Miehistä näkökulmaa ja opastakaa vähän, kun en itse ilmeisesti tajua miten miestä pitäisi "käsitellä". Mies harrastaa metsästystä, kalastusta, kaiken maailman vimpeleiden korjausta. Pienet lapset ja lisää tulossa, vaimo siis raskaana. Raskaus ollut vaikeaa koko syksyn (kipuja ja seurantaa), mutta pyynnöistä huolimatta mies ei auttanut eikä antanut hetkiä lepoon. Hoki vain, että kyllä hän sitten kun metsästys on ohi. Noh, sitten oli metsästys ohi ja missä apu. Noh, ei missään. Nyt on sitten uudet rassaukset hankittu ja "tämä on nyt pakko laittaa" ja tietysti niitä pitämättömiä illanviettojakin on kertynyt, kun tuli syksy harrastettua tiiviisti. Miehen mielestä vingun vain tyhjää ja "saathan lepoa kun laitat lapset nukkumaan" -tyyliä jatkuvasti. Olen tasan kyllästynyt siihen, että omaa puolisoa pitää kerjätä ja anella auttamaan, eikä apua silti heru. Jos joskus heruukin, se tapahtuu kyllä ovia paiskoen ja pitkin hampain tai sitten kehittyy riita ja mies saa hyvän syyn käydä kipaisemassa lähikiskalta vähän kaljaa. Olen kyllä sellainen naistyyppi, joka pärjää omin päinkin. Teen mitä vain. Nyt vain esteenä on vaikea raskaus, joudunhan ottamaan huomioon pienen elämän alunkin enkä vain omaa terveyttä. Miksi mies ei ota sitä huomioon? Mitä enemmän anelen apuaja, sitä enemmän mies etääntyy. Jos taas yritän kivuista välittämättä tehdä kaiken mahdollisen, mies pysyy tyytyväisenä. Mitä enemmän vuosia mennään eteenpäin, sitä pahemmaksi tuntuu menevän. Jos ei normaali pyytäminen auttamiseen riitä tai se anelukaan, niin kertokaa miten miehelle pitäisi puhua jotta se ymmärtää???
Miten miehelle pitäisi
puhua?
5693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
taitaa olla niin, että miehesi on sitä sorttia, ettei kiinnosta ne lastenhoitopuuhat ja kotityöt.Naisen näkökulmasta se on itsekästä piittaamattomuutta vaimosta ja muusta perheestä, mies todennäköisesti ajattelee - tai ainakin perustelee asian itselleen niin - että nainen huolehtikoon "naisten töistä" ja mies "miesten töistä" perheessä. Saattaa jopa ajatella, että on se vaimo heikko, kun ei kykene velvollisuuksiaan hoitamaan. Valitettavasti! Sen takia et saa apua vaikka kuinka anelet ja pyytelet. En oikein usko, että tilanne muuttuu, ellette käy läpi vähän syvällisempää keskustelua - ja mahdollisimman asialliseen sävyyn! - siitä, miten käsitätte työnjaon perheessä ja miksi tilanne vaatisi sinun näkökulmastasi katsottuna muutosta. Mies todennäköisesti toivoo myös, että esität aika konkreettisia toiveita siitä, miten hän voisi osallistua ja auttaa enemmän. Mietin myös, että lasten lukumäärässäkin sinulla on ehkä suurin päätösvalta, koska miehesi ehkä ajattelee suurin piirtein näin: vaimohan ne lapset hoitaa, tehdään niin monta kuin tuo jaksaa. Eli mieti jatkossa ennen kaikkea asioita enemmän siitä näkökulmasta, mitä jaksat YKSIN tehdä - sanon näin siksi, etten jaksa uskoa pikaisiin muutoksiin. Hiljaista kehitystä parempaan suuntaan voi kyllä tapahtua mutta se vaatii halua molemmilta ja asioiden selvittelyä ja puhumista - mihin miehesi ei välttämättä ole kovin innokas ainakaan alkuun. Toivottavasti lastenhoidosta ei teille koskaan tule sellaista "riitakapulaa", että kumpikin mielessään jurnuttaa ja kyttää omia vapaitaan. Sellaisesta kärsivät lapset eniten. Perheen yhdessäolon pitäisi olla voimavara eikä radite elämässä! Ymmärrän kyllä tilanteesi aivan täysin ja toivon, että miehesikin suostuu ja uskaltaa hiukan kurkistaa peiliin ja miettiä omia toimintatapojaan. Onnea teille, koko perheelle!
Valitan.
Alkoiko mies siis nyt tämän lapsen odotusaikana käyttäytyä näin vai eikö hän alunperinkään ole halunnut olla isä?
Jos on lapsia halunnut, niin miehen ei kuulu auttaa (olla pelkkänä apurina) vaan hoitamassa lapsiaan aktiivisesti ja mukisematta siinä missä sinäkin. Se on tärkein tehtävä, mikä isälle kuuluu.
Jos hän ei kerran vanhemmuudesta välitä, niin sitten asialle ei vain voi mitään. Ikävää jos hänen asenteensa on muuttunut vasta nyt kun teillä jo on lapsia etkä ole tiennyt tästä piirteestä aiemmin. Jos taas hän on ollut samanlainen jo ennen lapsia, niin tiedätpä kuitenkin, että itse olet miehesi valinnut ja juuri hänen kanssaan lapset halunnut.
noin käyttäytyy.. tai sitten sillä on itellä jotain huolia.. Menkää parisuhdeterapiaan, tai perheneuvolaan puhumaan suunne puhtaiksi. Puhuminen vieraan ihmisen edessä voi oikeasti auttaa ymmärtämään toisia. Onko sinulla sukulaisia lähellä? Voit sanoa miehellesi, että menet vähäksi aikaa heidän luokseen, jos hän ei kohta oma-aloitteisesti huomaa auttaa sinua. Jos sinulla on mahdollista mennä sukulaisiesi luo, niin mene vähäksi aikaa. Saatte kumpikin "lomaa" toisistanne ja aikaa miettiä.
Ei äijät jaksa kuunnella jorinoita. Se korkeintaan on vain kohteliaasti muka kiinnostunut siitä mitä sanot, jos sitäkään. Ymmärrä, ettei miehet JAKSA jauhaa asioista.