onse kumma että politikot eivät

Markkinatalousjärjestelmässä ennustaminen on helppoa. Noususuhdanteen jälkeen tulee laskusuhdanne, jopa taantuma. Laskushdanne/taantuman jälkeen tulee noususuhdanne. Näinhän se menee. Elinehtojen edistys syntyy siitä, että lihavina vuosina edetään enemmän, kuin taantumassa menetetään.

Ylikuumentuessaan markkinat muunttavat tulevaisuuden odotuksia kauppatavaraksi, kunnes jossakin vaiheessa reaalitalous osoittaa odotustason katteettomaksi. Sitten alkaa epäluottamus ja odotusarvojen dumppaus, kunnes reaalitalustaso saavutetaan ja jopa alitetaan. Sitten kaikki alkaa uudelleen. Tämän hetken lamatietoja synkistää erityisesti se, että talouden vertailutietoina kätetään edellisen vuoden taloustietoja. Tuolloin tunnusluvut jo osoittivat talouden toimivan epänormaalin kovilla kierroksilla

Ajankohdan veikkaaminen tässä kaikken vaikeinta onkin. Kuka osaa muuttaa odotusarvon lakikorkeassa tasossa reaaliomaisuuteen, on kinki. Kuka taas on merkinnyt tietonsa vain allakkaansa, on aikamoinen vätys.

Markkinatalouteen on sisäänrakennettu tasapainottava korjausliikemekanismi. Se on järjestelmän elinehto Sosialistisessa järjestelmässä oletettiin, että viisivuostissuunnitelmalla tämä jousto voidaan korvata. Sen vuoksi sosialistinen järjestelmä loppui kuin naulaan, kun sen aika tuli.

ehtisivät seurata maailmanmenoa kun oma nokka pitää aina olla esillä ettei vaan tule syrjäytetyksi, teoista viis kun oma palkka juoksee.