Miten saatte ajatukset pois peloista

itse en ole löytänyt tietä pois pelosta vaikka paniikkihäiriö on mulla 2 vuotta ollut ja psykologillakin olen käynyt.. :/

Yksin ollessa mielikuvaohjauksella saa ahdistavat mielikuvat mäkeen.
Pitää olla kohde. Se voi olla esim. auringonnousun taivaanranta.
Itse käytän illalla, yöllä laskevaa aurinkoa, aamulla myös auringon vastapäistä taivaanrantaa.

Mielikuvienohjaus vaatii opettelua. Kun asian oppii, pahat mielikuvat poistuvat nopeasti.

Kerroin jo tuossa toisessa puheenvuorossa oman tarinani lapsuudesta. Puhukaa avoimesti, että teillä on sellainen ongelma. Sitä on yllättävän monilla toisillakin. Ei maailma siihen kaadu, jos pyörrytte, menette kipsiin, rupeatte nauramaan tai itkemään yleisön edessä. Mitä enemmän asiaa miettii, yrittää hallita, sitä varmemmin se tulee.Pyrkikää unohtamaan koko ongelma. Kun ikää ja kokemusta elämästä tulee, yleensä vaiva loppuu tai helpottaa itsestänsä. Juuri tuo kohtauksen yllätyksellinen peikkous, tekee asiasta painajaisen. Älkää antako pelollenne sijaa. Ottakaa vastaa pieniä haasteita, vaikka tulisi niitä kohtauksiakin ei "se ole maailmanloppu". Harrastakaa kaikkea mahdollista kivaa, ajatelkaa kivoja juttuja. Kenelläpä meistä ei joskus olisi ongelmia, toinen pelkää toinen on hullunrohkea.

Siis minulle ongelmaa tuottavat kaikkein eniten ahdistus mikä seuraa kuukausia ja kuukausia, eli ei enää läheskään pelkät kohtaukset. Olen yrittänyt, että aina kun pelko valtaa mielen, ajattelen jotain iloista asiaa, ja kesällä tämän mielikuvan avulla unohdinkin kaikki paniikkihäiriöt melko nopeasti (n. 1-2viikkoa). Syksyllä kohtaukset kuitenkin puhkesivat taas uudestaan ja nyt en ole samalla tekniikalla päässyt paljoakaan eteenpäin :/

miten pelko vois olla pois jos pelkää?
pitäs tietää mitä pelkää. siitä se lähtee.
ja miksi. miksi juuri minä pelkään juuri sitä.
aseet on itsessä olkoonkin vaikka toiselle negaatiota. mutta ei mulle. mulle itselle.
minäkin olen tärkeä. olen olemassa. ja elän.
kumma juttu kun asiat loksahtaa. alkaa itsekkääksi.
saa sitä olla.ja elää, sillä elämää se paniikki juuri syö. miten minä saisin elää?
miten minä saisin olla olemassa juuri minuna.
mitä minä tahdon? MINUA. tahdon olla itsekäs inho otus. ja nimenomaan tahdon sitä.
tahdosta se lähtee ja taistelusta.
olen erilainen "nuori". tässä maailmassa.
mutta ruumiin kanssa en ala kilpailemaan.
sen verran rakastan itseäni. otan ne lääkkeeni että jaksan taas taistella. kun mulla ei niin paljon ole niitä kyynärpäitä. tai sitten en tarvi niitä kun minun minä niin tahtoo.
tarvii minää. ja tarvii rakastaa minää. täysillä.
pelko pois on vaan niin helppoo ja vaikeeta.
nähdä ja vaan nähdä. nähdään minä ja muittenkin
minä niin se jo kutistaa tätä kammottavaa paniikkia. met ollaan vaan ihmisiä kaikki.
kaikilla sama paniikki mutta joillakin se tulee ruumiin nesteissä. sulle siis tsemppiä, kyllä me tähän pystytään. ollaan vaan olevinamme.toivoo toivo elää huomisessa toivon toivovani.

mulla on laiva kammo

Minä saan pääni kasaan julkisella paikalla siten, että mietin, että paniikkihäiriö vaan, ei vaarallista, kaikki ihan ok, nuppi vaan temppuilee, eli tiedostamalla ja psyykkaamalla itseäni. Ei varmaan toimi kaikilla, mut tiedostamalla, treenaamalla, altistamalla, selviytymällä tilanteista, hyväksymällä "vaivan", luopumalla häpeästä, jota häiriö aluksi aiheutti.

Hei!

Olen itse kärsinyt paniikki - ja ahdistushäiriöistä muutaman vuoden, joihin olen saanut mielialalääkkeen. Lääke auttoi paljon paniikkikohtausten estämisessä sekä voimakkuudessa.
Kotona ollessani (hankalimpina aikoina ennen lääkitystä) sain paniikkihäiriön pysymään edes kuta kutakuinkin siedettävällä tasolla tekemällä mekaanisesti ja tiedostaen jotain juttua. Esimerkiksi tein kyykkyyn-ylös -liikkeitä, sanoittamalla itselleni liikkeen suunnaan alas- ylös. Julkisilla paikoilla etsin usein jonkun kohteen esim. kaakelin lattiasta tai julkisissa liikennevälineissä esim. jonkun takista kuvion, jonka viivaa seurasin katseellani ja toistin mielessäni esim. kaakelin kohdalla ääriviivoja (mielessä piirtäen) ylös-oikealle-alas-vasemmalle-ylös jne...

Eli keskittymällä johonkin hyvinkin vähäpätöiseen tiedostaen on paniikkihäiriöt pysyneet nyt useamman kuukauden poissa ja alkavat sellaiset olen saanut pysäytettyä nopeastikin em. tekniikalla. Toisaalta tapani on hupaisakin, mutta eipä ainakaan herätä kanssaihmisissä yhtäpaljon huomiota kuin hervoton vapina ja tiheentynyt hengitys =)

Tsemppiä sulle ja muillekin asian kanssa painiskeleville!

Jos pelon aiheet ovat oman mielen tuotoksia, niin eihän niitä tarvitse pelätä! Ei itseä tarvitse pelätä!

Pelko hellittää kun joutuu keskittymään ja uppoutumaan johonkin asiaan.

Joskus kannattaa tehdä sitä mikä pelottaa. Jos laivamatka pelottaa niin sitten sinne kaverin kanssa. Pian huomaa ettei pelko ollut aiheellista.

Ei ne muut ihmiset ole kovin kummoisia nekään :D Jos sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä saa muiden seurassa kohtauksen ja pelkää vaikuttavansa oudolta niin tietäisipä vain kunka outoja otuksia ne muutkin siellä ovat. Kukin omalla tavallaan. Sinulla sattuu ehkä olemaan vaiva, joka näkyy juuri tässä tilanteessa, mutta on varmasti tilanteita, joissa he ovat heikoilla.

Jos sinä pelkäät esiintymistä, teet esitelmässä virheen, puuskutat, käyttäydyt oudosti ja kiinnität muidenkin huomion omaan huonouteesi ja virheeseesi niin yritä saada itsesi ajattelemaan, että muut ovat aivan yhtä epätäydellisiä -ehkä jossakin muussa asiassa tosin, mutta kuitenkin. Ja niistä pikkumaisista ihmisistä, jotka ajattelevat sinusta pahaa ei kannata välittää. Heidän mielipiteensä eivät sinun olemassaolossasi paina pätkän vertaa!

Luultavasti monet läsnäolijat ovat ihan yhtä huonoja tai jopa huonompia kuin sinä. He vain uskovat itse olevansa parempia ja siten onnistuvat vakuuttamaan muut esitelmässään tai sitten he eivät välitä paremmuudesta tai huonommuudesta niin kovin ja tämän tuoma viileys saa heidät onnistumaan.

Terveen narsistiset ihmiset hyvin harvoin kärsivät tästä vaivasta, koska heitä ei yleisesti ottaen kamalasti kiinnosta mitä muut heistä ajattelevat eivätkä he ajattele olevansa muita huonompia vain siksi, että joskus vaikuttavat vähän oudoilta tai amatööreiltä esimerkiksi esitelmää pitäessään.

Paniikkihäiriön kutsuminen häiriöksi myös särähtää omaan korvaan. Kyseessä on niin tavallinen vaiva, ettei se ole häiriö, jota pitäisi lääkitä vaan piirre, jonka kanssa voi oppia elämään. Se on osa inhimillisen kokemuksellisuuden kirjoa.

Jos sen sijaan pelkäät esimerkiksi omaa tai läheisen kuolemaa tai sairauksia niin en osaa auttaa. Nämä nimittäin ovat asioita, jotka ennen pitkää ovat edessä kaikilla. Itsekin pelkään niitä. Joka yö. Aivan kamalasti.

Muiden ihmisten pikkumaisista mielipiteistä en sen sijaan välitä tipan tippaa. En vain arvosta tippaakaan sellaisia ihmisiä ja usein toivonkin heidän puolestaan, että aikuistuisivat joskus.

--Joskus kannattaa tehdä sitä mikä pelottaa.---

Kun naapurimelu pelottaa, niin alanko itsekin meluta?

Kannattaa keskittyä omaan elämään, ei se mitä naapurissa tapahtuu. Jos melu on liian kova, niin isännöitsijä on sitä varten.

Kova on meteli jos korvatulpat eivät riitä. Koeta vaihtaa maisemaa tai soita poliisi.

Lopeta päihteet, mukaanlukien rauhottavat. Katsastele tilannetta uusiksi ja sitten lähdet korjaamaan unirytmiä. Liiku päivittäin ja syö monipuolisesti. Vältä valmisruokia ja pyri syömään kasvispainotteisemmin.

Tää on elämää ja pelkoja pitää välillä kelailla/käsitellä, mutta noista on nyt helppo ainakin lähteä liikkeelle.

Liikunta voi auttaa, joillekkin rankempi sellainen, vaikka juoksulenkit. Joillekkin reippaat kävelylenkit voivat lievittää pelkotiloja, paniikkia ja ahdistusta.
Lisäksi mieluinen tekeminen, sellainen, joka vaatii keskittymistä ja johon voi "uppoutua", voi olla avuksi.
Myös hyvien ystävien/läheisten seura voi rauhoittaa.

Jos on ihan suoranainen paniikkihäiriö ja sitä on kestänyt pitkään (väh. yli kk) kannattaisi hakea ammattiapua.
Hyvä ammattiapu on sellaista, johon kuuluu keskusteluapua, sopivan lääkityksen lisäksi.

Liikunta/ruokavalio/sos.kanssakäyminen/rentoutus-venytysharjoitukset/muut mukavat harrastukset. Pelkistetysti - nämä ovat tie parempaan elämään! Ja lisäksi, jos löytyy syy paniikki-ahdistukseen, niin itse syyhyn vaikuttaminen.

---Lisäksi mieluinen tekeminen, sellainen, joka vaatii keskittymistä ja johon voi "uppoutua", voi olla avuksi.----

Suosittelen työntekoa.