kertarysäyksellä niin, että vaalikoneetkin menivät siitä sekaisin.
Keskusta on johdonmukaisesti jatkanut politiikkaa, jonka tuloksena on maaseudun autioituminen. Tehomaatalouden tukeminen merkitsee koko ajan suurenevia yksiköitä, joiden tuloksena on se, että maatalousyrittäjät asuvat peltohehtaariensa keskellä harvakseltaan kaukana toisistaan. Suomen oloihin tehomaatalous sopii erittäin huonosti. Kasvuolosuhteet suosivat vain pienviljelyä, joka ei muodosta monellakaan pääasiallista toimeentuloa. Tehomaataloutemme ei pärjää kansainvälisessä kilpialussa ja siksi joudutaan pitämään nyt niin suurta narinaa, jos kansallista veronmaksajien maksamaa tukea nyt vähän pudotetaan. Kyse on siitä, ettei tällaista tukea olisi koskaan saanut alkaa maksamaankaan. Tuet olisi pitänyt sitoa muutamaan hehtaariin eli pientilojen tukemiseen. Nykyisen rakennemuutoksen kourissa työttömien armeija olisi näin saanut kunniallisen jatkon edes pineviljelijöinä. Nyt sataa pientilaa vastaa yksi suuri, joka röyhkeästi vaatimalla vaatii muita veronmaksajia maksamaan hänelle päättömän politiikan seurauksena.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Demarit ja kokoomusko ovat halunnet maatilojen tilakoon pienentämistä !? Missähän se kirjoitettu ?
Kokoomus ei ole juurikaan vastuussa tukipolitiikan järjettömyyksistä. Kokoomuksen hallitusvastuu alkoi vasta sen jälkeen, kun älyttömyyteen oli peruuttumattomasti jo menty. Maataloustukirumba alkoi sotien jälkeen kiihtyvällä vauhdilla ja Urho Kekkosen valtakausi oli niiden kulta-aikaa. Demarien ja Keskustan yhteishallituksissa kepulaiset vaatimukset koskivat aina ensin maatalouden tukia. Näitä lehmänkauppoja on poliittinen historia erityisesti 60- ja 70-luvuilta täynnänsä. Demarit ovat tulleet aiemmin tunnetuiksi maataloustukipolitiikan kritisoijina. Viimeinen tunnettu kritisoija on ollut nykyinen sisäministerimme, joka tunsi maatalouspolitiikan kiemurat kiusallisen hyvin. Kepulla on tullut tämän tästä yhteenottoja Rajamäen kanssa tästä aiheesta.
Eivät demarit sen paremmin kuin Kokoomuskaan ole ajaneet tilakokojen pienentämistä, mutta eivät myöskään suurenemiseen johtanutta tukipolitiikkaa. Pienviljelijävaltaisuutta meillä ovat ajaneet selvästi SMP ja ehkä demareista aikoinaan eronnut TPSL, jonka nimessä ainakin vilahtavat nämä pienviljelijät. Maalaisliitto/KePu on puolueistamme se, joka MTK:ta tukien on jouduttanut nykykehitystä ja siten autioittanut maaseutua.
No ei sitten demaritkaan kritisoineet 60- ja 70-luvuilla, kun olivat hallituskumppaneina ja jopa itse vetovastuussakin välillä (tai aika useinkin). Vasta nytkö se tuli mieleen ?
'Eivät demarit sen paremmin kuin Kokoomuskaan ole ajaneet tilakokojen pienentämistä,'
- dem kok hallituksen aikana tosin tilojen lukumäärä on vähentynyt, mutta tilakoot suurentuneet. Eikö edelleinen hallitus ollut mitenkään vastuussa tai edes tietoinen tästä ? Uskokoon ken tahtoo.
Minä niitin ohrat ja kaurat kuuskymmentäluvulle asti. Aikoinaan korjattiin ruista sirppien ja kuhilaiden avulla. Romanttista mutta... leikkuupuimurien näkeminen turmeli idyllin. Nyt en lähtisi uudelleen, menkää ketkä haluatte kokeilla pienviljelijän elämää.Maitoa lähetettiin meijeriin 30 l. tonkka päivässä. Kun lehmät oli ummessa vähemmän.
Tilat hoitivat tehtävänsä nälkäinen ja maan-nälkäinen maalaisväestö sidottiin turpeeseen.
Vallankumousta jäi Suomessa tekemättä. Nyt ollaan 50-vuotta edellä Baltteja ja Puolaa. Paluuta 50-luvun elämään havittelevat vain jotkut Linkolalaiset hourupäät.
....jatkuneet tähän päivään asti,niin millainenhan suomi olisi tänään???
minun käsittääkseni puolan tai tms. mallinen yhteiskunta.
ei olisi ollut työvoimaa kasvattaa kansantaloutta.
tai ihmiset eivät olisi käyneet kouluja,koska yhteiskunta elättäisi.
ja ruoka olisi suhteessa erittäin kallista.
olen vennamosta samaa mieltä kanssasi,mutta on erittäin helppoa sanoa,mikä on väärin.
mutta löytääppä toimiva vaihtoehto,mikä tyydyttäs kaikkia,siihen ei vennamokkaan pystynyt.
Ei pienviljelyä tukeva malli olisi johtanut mihinkään puoloittumiseen. Pienviljelijän ammatti tuettunakin olisi tarkoittanut matalapalkka-alalla olemista. Sellainen olisi sopinut sille vanhenevalle väestölle, jonka koulutuspohjana oli lähinnä kansakoulu. Sekin taisi olla useimmilla suoritettuna jonkinlaisena kiertokoulumallina. Tästä sakista ei olisi kirveelläkään voitu veistellä atk-osaajia. Sen sijaan heidän jälkeläisistään tämä olisi voinut onnistua. Pienviljelystä olisi vähin erin luovuttu vapaaehtoisesti, jos sen tukena ei ole muuta pääammattia. Pienveljely ei voi juuri koskaan olla pääasiallinen toimeentulon lähde. Tämä tosiasia on pienviljelinkän helppo tunnustaa. Sen sijaan tehomaatalouden harjoittaja uskoo viimeiseen asti, että maatalous voisi olla kannattavaa itsenäistä yrittämistä, mitä se ei tosiasiassa ole. Yhteiskunnan varoja vain kuluu tämän harhaluulon pönkittämiseen.
Pienviljely olisi tarjonnut kiinnekohdan muulle toiminnalle. Väki olisi pysynyt pitempään mullassa kiinni ja tämä olisi mahdollisesti jouduttanut pk-yrittämisen kasvua hajatus-alueille, kun sinne olisi jäänyt resursseja ja kysyntää. Pienviljelyn tukemisessa ei tietenkään olisi saanut olla kyse siitä, että maatalouselinkeinoa aletaan tukea. Tavoitteen olisi pitänyt olla yksinomaan aluepoliittinen. Lähtökohtana olisi luonnollisesti pitänyt olla se, että Suomesta ei karujen luonnonolojen takia kerta kaikkiaan ole maatalousvaltioksi. Kenelläkään ei olisi tullut nykyisenkaltaista harhaa asiasta.
Olen samaa mieltä.
Elävästi on mielessä ja muistissa, kuinka kepukunnissa 1960-70 -luvulla kepulaiset ökyisännät ylenkatsoivat esim. alle 10 ha:ta omistavia pientilallisia ja nämä samat pässit miehittivät eri lautakuntia, joissa koplattiin omaan pussiin ja pientilallille keksittiin kaikenlaista jäynää.
Muistaako joku ns. isännänpalkkaa, jonka maatalouslautakunta(?) päätti kunnassa ?. Esim. isälleni, jolla oli 4 ha peltoa, määrättiin sama isännänpalkka kuin samassa kylässä lähes 100 ha:ta omistavalle ökylle. Tarkasti en tiedä tämän ko. asian vaikutuksia, mutta taloudellisesti oli kuitenkin parempi mitä pienempi isännänpalkka oli...olikohan jotain tekemistä verotuksen kanssa ?.