- - -
Sain kiinni vain varjosi
häivähdyksen totisista silmistä
kun olit jo mennyt
mutta kiireessäsi
unohdit jotakin
huoneisiini asumaan
yhä se kuiskailee:
”ovat yöt rakastamatta
ja lupaukset antamatta”
hoidan kuin omaani
orpoa pirua jota
vanhemmat eivät huolineet
menetettyä mahdollisuutta
Sain kiinni vain varjosi
häivähdyksen totisista silmistä
kun olit jo mennyt
mutta kiireessäsi
unohdit jotakin
huoneisiini asumaan
yhä se kuiskailee:
”ovat yöt rakastamatta
ja lupaukset antamatta”
hoidan kuin omaani
orpoa pirua jota
vanhemmat eivät huolineet
menetettyä mahdollisuutta
Vastaukset 11
Vanhimmat
...erikoinen runo
ja herättää monia tulkintoja.
unohdikko rakkaasi kanssa uneksia todeksi
sen rakkauden.
jotenkin tulee mieleen sanat jotka
sanomatta jäivät ja eivät enää löytäisikään
perille.
hyvin osasit antaa kasvot tunteille
jotka meissä asuvat.
hyvä kukunor!!!
nyt niin kovin erikoinen, mutta kiitos.
Tuolla nurkassa se muuten taas värjöttelee, tulepas tänne pikkuinen! Kukunor
Auttaisiko - kun nyt kerran olet sen adoptoinut - antaa sille uusi nimi..?
Vaikka Toivo - se on tosin kyllä vähintäänkin Ikävän kummin kaiman nato, mutta jotenkin valoisampi =)
Helkkarin hieno runo!
kiitos kummi Mysteriet ehdotuksestasi, mutta Toivo on tälle poloiselle liian valoisa nimi! Tämä on sellainen pikkuinen raasu, mutta herra paratkoon kuinka kovaääninen! 8-D Kukunor
Tuo ikävyys vieraana parempi,kuin
isäntänä tai emäntänä talossa.
Mutta - halutaan yhdessä uskoa,
että kaikenkin jälkeen,niitä
mahdollisuuksia tulee edes
tavallaan lisää joissain
muodoissa.
.. puhut asiaa. Pöydän päähän sille ei kateta.
Uusia asukkejakin voi tulla, varsinkin kun on niin kova ikävöimään kuin minä. ;-) Kukunor
ps. kohta niitä lauma täällä.. 8-?
... niinkuin kommuuni elämää...
pidä kukkaron nyöristä kiinni.
asustelevan ikävä.
Tämä runo haluaa muuttaa minuun,
minun ikäväni on läsnä ja nämä säkeet
puhuvat sen. Mutta Sinä kirjoitit sen,
eikä sitä juuri paremmin enää voisi kyllä
kirjoittaakaan.
* orpo piru lintsi *
Minulla on nimittäin eilisestä asti ollut kesken-
eräisenä kanssa ikävä-runo.
Mutta takaan ja alleviivaan, että tämä Sinun ver-
siosi on aivan omaa luokkaansa. En pystyisi sa-
maan joten kiitän !
.. sitä on siis liikkeellä! Eri versioissaan ja muodoissaan. Minulla aina kaikki vähän karuna. Lukisin mielelläni Sinun taatusti herkemmän ikäväsi. Kukunor
Kasvata se äkkiä isoksi ja anna mennä.
Mutta näin sen on - aikansa sitä pitää, kuin se olisi vielä jotain -
- ja - toivottavasti - luopuu siitä viimein.
Tämmöistä tuli mieleen runostasi.
Mutt sou, mukvaa pvää maanantain, Kukunor vilkuttaa Murukulta! :)
Ei kun.. ajattelin näännyttää nälkään. 8-/
Mutta kiitos vinkistä!
Julmaa on rakkaus. ;-) Kukunor