Kärsin pahasta sisäisestä tuskasta, ahdistuneisuudesta ja eritoten häpeästä. Elämässäni ei ole enää iloja, en osaa iloita omista pienistä lapsistani, vaimostani enkä edes siitä, että minulla on vielä töitä. En omasta hyvästä fyysisestä kunnostani. En mistään. Kaikki periaatteessa kunnossa. Aiemmin join paljon enemmän (1990) luvulla ja vielä 2 vuotta sittenkin oli puolivuotiskausi, jolloin join lähes päivittäin. Kävin kylläkin töissä. Olen kasvanut alkoholisitiperheessä, ja kärsin tästä paljon. Varsinkin nyt tuntuu niin pahalta, että on pakkon tehdä jotain. Ei tämä ole elämää, en kestä enää! Käytän mileliaaläkeitä vaikken mielestäni ole juuri masentunut. Se häpeä sisälläni on vain niin suuri, että haen lääkkeillä niihin apua. Syön myös unilääkkeitä, muuten en pysty nukkumaan.
Jos ja kun menen myllyhoitoon, uskotteko, että tulen sieltä ulos toisena ihmisenä? Juominen sinänsä ei kuuluu elämääni oikeastaan ollenkaan tällä hetkellä. Minulla ei ole himoa juoda juuri nyt, en edes aina ajattele koko asiaa. Minulla on riippuvuus alkoholiin, koska aiemmin join niin paljon ja kauan, enkä sano, ettenkö voisi ratketa juomaan. Se olisikin sitten lopullinen niitti. Menisi tämäkin työpaikkani. Niin monta työpaikkaa ja ihmissuhdetta kun on jo mennyt.
Te, jotka olette käyneet myllyhoidon, kertokaa, oletteko päässet irti sisäisestä tukastanne ja katsotteko elämäänne nyt toisin silmin? Ilman viinaa? Osaatteko nauttia jokaisesta hetkestä? Ilman häpeää, viinaa, ja lääkkeitä? Onko hoito yli 5 000 euron arvoinen? Toki työpaikan menetys juomisen takia maksaa monin verroin enemmän.
Jos ja kun menen myllyhoitoon, uskotteko, että tulen sieltä ulos toisena ihmisenä? Juominen sinänsä ei kuuluu elämääni oikeastaan ollenkaan tällä hetkellä. Minulla ei ole himoa juoda juuri nyt, en edes aina ajattele koko asiaa. Minulla on riippuvuus alkoholiin, koska aiemmin join niin paljon ja kauan, enkä sano, ettenkö voisi ratketa juomaan. Se olisikin sitten lopullinen niitti. Menisi tämäkin työpaikkani. Niin monta työpaikkaa ja ihmissuhdetta kun on jo mennyt.
Te, jotka olette käyneet myllyhoidon, kertokaa, oletteko päässet irti sisäisestä tukastanne ja katsotteko elämäänne nyt toisin silmin? Ilman viinaa? Osaatteko nauttia jokaisesta hetkestä? Ilman häpeää, viinaa, ja lääkkeitä? Onko hoito yli 5 000 euron arvoinen? Toki työpaikan menetys juomisen takia maksaa monin verroin enemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko se sisäinen tuskasi niinkuin nyrkin kokoinen kivi olisi keskellä rintaa, juuri tuossa nännien välissä?
Estääkö se välillä jopa hengittämisen?
Näitä oli helppo kysyä, kun tiedän kokemuksesta asian olevan juuri näin.
Olet alkoholisti (oikeastaan sekakäyttäjä), ja sinä tarvitset kipeästi ulkopuolista apua päihderiippuvuuteesi.
Ilmeisesti joudut siitä maksamaan euroja, mutta mikään summa ei ole liian paljon, kun pääse eroon tuosta todella murskaavasta pahasta olosta.
Alkoholismin hoidon tarkoitus on nimenomaan juuri tuosta tuskasta eroon pääseminen. Se on edellytys sille, että toipuminen voi päästä käyntiin.
Muuten korkki narahtaa taas hyvin pian, ja kuten jo kuvailitkin, silloin seuraukset vain pahenevat.
Myllyhoidon pitäisi olla myös lääkkeetön hoito.
Itse pääsin eroon sekä alkoholista että lääkkeistä minnesota-mallisessa hoidossa.
Usean vuoden kokemuksella voin vakuuttaa sinulle, että elämää on vielä juomisen jälkeenkin, kunhan ensin saa ongelmaansa oikeanlaista apua ja evääksi oikeanlaiset työkalut sen elämän rakentamiseen.
Tilanteeni oli aivan samanlainen, kuin sinulla nyt.
Valitsin sisäisten kipujen pakottamana Myllytyksen.
Se on ollut elämäni tärkein ratkaisu!
Minä olin ylläpitänyt lääkehumalaani yli kaksi vuotta Tenox, Opamox, Zopinox, jne. PKV-lääkevalmisteilla luopuakseni alkoholista.
Selvisi, ettei keskushermostoni sitä tiennyt tuliko päihde suustani sisään pillerinä vaiko nesteenä. Olin sekakäyttäjä joka oli vaihtanut päihteestä toiseen.
Minnesota-mallinmukainen hoito autaa toipumaan alkoholismista, jonka näkyvin oire on juominen, mutta oireita on itseasiassa paljon enemmän.
Tuossa on suuri ero muihin hoitoihin verrattaessa. Monet hoitopaikat jättävät kaikkien oiretten varjoonitse niiden aiheuttajan alkoholismin.
Tuolla ensi kertaa alettiin hoitaa minun alkoholismiani. Se oli se juttu! Toivuin sairaudestani.
Elämä tänään on ihanaa ja laadukasta. Perhe on alkanut myös toipua painajaisesta,jonka sairauteni heille aiheutti.
Olen vapaa ja kiitollinen.
Muuten se minun masennukseni ja paniikkihäiriö, jne. katosivat kun alkoholismiani, noiden oireitten aiheuttajaa alettiin hoitaa.
Ne katosivat hyvin pian. Niitä ei hoidettu erikseen.
PKV-lääkkeisiin, alkoholiin ja huumeisiin en tule enää koskemaan. Ne ovat elmäni ulkopuolella. Tämä on hyvin luonnollinen asia. Eikä se mieltäni oli pyörittänyt vuosiin.
Perheen hyvinvoinnin kannalta valintani olisi tänään kuitenkin Lapuan Minnesota-Hoito, koska he pystyvät tarjoamaan myös läheisille jatkohoidon ilman lisäkustannuksia. Jatkohoito kestää kokonaiset 11kk, kerran viikossa. Tiedän mitä läheisten tuska on, munulla on 4 vuotta kokemusta myös sairauden tuosta puolesta, josta ei useinkaanpuhuta. Koko perheen sairaus.
Molemmat hoitolaitokset kuitenkin tarjoavat sinulle itsellesi saman toipumisilmapiirin.
Erona on ainoastaa perheen ja läheisten huomiointi hoitokokonaisuudessa. Meillä on jatkossa turvauduttu psykiatrian apuun. Ilmeisesti se ei ole Lapuan jälkeen tarpeen.
Yleensä meillä Suomessa hoidetaan vain alkoholismin oireita, krapulaa ja sitä kammottavaa pahaa oloa, jota pitkään jatkunut juominen aiheuttaa. Juuri siitä kertoi aloittaja viestissään.
Mylly-hoidossa hoidetaan oikein lääkkeettömin metodein itse sairautta, ja minnesota-mallisessa hoidossa lisäksi myös alkoholistin läheisiä.
Usein juuri läheiset ja varsinkin lapset reagoivat pahimmin juomiseen, ja ovat siksi sairaampia kuin itse alkoholisti. Juoppohan on päässyt nollaamaan itsensä säännöllisesti.
Tästä syystä myös läheiset täytyy ehdottomasti hoitaa, että heidänkin toipumisensa saadaan käyntiin.
Itselläni "todettiin" aikoinaan paniikkihäiriö ja unettomuutta, joihin söin yli kaksi vuotta erimerkkisiä benzoja.
Kun sitten lopetin juomisen ja pamien napostelun, häipyivät ajanmyötä kyseiset oireetkin, jotka todellisuudessa olivat vain krapulaa, siis juomisen seurausta.
Niinhän se on, että alkoholistin masennus on oikeasti pahaa v*tutusta ja
alkoholistin paniikkihäiriö pahaa krapulaa.
Näin totean oman kokemukseni kautta.
Diagnoosini olivat ennen raitistumistani krooninen masennus ja paniikkihäiriö.
Toivuin alkoholismistani ja niin katosivat nuo väärin diagnosoidut oireetkin.