Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

totaalinen ehto

hepokatti3

tehtiin täydellinen avioehto lakimiehen avustuksella. Kaikki oma on omaa ja yhteisesti hankittu yhteistä. Ei oikeutta toisen appivanhempien perintöihin yms.

Kaikkein paras ratkaisu. Ei tule riitaa rahasta. Jos toinen haluaa ostaa veneen omiin nimiinsä, niin erossa sitä ei lasketa yhteiseksi omaisuudeksi. Puolison kuolintapaus toki poistaa ehdon määreet.

Suosittelen kaikille samanlaista avioehtoa. Järjetöntä sotkee avioliiton vuoksi raha-asiat mahdollisissa elämän kriiseissä.

Muutenhan avioliitto on hyvä ratkaisu, jos se solmitaan rakkaudesta. Onhan siinä myös sitten taloudellistakin hyötyä, mutta se on toki toissijaista.

23

2806

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ---pus---

      Eikö normaali elämä mene sitten vaikeaksi kun pitää kokoajan vahtia omaa omaisuuttaa että "minä oon ostanut tuon ja nyt se meni rikki sä kyllä ostat uuden omailla rahoillas" jne. Pitääkö joka ikinen jogurttipurkkikin tilittää toiselle, vai onko jääkaapissa omat hyllyt? Entä lapset, antaako äiti 50 senttiä ja isi 50 senttiä joka ikiseen namipussiin jonka lapsi haluaa ostaa? Vai maksetaanko kaikki yhteinen "perhetililtä" jonne maolemmat laittaa saman summan rahaa joka kuukausi? Kuinkas pysytään tasoissa jos toinen syökin enemmän kuin toinen, tai toinen aiheuttaa enemmän pyykkiä, tuleeko siitä sitten sakkomaksu?

      • kirjoittamassa.

        Mies ei ikinä rupeaisi tuolla tavalla vinkumaan senteistä karkkipussin ostossa. Olet takuuvarmasti nainen. Jos puhutaan omaisuudesta, silloin puhutaan tuhansien eurojen arvoisista asioista. Ne kannattaa turvata avioehdolla, kuten olen myös itse tehnyt. En esim. koskaan laske alle 100 euron ostoksista, että kenen vuoro oli maksaa tämä ja tämä. Eli alle satasen asioista ei tarvitse edes puhua, se maksaa, joka on sattunut ensimmäiseksi kassajonoon. Arkiasioiden hoidolla ei ole mitään tekemistä avioehdon kanssa.
        Ymmärrän kyllä "naisnäkökulman", olisihan se kiva päästä käsiksi miehen rahoihin, varsinkin erotilanteessa, mikäpä sen mukavampi kosto, kuin viedä erossa tuhkatkin pesästä..


      • nainen-ajattelija
        kirjoittamassa. kirjoitti:

        Mies ei ikinä rupeaisi tuolla tavalla vinkumaan senteistä karkkipussin ostossa. Olet takuuvarmasti nainen. Jos puhutaan omaisuudesta, silloin puhutaan tuhansien eurojen arvoisista asioista. Ne kannattaa turvata avioehdolla, kuten olen myös itse tehnyt. En esim. koskaan laske alle 100 euron ostoksista, että kenen vuoro oli maksaa tämä ja tämä. Eli alle satasen asioista ei tarvitse edes puhua, se maksaa, joka on sattunut ensimmäiseksi kassajonoon. Arkiasioiden hoidolla ei ole mitään tekemistä avioehdon kanssa.
        Ymmärrän kyllä "naisnäkökulman", olisihan se kiva päästä käsiksi miehen rahoihin, varsinkin erotilanteessa, mikäpä sen mukavampi kosto, kuin viedä erossa tuhkatkin pesästä..

        En ole edellinen kirjoittaja, mutta nainen kylläkin. Huvitti kommenttisi, että nainen kostoksi olisi viemässä tuhkatkin pesästä. Lähtökohtaisestiko olet sitä mieltä, että mies (sinä ilmeisesti mieskirjoittajana?) tekee jotain, mikä naisen pitäisi kostaa? Lähtökohtaisesti mies pettää tms.?

        No, vakavasti avioehdosta. Niistä arkipäivän asioista en puhu. Avioehto ei ole autuaaksi tekevä asia kuten ei sen puuttuminen. Kumpaakin voi erossa käyttää karkeasti väärin. Avioehdon puuttuessa toinen osapuoli voi päästä "rahastamaan" viimeistä penniä myöten. Ja vastaavasti avioehtoa voi käyttää väärin, jos kaikki suurempi omaisuus on hankittu vain toisen osapuolen nimiin toisen maksellessa arkimenoja. Avioehto takaa, että toinen kävelee liitosta kaikki omaisuus mukanaan ja toinen etsiskelee mattia kukkarostaan. Molemmat tilanteet ovat ihan tavanomaisia nykyään. Kumpaakin voidaan toki kohtuullistaa, mutta mikään automaattiratkaisu kohtuullistaminen ei ole.

        Sekä avioehto että avio-oikeus - siis oikeastaan avioliitto! - sopivat ihmisille, jotka osaavat tiukankin paikan tullen nähdä asiat myös toisen osapuolen kannalta. Jos ei muuten, niin menneiden hyvien hetkien muistoksi osaavat erotakin edes kohtalaisessa sovussa ilman, että tarvitsee alleviivata avioehtoa tai -oikeutta. Entäs jos ei niitä menneitä hyviä hetkiä olekaan? Niinhän juuri sanoin, että avioliittokin sopii vain tietynlaisille ihmisille. ;-)


      • asialla.
        nainen-ajattelija kirjoitti:

        En ole edellinen kirjoittaja, mutta nainen kylläkin. Huvitti kommenttisi, että nainen kostoksi olisi viemässä tuhkatkin pesästä. Lähtökohtaisestiko olet sitä mieltä, että mies (sinä ilmeisesti mieskirjoittajana?) tekee jotain, mikä naisen pitäisi kostaa? Lähtökohtaisesti mies pettää tms.?

        No, vakavasti avioehdosta. Niistä arkipäivän asioista en puhu. Avioehto ei ole autuaaksi tekevä asia kuten ei sen puuttuminen. Kumpaakin voi erossa käyttää karkeasti väärin. Avioehdon puuttuessa toinen osapuoli voi päästä "rahastamaan" viimeistä penniä myöten. Ja vastaavasti avioehtoa voi käyttää väärin, jos kaikki suurempi omaisuus on hankittu vain toisen osapuolen nimiin toisen maksellessa arkimenoja. Avioehto takaa, että toinen kävelee liitosta kaikki omaisuus mukanaan ja toinen etsiskelee mattia kukkarostaan. Molemmat tilanteet ovat ihan tavanomaisia nykyään. Kumpaakin voidaan toki kohtuullistaa, mutta mikään automaattiratkaisu kohtuullistaminen ei ole.

        Sekä avioehto että avio-oikeus - siis oikeastaan avioliitto! - sopivat ihmisille, jotka osaavat tiukankin paikan tullen nähdä asiat myös toisen osapuolen kannalta. Jos ei muuten, niin menneiden hyvien hetkien muistoksi osaavat erotakin edes kohtalaisessa sovussa ilman, että tarvitsee alleviivata avioehtoa tai -oikeutta. Entäs jos ei niitä menneitä hyviä hetkiä olekaan? Niinhän juuri sanoin, että avioliittokin sopii vain tietynlaisille ihmisille. ;-)

        Naisen tunnistaa siitä, että toisiinsa kuulumattomat asiat sotketaan keskenään. Kun puhuin kostosta, tarkoitin sitä, että ilman avioehtoa niin mies kuin nainenkin voi käyttää avio-oikeuttaan toisen omaisuuden laillistettuun rosvoamiseen. En ole etsinyt syyllistä, erotilanteessa tuppaa vain olemaan, että toisen osapuolen parasta ei ihan ensimmäisenä ajatella.

        Mielestäni puhut vastoin parempaa tietoa. Nimenomaan silloin, kun avioehto puuttuu, on mahdollisuus rosvota toinen. Hyvin harvinaisia lienevät tilanteet, joissa varakkaampi osapuoli elää köyhemmän varoilla ja avioehdon avulla on rosvottu toinen. Parasta on pitää puolensa koko ajan, eli huolehtia siitä, että asiat menevät tasapuolisesti liiton ajan ja eron sattuessa avioehto estää kostotoimenpiteet.

        Itse olen nähnyt monen sokean rakkauden muuttuvan lähes vihanpidoksi, että en neuvoisi luottamaan kehenkään, vaikka hienot häät pidettäisiinkin. Ihmiset muuttuvat ajan myötä ja mikään ei ole koskaan varmaa ihmissuhteissa. Etukäteen on ihmisestä vaikea sanoa, onko hän sopuisa ja herttainen erotilanteessa.


      • nainen-ajattelija
        asialla. kirjoitti:

        Naisen tunnistaa siitä, että toisiinsa kuulumattomat asiat sotketaan keskenään. Kun puhuin kostosta, tarkoitin sitä, että ilman avioehtoa niin mies kuin nainenkin voi käyttää avio-oikeuttaan toisen omaisuuden laillistettuun rosvoamiseen. En ole etsinyt syyllistä, erotilanteessa tuppaa vain olemaan, että toisen osapuolen parasta ei ihan ensimmäisenä ajatella.

        Mielestäni puhut vastoin parempaa tietoa. Nimenomaan silloin, kun avioehto puuttuu, on mahdollisuus rosvota toinen. Hyvin harvinaisia lienevät tilanteet, joissa varakkaampi osapuoli elää köyhemmän varoilla ja avioehdon avulla on rosvottu toinen. Parasta on pitää puolensa koko ajan, eli huolehtia siitä, että asiat menevät tasapuolisesti liiton ajan ja eron sattuessa avioehto estää kostotoimenpiteet.

        Itse olen nähnyt monen sokean rakkauden muuttuvan lähes vihanpidoksi, että en neuvoisi luottamaan kehenkään, vaikka hienot häät pidettäisiinkin. Ihmiset muuttuvat ajan myötä ja mikään ei ole koskaan varmaa ihmissuhteissa. Etukäteen on ihmisestä vaikea sanoa, onko hän sopuisa ja herttainen erotilanteessa.

        Tarkempi lukija tunnistaa naisen kyllä siitäkin, että se on sanottu suoraan edellisessä kirjoituksessa! Ei siis tarvita mitään asioiden sotkemista...

        "Kun puhuin kostosta, tarkoitin sitä, että ilman avioehtoa niin mies kuin nainenkin..."

        Ahaa. Et kylläkään kirjoittanut näin, vaan puhuit pelkästään naisen kostosta. Mutta annetaan sen olla, ei tämä niin vakavaa ole.

        "Hyvin harvinaisia lienevät tilanteet, joissa varakkaampi osapuoli elää köyhemmän varoilla ja avioehdon avulla on rosvottu toinen."

        Näin minä taas en kirjoittanut eikä sitä kauheasti niin voi edes rivien välistä lukea. Kirjoitin, että varakkaamman nimiin ostetaan suurin osa ellei kaikkea kalliimpaa omaisuutta (talot, autot, veneet...) ja köyhempi osallistuu yhteiseen arkeen makselemalla juoksevia kuluja. Rosvoustahan siinä ei sinänsä tapahdu. Mutta jos kummankin omaisuus on suojattu avioehdolla, ei tarvitse olla varsinainen einstein todetakseen, mitä avioerossa tapahtuu. Ja jos lukee näitä palstoja, niin huomaa, ettei kuvaamani tilanne ole mitenkään epätavallinen.

        "Etukäteen on ihmisestä vaikea sanoa, onko hän sopuisa ja herttainen erotilanteessa."

        Aivan totta. Siksipä monen olisi syytä pysyä kaukana alttarista tai ainakin tutkailla riittävän pitkään, millainen aviopuolisokandidaatti oikeastaan onkaan.

        "...en neuvoisi luottamaan kehenkään, vaikka hienot häät pidettäisiinkin."

        Kukas tässä hienoista tai minkäänlaisista hääbileistä on mitään puhunut? Tuo perustelu kuulosti kyllä ihan meidän naisten suusta tulleelta...! ;-)

        Siis lopputuloksena ajatukseni pätee edelleen, yhtä lailla avioehdolla kuin avio-oikeudella voi saada pahaa jälkeä aikaan.


      • olet täysin voimaton.
        nainen-ajattelija kirjoitti:

        Tarkempi lukija tunnistaa naisen kyllä siitäkin, että se on sanottu suoraan edellisessä kirjoituksessa! Ei siis tarvita mitään asioiden sotkemista...

        "Kun puhuin kostosta, tarkoitin sitä, että ilman avioehtoa niin mies kuin nainenkin..."

        Ahaa. Et kylläkään kirjoittanut näin, vaan puhuit pelkästään naisen kostosta. Mutta annetaan sen olla, ei tämä niin vakavaa ole.

        "Hyvin harvinaisia lienevät tilanteet, joissa varakkaampi osapuoli elää köyhemmän varoilla ja avioehdon avulla on rosvottu toinen."

        Näin minä taas en kirjoittanut eikä sitä kauheasti niin voi edes rivien välistä lukea. Kirjoitin, että varakkaamman nimiin ostetaan suurin osa ellei kaikkea kalliimpaa omaisuutta (talot, autot, veneet...) ja köyhempi osallistuu yhteiseen arkeen makselemalla juoksevia kuluja. Rosvoustahan siinä ei sinänsä tapahdu. Mutta jos kummankin omaisuus on suojattu avioehdolla, ei tarvitse olla varsinainen einstein todetakseen, mitä avioerossa tapahtuu. Ja jos lukee näitä palstoja, niin huomaa, ettei kuvaamani tilanne ole mitenkään epätavallinen.

        "Etukäteen on ihmisestä vaikea sanoa, onko hän sopuisa ja herttainen erotilanteessa."

        Aivan totta. Siksipä monen olisi syytä pysyä kaukana alttarista tai ainakin tutkailla riittävän pitkään, millainen aviopuolisokandidaatti oikeastaan onkaan.

        "...en neuvoisi luottamaan kehenkään, vaikka hienot häät pidettäisiinkin."

        Kukas tässä hienoista tai minkäänlaisista hääbileistä on mitään puhunut? Tuo perustelu kuulosti kyllä ihan meidän naisten suusta tulleelta...! ;-)

        Siis lopputuloksena ajatukseni pätee edelleen, yhtä lailla avioehdolla kuin avio-oikeudella voi saada pahaa jälkeä aikaan.

        Jos siis avioehtoa ei ole, menetät välittömästi puolet omaisuudesta avioiduttuasi. Jos sinulla taas on avioehto, voit valvoa, että kulujen jakaminen menee oikein, jolloin kumpikaan ei menetä mitään. Melkoinen ero näiden tilanteiden välillä?


      • nainen-ajattelija
        olet täysin voimaton. kirjoitti:

        Jos siis avioehtoa ei ole, menetät välittömästi puolet omaisuudesta avioiduttuasi. Jos sinulla taas on avioehto, voit valvoa, että kulujen jakaminen menee oikein, jolloin kumpikaan ei menetä mitään. Melkoinen ero näiden tilanteiden välillä?

        "menetät välittömästi puolet omaisuudesta avioiduttuasi"

        Ei kai nyt sentään? Ei ainakaan sen mukaan, mitä avioliittolaissa sanotaan. Avioiduttua ei menetä yhtään mitään (korkeintaan saa aviopuolison). Ja erotessakaan ei menetä puolta omaisuudestaan, jos ei ole aivan tyhjätaskun kanssa aviossa. Muuten menettää vain tasingon verran ja sehän ei ole välttämättä lähellekään sama kuin "puolet omaisuudesta".

        Mutta mikä tässä toisessa ääritilanteessa nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Olen sanonut, että jos toinen, se varakkaampi, omistaa kaiken avioliiton aikana hankitun omaisuuden, niin hän voi sen avioehdon turvin viedä mennessään. Mistään muusta en ole puhunut mitään. Ja todennut, että molemmissa tapauksissa pahansuopa puoliso voi saada kohtuuttoman tilanteen aikaan. Jos tämä on jotenkin erityisen vaikeaa hyväksyä, niin näin netin kautta on vaikea sitä tämän enempää rautalangastakaan vääntää. Joten kukin tyylillään, ehdoin tai ehdoitta!


      • joskus ihan kivaa.
        nainen-ajattelija kirjoitti:

        "menetät välittömästi puolet omaisuudesta avioiduttuasi"

        Ei kai nyt sentään? Ei ainakaan sen mukaan, mitä avioliittolaissa sanotaan. Avioiduttua ei menetä yhtään mitään (korkeintaan saa aviopuolison). Ja erotessakaan ei menetä puolta omaisuudestaan, jos ei ole aivan tyhjätaskun kanssa aviossa. Muuten menettää vain tasingon verran ja sehän ei ole välttämättä lähellekään sama kuin "puolet omaisuudesta".

        Mutta mikä tässä toisessa ääritilanteessa nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Olen sanonut, että jos toinen, se varakkaampi, omistaa kaiken avioliiton aikana hankitun omaisuuden, niin hän voi sen avioehdon turvin viedä mennessään. Mistään muusta en ole puhunut mitään. Ja todennut, että molemmissa tapauksissa pahansuopa puoliso voi saada kohtuuttoman tilanteen aikaan. Jos tämä on jotenkin erityisen vaikeaa hyväksyä, niin näin netin kautta on vaikea sitä tämän enempää rautalangastakaan vääntää. Joten kukin tyylillään, ehdoin tai ehdoitta!

        Yrität vesittää selviä tosiasioita tarttumalla mitättömiin yksityiskohtiin. Avioituessa kahden ihmisen omaisuudesta tulee yhteistä ilman avioehtoa. Jos omistat käytännössä kaiken omaisuuden, olet luovuttanut siitä n. 40-50% puolisollesi. Tämä on selvä epäkohta, siitä vallitsee laaja yksimielisyys nyky-yhteiskunnassa. Jos katsot koskaan televisiota tai luet sanomalehtiä, lienet huomannut niissä juttuja, joissa avioehtoa suositellaan halpana vakuutuksena omaisuuden suojaksi.

        Mainitset avioehdon mahdollisuudeksi ryöstää toisen kokonaan. Näitä tapauksia ei liene kovin suurta osuutta kaikista erotilanteista, en jaksa uskoa. Avioehdon käyttäminen toisten rahojen rosvoamiseen vaatisi systemaattista puolison harhauttamista ja huijaamista. Varakkaamman puolison tulisi olla tosi häikäilemätön vuosikausien ajan. "Voisitko maksaa tämän auton osamaksuerät, mutta laitetaan se kuitenkin minun nimiini." Näinkö keskivertoperheessä hoidetaan raha-asioita?

        Eli summa summarum: tee avioehto, mutta pidä huolta myös siitä, että et osta omaisuutta (merkittäviä määriä) toisen nimiin, ja seuraa että perheen yhteisen menot jakaantuvat tulojen suhteessa suurinpiirtein tasan (ei todellakaan tarvitse laskea jokaista 50 senttistä, mikä namupussiin on annettu). Tässä on resepti, jonka avulla et taatusti tule ryöstetyksi.

        Kiinnostaisi kyllä motiivisi tälle avioehdon vastaiselle ristiretkellesi. Oletko itse joutunut sen kautta ryöstetyksi?


      • nainen-ajattelija
        joskus ihan kivaa. kirjoitti:

        Yrität vesittää selviä tosiasioita tarttumalla mitättömiin yksityiskohtiin. Avioituessa kahden ihmisen omaisuudesta tulee yhteistä ilman avioehtoa. Jos omistat käytännössä kaiken omaisuuden, olet luovuttanut siitä n. 40-50% puolisollesi. Tämä on selvä epäkohta, siitä vallitsee laaja yksimielisyys nyky-yhteiskunnassa. Jos katsot koskaan televisiota tai luet sanomalehtiä, lienet huomannut niissä juttuja, joissa avioehtoa suositellaan halpana vakuutuksena omaisuuden suojaksi.

        Mainitset avioehdon mahdollisuudeksi ryöstää toisen kokonaan. Näitä tapauksia ei liene kovin suurta osuutta kaikista erotilanteista, en jaksa uskoa. Avioehdon käyttäminen toisten rahojen rosvoamiseen vaatisi systemaattista puolison harhauttamista ja huijaamista. Varakkaamman puolison tulisi olla tosi häikäilemätön vuosikausien ajan. "Voisitko maksaa tämän auton osamaksuerät, mutta laitetaan se kuitenkin minun nimiini." Näinkö keskivertoperheessä hoidetaan raha-asioita?

        Eli summa summarum: tee avioehto, mutta pidä huolta myös siitä, että et osta omaisuutta (merkittäviä määriä) toisen nimiin, ja seuraa että perheen yhteisen menot jakaantuvat tulojen suhteessa suurinpiirtein tasan (ei todellakaan tarvitse laskea jokaista 50 senttistä, mikä namupussiin on annettu). Tässä on resepti, jonka avulla et taatusti tule ryöstetyksi.

        Kiinnostaisi kyllä motiivisi tälle avioehdon vastaiselle ristiretkellesi. Oletko itse joutunut sen kautta ryöstetyksi?

        Voi hyvä tavaton. Ei tarvitse viilata pilkkua, riittää kun lukee, mitä kirjoitetaan.

        "Avioituessa kahden ihmisen omaisuudesta tulee yhteistä ilman avioehtoa"

        Eikä tule. Avioliitossa kumpikin säilyttää oman omaisuutensa ja omat velkansa. Katso tuolta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 , jos et usko, pykälä 34. Jos joku valitsee antaa toisen käyttää omaisuuttaan kuin se olisi puolisonkin omaa, niin se on vallan eri asia kuin mitä laki sanoo. Niinpä esimerkkisi asiasta oli kummallinen ja ihan omasi, lain kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

        Vain avioerossa puoliso voi päästä toisen omaisuuteen "käsiksi" ja silloinkin puolikkaaseen toisen koko omaisuudesta vain, jos puoliso itse ei omista penninhyrrää. Näihin tapauksiin avioehto toki on hyvä, enkä ole sitä periaatteessa missään vaiheessa kieltänyt.

        "Mainitset avioehdon mahdollisuudeksi ryöstää toisen kokonaan."

        Tulkitset asioita omasta suppeasta näkökulmastasi. Noin en ole sanonut, enkä niin ole tarkoittanut. Vielä kerran, ihan sillain yksinkertaisesti. Jos varakkaampi puoliso ostaa kaiken avioliiton aikana hankittavan arvokkaamman omaisuuden omiin nimiinsä ja maksaa sen itse (ei siis suinkaan maksata sitä puolisollaan, kuten vitsikkäästi yritit vääristellä), niin hän omistaa ostamansa. Tästä lienemme sentään yhtä mieltä? Hän siis osallistuu perheen elatukseen ostamalla kaiken arvokkaamman, ja omistamalla sen. Vähävarainen puoliso osallistuu perheen elatukseen makselemalla päivittäisiä kauppalaskuja. Hänelle ei jää rahaa ostaa niitä kalliimpia tavaroita, jotka siis ostetaan varakkaamman nimiin. Ei ollenkaan tavaton malli suomalaisperheissä nykypäivänäkään, vaikka ei millään tavalla erityisen viisas. Käytännössä avioliiton aikana varakkaamman omistama omaisuus on molempien käytössä (vaikkapa asunto). Ongelma tulee, jos avioehdolla kaikki puolisoiden omaisuus on suojattu, ja tämä varakkaampi vie sitten kaiken avioehdon turvin mennessään. Molemmat ovat kykyjensä mukaan osallistuneet perheen elatukseen, mutta kaikki omaisuus on vain toisen omistamaa.

        Jos tässä vielä on jotain epäselvää, niin kysy toki, älä kuvittele ja esitä omia vääristymiäsi minun sanomisinani. En ole avioehdon vastaisella ristiretkellä, ehei, sen pystyy kyllä vastauksistani selvästi näkemään. Olen sanonut, että ehdoin tai ehdoitta, huonossa tapauksessa voi toiselle osapuolelle tulla ikävästi takkiin. Kumpikaan vaihtoehto ei siis tee automaattisesti autuaaksi. Miksi sinun puolestasi pitää syöttää oma näkemyksesi minulle (ja mahdollisesti keskustelua seuraaville) ainoana oikeana?


      • jatkuu.
        nainen-ajattelija kirjoitti:

        Voi hyvä tavaton. Ei tarvitse viilata pilkkua, riittää kun lukee, mitä kirjoitetaan.

        "Avioituessa kahden ihmisen omaisuudesta tulee yhteistä ilman avioehtoa"

        Eikä tule. Avioliitossa kumpikin säilyttää oman omaisuutensa ja omat velkansa. Katso tuolta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234 , jos et usko, pykälä 34. Jos joku valitsee antaa toisen käyttää omaisuuttaan kuin se olisi puolisonkin omaa, niin se on vallan eri asia kuin mitä laki sanoo. Niinpä esimerkkisi asiasta oli kummallinen ja ihan omasi, lain kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

        Vain avioerossa puoliso voi päästä toisen omaisuuteen "käsiksi" ja silloinkin puolikkaaseen toisen koko omaisuudesta vain, jos puoliso itse ei omista penninhyrrää. Näihin tapauksiin avioehto toki on hyvä, enkä ole sitä periaatteessa missään vaiheessa kieltänyt.

        "Mainitset avioehdon mahdollisuudeksi ryöstää toisen kokonaan."

        Tulkitset asioita omasta suppeasta näkökulmastasi. Noin en ole sanonut, enkä niin ole tarkoittanut. Vielä kerran, ihan sillain yksinkertaisesti. Jos varakkaampi puoliso ostaa kaiken avioliiton aikana hankittavan arvokkaamman omaisuuden omiin nimiinsä ja maksaa sen itse (ei siis suinkaan maksata sitä puolisollaan, kuten vitsikkäästi yritit vääristellä), niin hän omistaa ostamansa. Tästä lienemme sentään yhtä mieltä? Hän siis osallistuu perheen elatukseen ostamalla kaiken arvokkaamman, ja omistamalla sen. Vähävarainen puoliso osallistuu perheen elatukseen makselemalla päivittäisiä kauppalaskuja. Hänelle ei jää rahaa ostaa niitä kalliimpia tavaroita, jotka siis ostetaan varakkaamman nimiin. Ei ollenkaan tavaton malli suomalaisperheissä nykypäivänäkään, vaikka ei millään tavalla erityisen viisas. Käytännössä avioliiton aikana varakkaamman omistama omaisuus on molempien käytössä (vaikkapa asunto). Ongelma tulee, jos avioehdolla kaikki puolisoiden omaisuus on suojattu, ja tämä varakkaampi vie sitten kaiken avioehdon turvin mennessään. Molemmat ovat kykyjensä mukaan osallistuneet perheen elatukseen, mutta kaikki omaisuus on vain toisen omistamaa.

        Jos tässä vielä on jotain epäselvää, niin kysy toki, älä kuvittele ja esitä omia vääristymiäsi minun sanomisinani. En ole avioehdon vastaisella ristiretkellä, ehei, sen pystyy kyllä vastauksistani selvästi näkemään. Olen sanonut, että ehdoin tai ehdoitta, huonossa tapauksessa voi toiselle osapuolelle tulla ikävästi takkiin. Kumpikaan vaihtoehto ei siis tee automaattisesti autuaaksi. Miksi sinun puolestasi pitää syöttää oma näkemyksesi minulle (ja mahdollisesti keskustelua seuraaville) ainoana oikeana?

        "Omaisuus puolittuu vain erotilanteessa." Eiköhän tämä ole kaikille itsestäänselvää, taas takertuminen pikkuseikkaan. Jos joku kysyy avioehdosta, silloin ajatellaan avioerotilannetta, sitä ei tarvitse sanoa erikseen. Puhutaan siis siitä jos avioliitto päättyy eroon, ja mikä ero on sillä, että onko avioehto vai ei? Ja ne varakkaammat puolisot, jotka minä tiedän ostavat kyllä omilla rahoillaan omaisuutta itselleen, mutta sen lisäksi yleensä rahoittavat myös perheen menoja, vieläpä siten, että maksavat yli oman osuutensa perheen kuluista, koska ovat varakkaampia. Tämä on se normaalitilanne, ei se että maksatetaan köyhemmällä ja erossa viedään kaikki.

        Yrität esittää harvinaisia poikkeustilanteita yleisinä tapauksina, koska sinulla on jotain avioehtoa vastaan. En voi ymmärtää, mistä tällainen vääristelyn tarve. Lisäksi epäilen, että vaikka avioehto olisi olemassa, selvästi varakkaampi osapuoli kyllä antaa toisellekin jotain omaisuutta erossa. Sinun esittämäsi malli vaatii todellakin sellaista häikäilemättömyyttä, että enpä ole moisesta kuullut.

        Mielestäni on turha maalata tällaisia kauhukuvia, kuka enää uskaltaa mennä naimisiin, jos elämä on mennyt tällaiseksi.


      • nainen-ajattelija
        jatkuu. kirjoitti:

        "Omaisuus puolittuu vain erotilanteessa." Eiköhän tämä ole kaikille itsestäänselvää, taas takertuminen pikkuseikkaan. Jos joku kysyy avioehdosta, silloin ajatellaan avioerotilannetta, sitä ei tarvitse sanoa erikseen. Puhutaan siis siitä jos avioliitto päättyy eroon, ja mikä ero on sillä, että onko avioehto vai ei? Ja ne varakkaammat puolisot, jotka minä tiedän ostavat kyllä omilla rahoillaan omaisuutta itselleen, mutta sen lisäksi yleensä rahoittavat myös perheen menoja, vieläpä siten, että maksavat yli oman osuutensa perheen kuluista, koska ovat varakkaampia. Tämä on se normaalitilanne, ei se että maksatetaan köyhemmällä ja erossa viedään kaikki.

        Yrität esittää harvinaisia poikkeustilanteita yleisinä tapauksina, koska sinulla on jotain avioehtoa vastaan. En voi ymmärtää, mistä tällainen vääristelyn tarve. Lisäksi epäilen, että vaikka avioehto olisi olemassa, selvästi varakkaampi osapuoli kyllä antaa toisellekin jotain omaisuutta erossa. Sinun esittämäsi malli vaatii todellakin sellaista häikäilemättömyyttä, että enpä ole moisesta kuullut.

        Mielestäni on turha maalata tällaisia kauhukuvia, kuka enää uskaltaa mennä naimisiin, jos elämä on mennyt tällaiseksi.

        Niin se tuntuu jatkuvan... :) Näyttää kovasti siltä, että sinua kismittää, kun et pysty perustelemaan asiaasi esim. lain kautta. Joudut käyttämään argumentteina tuntemiasi tapauksia, joita meillä jokaisella tietysti on. Joka lähtöön. Esität myös epäilyjä, kuinka joku kenties toimisi avioerossa, oli ehtoja tai ei. Minun vastaavat epäilykseni ja aiemmat viittaukseni esim. näiden palstojen keskusteluihin eivät saa sinulta samaa suopeutta.

        Ei vainenkaan, kun luetun ymmärtäminen muuttuu luullun ymmärtämiseksi, niin enpä keksi tapaa, jolla kuvata omaa ajatustani. Tai voisin keksiäkin, mutta et tulisi todennäköisesti sitä hyväksymään, koska olet päättänyt, että minulla on "jotain avioehtoa vastaan". Turha siis jatkaa keskustelua, menee vaan vielä pahemmaksi vänkäämiseksi. Tullaan kumpikin omalla ajatuksellamme onnelliseksi, siis sillä joka meillä oikeasti on, ei toisen väittämänä! ;)


      • maallikkojuristi
        jatkuu. kirjoitti:

        "Omaisuus puolittuu vain erotilanteessa." Eiköhän tämä ole kaikille itsestäänselvää, taas takertuminen pikkuseikkaan. Jos joku kysyy avioehdosta, silloin ajatellaan avioerotilannetta, sitä ei tarvitse sanoa erikseen. Puhutaan siis siitä jos avioliitto päättyy eroon, ja mikä ero on sillä, että onko avioehto vai ei? Ja ne varakkaammat puolisot, jotka minä tiedän ostavat kyllä omilla rahoillaan omaisuutta itselleen, mutta sen lisäksi yleensä rahoittavat myös perheen menoja, vieläpä siten, että maksavat yli oman osuutensa perheen kuluista, koska ovat varakkaampia. Tämä on se normaalitilanne, ei se että maksatetaan köyhemmällä ja erossa viedään kaikki.

        Yrität esittää harvinaisia poikkeustilanteita yleisinä tapauksina, koska sinulla on jotain avioehtoa vastaan. En voi ymmärtää, mistä tällainen vääristelyn tarve. Lisäksi epäilen, että vaikka avioehto olisi olemassa, selvästi varakkaampi osapuoli kyllä antaa toisellekin jotain omaisuutta erossa. Sinun esittämäsi malli vaatii todellakin sellaista häikäilemättömyyttä, että enpä ole moisesta kuullut.

        Mielestäni on turha maalata tällaisia kauhukuvia, kuka enää uskaltaa mennä naimisiin, jos elämä on mennyt tällaiseksi.

        >

        Ei avioliittolain mukainen omaisuuden erillisyyden periaate ole mikään "harvinainen poikkeustilanne" vaan tärkeä avioliittolain systemaattinen perusratkaisu. Poikkeuksellista on ettei sitä vielä yli 78 vuoden voimassaolonkaan jälkeen ymmärretä vaan puhutaan harhaanjohtavasti puolisoiden yhteisestä pesästä joka sitten jaetaan erossa tms. hölynpölyä. Ei tälläisestä perusasiasta muistuttaminen ole mitään pilkun viilausta.

        Itse odottelen lakimuutosta jolla vähennettäisiin avio-oikeuden alaa sulkemalla siitä pois esim. toisen puolison sukulaisten kuolinpesät tai paremminkin kaikki perinnöksi tai lahjana saatu omaisuus. Avioehto on hyödyllinen mm. niissä harvinaisissa poikkeustapauksissa jossa puoliso ei itsekään oikein tiedä mitä omistaa kuten osuuden ketjuun sisäkkäisiä kuolinpesiä joissa ositus ja jaot tekemättä vuosikymmenien ajan. Valitettavasti vain monet tekevät päätöksen avioehdosta vajavaisin tiedoin ja tunteiden viemänä.


      • nix nax
        jatkuu. kirjoitti:

        "Omaisuus puolittuu vain erotilanteessa." Eiköhän tämä ole kaikille itsestäänselvää, taas takertuminen pikkuseikkaan. Jos joku kysyy avioehdosta, silloin ajatellaan avioerotilannetta, sitä ei tarvitse sanoa erikseen. Puhutaan siis siitä jos avioliitto päättyy eroon, ja mikä ero on sillä, että onko avioehto vai ei? Ja ne varakkaammat puolisot, jotka minä tiedän ostavat kyllä omilla rahoillaan omaisuutta itselleen, mutta sen lisäksi yleensä rahoittavat myös perheen menoja, vieläpä siten, että maksavat yli oman osuutensa perheen kuluista, koska ovat varakkaampia. Tämä on se normaalitilanne, ei se että maksatetaan köyhemmällä ja erossa viedään kaikki.

        Yrität esittää harvinaisia poikkeustilanteita yleisinä tapauksina, koska sinulla on jotain avioehtoa vastaan. En voi ymmärtää, mistä tällainen vääristelyn tarve. Lisäksi epäilen, että vaikka avioehto olisi olemassa, selvästi varakkaampi osapuoli kyllä antaa toisellekin jotain omaisuutta erossa. Sinun esittämäsi malli vaatii todellakin sellaista häikäilemättömyyttä, että enpä ole moisesta kuullut.

        Mielestäni on turha maalata tällaisia kauhukuvia, kuka enää uskaltaa mennä naimisiin, jos elämä on mennyt tällaiseksi.

        >>"Omaisuus puolittuu vain erotilanteessa." Eiköhän tämä ole kaikille itsestäänselvää, taas takertuminen pikkuseikkaan.>ne varakkaammat puolisot, jotka minä tiedän ostavat kyllä omilla rahoillaan omaisuutta itselleen, mutta sen lisäksi yleensä rahoittavat myös perheen menoja, vieläpä siten, että maksavat yli oman osuutensa perheen kuluista, koska ovat varakkaampia.>Yrität esittää harvinaisia poikkeustilanteita yleisinä tapauksina, koska sinulla on jotain avioehtoa vastaan.>Lisäksi epäilen, että vaikka avioehto olisi olemassa, selvästi varakkaampi osapuoli kyllä antaa toisellekin jotain omaisuutta erossa. Sinun esittämäsi malli vaatii todellakin sellaista häikäilemättömyyttä, että enpä ole moisesta kuullut.


      • ja mitä?
        nix nax kirjoitti:

        >>"Omaisuus puolittuu vain erotilanteessa." Eiköhän tämä ole kaikille itsestäänselvää, taas takertuminen pikkuseikkaan.>ne varakkaammat puolisot, jotka minä tiedän ostavat kyllä omilla rahoillaan omaisuutta itselleen, mutta sen lisäksi yleensä rahoittavat myös perheen menoja, vieläpä siten, että maksavat yli oman osuutensa perheen kuluista, koska ovat varakkaampia.>Yrität esittää harvinaisia poikkeustilanteita yleisinä tapauksina, koska sinulla on jotain avioehtoa vastaan.>Lisäksi epäilen, että vaikka avioehto olisi olemassa, selvästi varakkaampi osapuoli kyllä antaa toisellekin jotain omaisuutta erossa. Sinun esittämäsi malli vaatii todellakin sellaista häikäilemättömyyttä, että enpä ole moisesta kuullut.

        Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että joku kertoi tehneensä avioehdon ja suositteli sitä muillekin. Vastaukseksi alkup. kirjoittaja sai vittuiluviestin, jossa sanottiin mm.:

        "Entä lapset, antaako äiti 50 senttiä ja isi 50 senttiä joka ikiseen namipussiin jonka lapsi haluaa ostaa?"

        En tykkää, että kellekkään vittuillaan aiheetta ja lähdin mukaan keskusteluun sanoen, että avioehdossa ei ole kyse 50 kymmensenttisten halkomisesta.

        Tähän viestiin tuli vastaus, jossa sanottiin, että avioehdolla ei ole mitään merkitystä, suorat lainaukset 3. viestistä:

        "Avioehdon puuttuessa toinen osapuoli voi päästä "rahastamaan" viimeistä penniä myöten."

        samassa viestissä, vieläpä samassa kappaleessa esiintyy myös lause:

        "Avioehto takaa, että toinen kävelee liitosta kaikki omaisuus mukanaan ja toinen etsiskelee mattia kukkarostaan."

        kirjoittajan mielestä avioerossa tapahtuu siis samalla tavalla oli avioehto tai ei. En tunne lakia viimeistä pykälää myöten, mutta sen uskallan sanoa, että avioehdolla on vaikutusta omaisuuden ositukseen erotilanteessa.

        Lisäksi katson typeräksi toiminnaksi sen, että asialliseen viestiin vastataan jonninjoutavalla vittuilulla, kuten tapahtui ketjun alussa.


      • yhteen kysymykseen?
        nainen-ajattelija kirjoitti:

        Niin se tuntuu jatkuvan... :) Näyttää kovasti siltä, että sinua kismittää, kun et pysty perustelemaan asiaasi esim. lain kautta. Joudut käyttämään argumentteina tuntemiasi tapauksia, joita meillä jokaisella tietysti on. Joka lähtöön. Esität myös epäilyjä, kuinka joku kenties toimisi avioerossa, oli ehtoja tai ei. Minun vastaavat epäilykseni ja aiemmat viittaukseni esim. näiden palstojen keskusteluihin eivät saa sinulta samaa suopeutta.

        Ei vainenkaan, kun luetun ymmärtäminen muuttuu luullun ymmärtämiseksi, niin enpä keksi tapaa, jolla kuvata omaa ajatustani. Tai voisin keksiäkin, mutta et tulisi todennäköisesti sitä hyväksymään, koska olet päättänyt, että minulla on "jotain avioehtoa vastaan". Turha siis jatkaa keskustelua, menee vaan vielä pahemmaksi vänkäämiseksi. Tullaan kumpikin omalla ajatuksellamme onnelliseksi, siis sillä joka meillä oikeasti on, ei toisen väittämänä! ;)

        Yritän kysyä tämän kysymyksen niin yksinkertaisesti kuin osaan, ettei siitä voisi tulla tulkintaerimielisyyttä: Jos ihminen tekee täysin poissulkevan avioehdon, mitä hän siinä menettää?


      • Otettava huomioon
        yhteen kysymykseen? kirjoitti:

        Yritän kysyä tämän kysymyksen niin yksinkertaisesti kuin osaan, ettei siitä voisi tulla tulkintaerimielisyyttä: Jos ihminen tekee täysin poissulkevan avioehdon, mitä hän siinä menettää?

        "Jos ihminen tekee täysin poissulkevan avioehdon, mitä hän siinä menettää?"

        Eiippuen siitä, mikä on aviopuolisoiden keskinäinen varallisuusaste, hän voi menettää kymmeniä tuhansia euroja perintöveroina.

        En suosittele täysin poissulkevaa avioehtoa ainakaan lapsettomille pariskunnille, vaan ehtoon pitäisi selkeästi kirjata että se on voimassa ainoastaan avioliiton purkautuessa avioeroon. Ei siis avioliiton purkautuessa aviopuolison kuolemaan.


      • Outoa vääristelyä!
        ja mitä? kirjoitti:

        Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että joku kertoi tehneensä avioehdon ja suositteli sitä muillekin. Vastaukseksi alkup. kirjoittaja sai vittuiluviestin, jossa sanottiin mm.:

        "Entä lapset, antaako äiti 50 senttiä ja isi 50 senttiä joka ikiseen namipussiin jonka lapsi haluaa ostaa?"

        En tykkää, että kellekkään vittuillaan aiheetta ja lähdin mukaan keskusteluun sanoen, että avioehdossa ei ole kyse 50 kymmensenttisten halkomisesta.

        Tähän viestiin tuli vastaus, jossa sanottiin, että avioehdolla ei ole mitään merkitystä, suorat lainaukset 3. viestistä:

        "Avioehdon puuttuessa toinen osapuoli voi päästä "rahastamaan" viimeistä penniä myöten."

        samassa viestissä, vieläpä samassa kappaleessa esiintyy myös lause:

        "Avioehto takaa, että toinen kävelee liitosta kaikki omaisuus mukanaan ja toinen etsiskelee mattia kukkarostaan."

        kirjoittajan mielestä avioerossa tapahtuu siis samalla tavalla oli avioehto tai ei. En tunne lakia viimeistä pykälää myöten, mutta sen uskallan sanoa, että avioehdolla on vaikutusta omaisuuden ositukseen erotilanteessa.

        Lisäksi katson typeräksi toiminnaksi sen, että asialliseen viestiin vastataan jonninjoutavalla vittuilulla, kuten tapahtui ketjun alussa.

        "samassa viestissä, vieläpä samassa kappaleessa esiintyy myös lause:

        "Avioehto takaa, että toinen kävelee liitosta kaikki omaisuus mukanaan ja toinen etsiskelee mattia kukkarostaan."

        kirjoittajan mielestä avioerossa tapahtuu siis samalla tavalla oli avioehto tai ei."

        Miksi ihmeessä irrotat tuon lauseen täysin kontekstistaan? Tavalla, jolla sinä sitä siteeraat, näyttää siltä kuin kirjoittaja väittäisi että noin käy KAIKISSA liitoissa joissa on avioehto!

        Eihän hän mitään sellaista kirjoittanut. Lue myös se edellinen lause!

        "Ja vastaavasti avioehtoa voi käyttää väärin, jos kaikki suurempi omaisuus on hankittu vain toisen osapuolen nimiin toisen maksellessa arkimenoja. Avioehto takaa, että toinen kävelee liitosta kaikki omaisuus mukanaan ja toinen etsiskelee mattia kukkarostaan."

        Siis nimenomaan ja ainoastaan sellaisissa liitoissa, joissa on toimittu kuten ensimmäisessä lauseessa sanotaan, on seurauksena tuo toisen lauseen tilanne.


      • oikeasta elämästä.
        Otettava huomioon kirjoitti:

        "Jos ihminen tekee täysin poissulkevan avioehdon, mitä hän siinä menettää?"

        Eiippuen siitä, mikä on aviopuolisoiden keskinäinen varallisuusaste, hän voi menettää kymmeniä tuhansia euroja perintöveroina.

        En suosittele täysin poissulkevaa avioehtoa ainakaan lapsettomille pariskunnille, vaan ehtoon pitäisi selkeästi kirjata että se on voimassa ainoastaan avioliiton purkautuessa avioeroon. Ei siis avioliiton purkautuessa aviopuolison kuolemaan.

        jossa tuo avioehto otetaan nimenomaan erotilannetta eikä kuolemaa. En siis (taaskaan) ole kiinnostunut erikoistapauksen poikkeuspykälästä, vaan ihan niistä tavallisista käytännöistä. Sanotaan vielä, että puolisolla A on omaa omaisuutta 100000 euron verran ja puolisolla B 15000 euroa. Yhteistä on 30000 euroa, miten nämä siis erossa jaetaan, jos on avioehto tai ei ole.


      • Ihme tyyppi
        oikeasta elämästä. kirjoitti:

        jossa tuo avioehto otetaan nimenomaan erotilannetta eikä kuolemaa. En siis (taaskaan) ole kiinnostunut erikoistapauksen poikkeuspykälästä, vaan ihan niistä tavallisista käytännöistä. Sanotaan vielä, että puolisolla A on omaa omaisuutta 100000 euron verran ja puolisolla B 15000 euroa. Yhteistä on 30000 euroa, miten nämä siis erossa jaetaan, jos on avioehto tai ei ole.

        Sinulla näyttää olevan oikein tapana heitellä termejä miten sattuu, ja sitten kun ihmiset korjaavat sinua, suutut ja alat kitistä että et sinä sitä tarkoittanut!

        Jos kerran puhut tilanteesta jossa avioehdossa on selkeästi SANOTTU, että se on voimassa vain avioerotilanteessa, niin älä sitten käytä termiä "täysin poissulkeva avioehto"!


      • avioerotilanteessa.
        Ihme tyyppi kirjoitti:

        Sinulla näyttää olevan oikein tapana heitellä termejä miten sattuu, ja sitten kun ihmiset korjaavat sinua, suutut ja alat kitistä että et sinä sitä tarkoittanut!

        Jos kerran puhut tilanteesta jossa avioehdossa on selkeästi SANOTTU, että se on voimassa vain avioerotilanteessa, niin älä sitten käytä termiä "täysin poissulkeva avioehto"!

        onko kuolema mukana poissulkevuudessa eli ei. Koska ei siis puhuta kuolemasta vaan avioerosta, ja omaisuuden jakamisesta a v i o e r o s s a.


      • salaneuvos nn
        nainen-ajattelija kirjoitti:

        Niin se tuntuu jatkuvan... :) Näyttää kovasti siltä, että sinua kismittää, kun et pysty perustelemaan asiaasi esim. lain kautta. Joudut käyttämään argumentteina tuntemiasi tapauksia, joita meillä jokaisella tietysti on. Joka lähtöön. Esität myös epäilyjä, kuinka joku kenties toimisi avioerossa, oli ehtoja tai ei. Minun vastaavat epäilykseni ja aiemmat viittaukseni esim. näiden palstojen keskusteluihin eivät saa sinulta samaa suopeutta.

        Ei vainenkaan, kun luetun ymmärtäminen muuttuu luullun ymmärtämiseksi, niin enpä keksi tapaa, jolla kuvata omaa ajatustani. Tai voisin keksiäkin, mutta et tulisi todennäköisesti sitä hyväksymään, koska olet päättänyt, että minulla on "jotain avioehtoa vastaan". Turha siis jatkaa keskustelua, menee vaan vielä pahemmaksi vänkäämiseksi. Tullaan kumpikin omalla ajatuksellamme onnelliseksi, siis sillä joka meillä oikeasti on, ei toisen väittämänä! ;)

        ...näillä palstoilla nuo sinun kommenttisi. Vierailepa useamminkin, nainen-ajattelija. Ihan mieli näinä synkkinä aikoina kirkastuu, kun tekstejäsi lukee. Herää jopa halu kahdenkeskisiin keskusteluihin.


    • Perintätoimisto

      Tervehdys!

      Nykyinen avioliittolaki on 1920-luvulta, ja maailma on muuttunut sen jälkeen aika lailla.

      1920-luvun aviovarallisuusjärjestelmä harvoin soveltuu 2000-luvun maailmaan, jossa naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin.

      Kuten sanoitkin, hyvä on kuitenkin sopia, että avio-oikeus on kuitenkin olemassa, mikäli avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta.

      -Antti

      • itse laatinut avioehdon

        Esimerkki omasta avioehdosta, joka toimi.
        Täysin tollona hain kirjastosta aihetta käsittelevän kirjan ja laadin itse sen perusteella avioehdon.
        Lyhykäisesti: Minulla oli huomattavasti enemmin omaisuutta kun kumppanilla.
        Ostimme yhteisen asunnon velaksi. Avioehtoon. Kumpainenkin saa sioitetun pääoman mukaisesti eron sattuessa, eikä kummallakaan ole aviooikeutta toisen omaisuuteen. Esim. perintöön.
        Irtaimistosta ei tullu riitaa kun erosimme, ja minkäarvoisia nyt sitten vanhat romut oli.
        Ehdottomasti kannattaa tehdä avioehto, se säästää tuomarin ja oikeuskulut. Jos toinen vie oikeuteen, niin se myös maksaa. Näin on näppylät.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      70
      2277
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2093
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      78
      1698
    4. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1516
    5. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      41
      1510
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      10
      1417
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      31
      1384
    8. 52
      1278
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      63
      1221
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      28
      1196
    Aihe