En ole milloinkaan kuullut saarnattavan saarnaajan kirjan tästä kohdasta, jossa sanotaan näin: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään!"
"Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava!"
-Haluaisin nimittäin kuulla vesi kielellä, miten vanhoillinen saarnamies selittää nämä raamatunpaikat. Se nyt ainakin on varmaa, ettei hän ala selittämään, että kuoltuaan ihminen ei tiedä mitään, eikä niin, että sielukin voi kuolla.
Sen sijaan arvelen saarnamiehen selittävän nämä kohdat tyypillisellä seuraavalla tavalla, millä yleensä kaikki kiperät kohdat selitetään.
- Ihmisen sielu on kuolematon, eikä mato kuole, vaan se palaa sammumattomassa tulessa. (Raamattu pannahinen kun on sellainen kirja, että se toisessa paikkaa kumoaa äskeisen esittämämänsä opinkohdan.)
Mutta sanaa kuolematon sielu ei löydy raamatusta ja sepä minua ihmetyttääkin, että miksi saarnamies niin ahkerasti puhuu kuolemattomasta sielusta, vaikka raamatusta ei mistään löydy sellaista kohtaa.
Uskon itse siihen, että kuoltuaan ihminen on täydellisen tiedostamattomassa tilassa ja ei hänen sielunsa mene helvettiin tai taivaaseen, sillä sanoohan se siellä Psalmien kirjassakin, että tee elinaikanasi kaikki, mitä tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
Myöskään tätä raamatunpaikkaaa en ole koko pitkän elämäni aikan saanut sarnamieheltä kuulla.
Sen sijaan olen lukemattomia kertoja saanut kuulla kertomuksen rikkaasta miehestä ja lasaruksesta, jolla lestadiolainen haluaa todistaa, että kuoltuaan mennään joko vaivan paikkaan tai aabrahamin helmaan.
Ei minua ainakaan kiinnosta mennä minnekkään Aabrahamin helmaan,so. jalkojen juureen iäksi päiväksi, sillä jos Aabrahami sattuisi joskus pieraisemaan, ei tuntunis mukavalta. Ja miten sitä nyt kaikki mahtuis sinne yhden Aabrahamin helmaan. Miksei muiden, kuin juuri Aabramin?
Mutta uskokaa hyvät palstalaiset huviksenne, että sielunkuolemattomuus oppi ei ole raamatusta, vaan se on peräisin pimeältä keskiajasta Katoliselta kirkolta ja varhaisesta kreikan filosofiasta.
Vai vieläkö muka epäilette.
Kysyn vaan, että minkä takia lestadiolaisuus tukeutuu sielun kuolemattomuus opissaan kreikkalaiseen mytologiaan.
"Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava!"
-Haluaisin nimittäin kuulla vesi kielellä, miten vanhoillinen saarnamies selittää nämä raamatunpaikat. Se nyt ainakin on varmaa, ettei hän ala selittämään, että kuoltuaan ihminen ei tiedä mitään, eikä niin, että sielukin voi kuolla.
Sen sijaan arvelen saarnamiehen selittävän nämä kohdat tyypillisellä seuraavalla tavalla, millä yleensä kaikki kiperät kohdat selitetään.
- Ihmisen sielu on kuolematon, eikä mato kuole, vaan se palaa sammumattomassa tulessa. (Raamattu pannahinen kun on sellainen kirja, että se toisessa paikkaa kumoaa äskeisen esittämämänsä opinkohdan.)
Mutta sanaa kuolematon sielu ei löydy raamatusta ja sepä minua ihmetyttääkin, että miksi saarnamies niin ahkerasti puhuu kuolemattomasta sielusta, vaikka raamatusta ei mistään löydy sellaista kohtaa.
Uskon itse siihen, että kuoltuaan ihminen on täydellisen tiedostamattomassa tilassa ja ei hänen sielunsa mene helvettiin tai taivaaseen, sillä sanoohan se siellä Psalmien kirjassakin, että tee elinaikanasi kaikki, mitä tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
Myöskään tätä raamatunpaikkaaa en ole koko pitkän elämäni aikan saanut sarnamieheltä kuulla.
Sen sijaan olen lukemattomia kertoja saanut kuulla kertomuksen rikkaasta miehestä ja lasaruksesta, jolla lestadiolainen haluaa todistaa, että kuoltuaan mennään joko vaivan paikkaan tai aabrahamin helmaan.
Ei minua ainakaan kiinnosta mennä minnekkään Aabrahamin helmaan,so. jalkojen juureen iäksi päiväksi, sillä jos Aabrahami sattuisi joskus pieraisemaan, ei tuntunis mukavalta. Ja miten sitä nyt kaikki mahtuis sinne yhden Aabrahamin helmaan. Miksei muiden, kuin juuri Aabramin?
Mutta uskokaa hyvät palstalaiset huviksenne, että sielunkuolemattomuus oppi ei ole raamatusta, vaan se on peräisin pimeältä keskiajasta Katoliselta kirkolta ja varhaisesta kreikan filosofiasta.
Vai vieläkö muka epäilette.
Kysyn vaan, että minkä takia lestadiolaisuus tukeutuu sielun kuolemattomuus opissaan kreikkalaiseen mytologiaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Yksi selitys raamatun kirjoittajien erilaisiin näkemyksiin voi perustua siihen, etteivät he tienneet, mitä joku toinen kirjoitti.
Näyttää siis vahvasti siltä, että raamatun kirjoittajat Vanhan, sekä myöhemmin Uuden testamentin aikoina uskoivat eri tavalla kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään.
Jeesus opetti kuitenkin selvästi, että kuoltuaan mennään jonnekkin tietoiseen paikkaan. Itsekkin Jeesus astui alas tuonelaan ja saarnasi siellä oleville hengille. Mutta minkä takia hän niin teki, sillä eiväthän kuolleet voi enää tehdä parannusta vai oliko se nyt poikkeus.
Jeesuksen elämästä kertovat evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes nyt kertovat melko tarkkaan samoista asioita, mutta Vanhan Testamentin evankelistat poikkeavat paljonkin.
Pitäiskä meidän nyt laittaa kirveellä koko raamattu kahtia ja tukeutua vain Uuteen testamenttiin, koska eikös se vanhantestamentillinen opetus kumottu Jeesuksen toimesta. Just tälläiset kuolemattomuusopit vain sotkevat opillisia asioita.
"Itsekkin Jeesus astui alas tuonelaan ja saarnasi siellä oleville hengille."
Siellä se lukee.
Tuopa se kohta esiin Raamatusta..
Aika hyviä havaintoja sinulla.
Juuri tämä:
"Yksi selitys raamatun kirjoittajien erilaisiin näkemyksiin voi perustua siihen, etteivät he tienneet, mitä joku toinen kirjoitti.
Näyttää siis vahvasti siltä, että raamatun kirjoittajat Vanhan, sekä myöhemmin Uuden testamentin aikoina uskoivat eri tavalla kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään."
Nykyisten raamatuntutkijoiden mukaan asia on pitkälle juuri näin. Vanhan testamentin aikaan ei nykyistä kristinuskon helvetti/taivas-uskoa ollut olemassa. Tosin sitä ajattelua oli alkanut tulla naapurikansan zarathustralaisuudesta.
Aiheesta lisää:
http://laestadian-underground.blogspot.com/2008/11/maa-tulee-suuhun-kuin-leip.html
Vl-paasajien ominaisuuksiin kuuluu, että toistellaan juttuja, joita on muilta kuultu. Mitenkäs sitä sitten saataisiin uusia juttuja repertuaariin?
Raamatussa on vielä korinntolaiskirjessä näinkin: Viineisenä vihollisena kukistetaan kuolema. Jos inminen eläisi kuoltuaan, niin mitä kukistetavaa enää olisi.
On täysin pakanallisspiritistinen käsitys tuo sielun kuolemattomuus.
"Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään!"
Kuolleet eivät tiedä mitään, koska ovat "kuolleita" jo täällä ajassa, vaikka tosin kävelevätkin.
Jos he tietäisivät, niin tulisi kiire tehdä parannus, että pääsisivät taas elämän kirjaan.
"Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava!"
Synnin palkka on kuolema, vaikka käärme toisin kuiskutteleekin.
Tuo oli?
-Kävelevä kuollut? Pitänee kohta mennä seuroihin päivittämään tietonsa.
elävä Jumalan sana siirtää kuolleet elämään. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta .. jne
Joh.
5:21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
5:22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
5:23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
5:25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.
5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
5:27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
5:30 En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.
5:31 Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä.
(1.Piet.3:19) .."jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille". Ihminen on ikuinen henkiolento. Se ei kuolemassa kuole.
Kuolema on synnin palkka. Pitäisi päästä Jumaluteen eli eroon synnistä, jotta toisen kuoleman(tulijärvi)välttäisi.
Mutta kuolleet eivät tiedä mitään;Elävät ovat uskovaisia, siis syntinsä anteeksi saaneita ja kuolleet ovat niitä jotka ovat kuolleet syntien ja ylitsekäynisten kautta maailmaan..
että vaikeat kohdat luetaan selkeimpien kohtien valossa. Tyypillinen "jehovien" käyttämä kohta.
Ajattelisin tuon kohdan vain yksinkertaisesti siten, että epäuskoisen sielu kokee kuoleman, eli tulisen järven:
Ilm.20:13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
Hes.18:21. Mutta jos jumalatoin kääntyy kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on, ja pitää kaikki minun säätyni, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.
> 14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.<
-Mitä sun mielestäs tässä kuolemalla tarkoitetaan. Elämääkö vai kuolemaa?
Raamatun opetuksen mukaan, kuolemalla tarkoitetaan sitä ikuista vaivan paikkaa, missä jumalattomat ovat.
ilm.20:10. "Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti".
Ilm.21:8. "Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epäjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitää osa oleman siinä järvessä, joka tulesta ja tulikivestä palaa, joka on toinen kuolema".