Hei! Täällä puksutellaan rv28 ja tuntuu, ettei enää haluis mennä töihin. Olen ollut nyt melkein 2 viikkoa saikulla kauheitten selkäkipujen ja kivuliaitten supistusten takia ja aattelin, et lepo helpottais ja mielikin paranis, mut kun mietinkin huomista työpäivää, tekis mieli itkee ja raivota. Miten jaksan istuu taas päivän paikoillani, ku tuntuu jo tunnin jälkeen, et kyljet poksahtaa :/ ja varsinkin, miten jaksan kuunnella asiakkaita, kun tällä hetkellä tekis miel jo olla ihan omassa rauhassa. Mun pitäs olla viel töissä tammikuun puoleen väliin saakka, jolloin virallinen ä-loma alkaa :((
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia ja miten sitä pystyy tsemppaa ittesä, ettei kilahda ihan täysin? :D Oon yrittäny miettii,et sit kun ä-loma alkaa sitä kerkii tylsistyykin jouteliaisuuteen, mut ei auta. Mieluumin oisin vaan kotona. argh :/
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia ja miten sitä pystyy tsemppaa ittesä, ettei kilahda ihan täysin? :D Oon yrittäny miettii,et sit kun ä-loma alkaa sitä kerkii tylsistyykin jouteliaisuuteen, mut ei auta. Mieluumin oisin vaan kotona. argh :/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen vasta viikolla 14-15...en muista tarkkaan...tarvitsisin unta niin paljon että sitä on ihan mahdoton saada kun käy kokopäivätöissä. Nyt viikonloppuna olen nukkunut klo 12 saakka. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten jaksan käydä töissä...Minullakin pitkän työpäivän jälkeen tulee kipuja kohtuun ja sitten on kotona levättävä kylkiasennossa, että kivut häviäisivät. Töissä ei pääse lepoasentoon. Olen myös asiakastyössä, enkä jaksaisi kuunnella heidän valituksiaan, kun itsellä on niin raskasta...unettomuutta, heräilyä jne.
Ja kun tuntuu ettei kukaan ees ymmärrä, ettei se raskausaika ole mitään herkkua varmaan juuri kellekkään, vaikka onnellinen toki olenkin tulevasta vauvasta. No kai se tästä, viimeistään sitten ku vauva on ulkona :)
Onkohan kukaan keksiny sellaista siirrettävää kroppaa että sellainenki sais kokeilla miltä tuntuu kantaa kasvavaa masua 9 kk plus kaikki ne 15-20kg siihen ylimääräistä. mun mielestä jokaisen odottavan naisen miehelle pitäisi sellainen saada ja lisäksi ne kivut ja säryt huolia unohtamatta. tehdä siinä ny sitte ne kaikki samat työt kotona ja töissä niinku ennen.... meillä ei ainakaan mies tajua miten raskasta tää aika on fyysisesti ja henkisesti ku on kipuja sun muita. miehet ajattelee niin yksinkertaisesti ku vaan voi. ja vedotaan vaan siihen että on ne naiset ennenki tehny kaikki kotityöt kotona miesten ollessa töissä.... jne... että meinaa mennä hermot ku tollasta kuulee...
mies kyllä ymmärtää, mut työkaverit eivät. Ne luulee,et pystyn tekee ihan samalla lailla ku ennenki 10 minuutin ruokatauolla 8 tunnin päivän. Juu, en pysty. Sit jos menen vessaan, niin suunnilleen heti ollaan et "minne se nyt oikein meni"! Uskomatonta suhtautumista kokee välillä... Ja paras oli se ku sanoin kerran, etten jaksa enää samaan malliin ku ennen, niin eräs mies meillä totes, et "se on kato se naisen osa tuo raskaana oleminen" Ihan helvetin raivostuttavaa. Niille kaikille pitäs asentaa semmoiset 8 kilon taakat tuohon eteen, niin oppisivatpa olemaan :D
Olin vajaan viikon saikulla selän takia ja kerkesin tosiaan tottuu siihen ku sai olla rauhassa kotona! Lääkäri sano et käy maanantaina kokeilee jaksatko olla töissä, jos en ni kirjotetaan lisää saikkua, et kokeilemaan tässä oon menossa ja kokeiluks taitaa jäädäkin. Tuli taas valvottuu puoli yötä ku selkää vihloo :(
Nii eikä tää hyvin hyvin aktiivinen vauva paljon kysele että millon ja mihin saa potkia, ni snkin takia varsinkin nukahtaminen on vaikeeta ku kylkiin aina rummuttaa. no mut on sillä siihen oikeus :D antaa monon heilua jos siltä tuntuu ku voin tosiaan saikulle jäädä jos ei uni tunnu riittävän. Kolme viikkoa olis vaan jäljellä ä-loman alkuun.rv29 3
valittaa jos ei jaksa töitä tehdä. Itse te olette osanne valinnut turha siitä on narista. Kyllä te suunnilleen olette tietänyt mitä se tulee olemaan. Ja miksi aina pitäisi miehelle kostaa kaikki, onko se sen sit ainsainnut. Mut ymmärrän kyllä et ei se mies jaksa tuota valitusta kuunnella. Onkos nämä ensimmääisiä lapsianne??
Joo siis melkein ensimmäinen, vasta kuudes lapsi tulossa.
Mä kun olen mennyt saikulle ja antanut rästityöni SINUN kontollesi. Buahhahhah.
Odottamisesta mitään. Jokainen nainen kokee raskauden erilailla. Toinen lihoo 10 kg kun taas toinen 30kg. Se ku on yksilöllistä...
Toisille odotusaika on helpompaa ku toisille. Yksi on raskaassa työssä toinen voi olla vaikka työttömänä ja ihan yhtä molemmat voivat olla todella kipeitä ja väsyneitä..
Se on se nykyajan naisen osa. Tuli vain mieleen ei-niin-muodikas tarina tuolta vanhasta testamentista. Siellä Jumala asetti ihmiselle parannukseksi, että naisen tulee kivulla synnyttää ja miehen otsa hiessä tehdä töitä. Mutta nykyaikana naiset sekä synnyttää että tekee työt. Miehistä ei ole kuin laiskottelemaan ja käyttämään naisia hyväksi taloudellisesti. Ainakin minulla näin nykyinen tilanne - ja kyllä katkeroittaa :(.
Olen vasta ihan alkutaipaleella ja esikoista odotan, sitä myötä varmaan huolikin aika iso. Olen ravintola-alalla/asiakaspalvelussa, eli jaloillani koko päivän, puran kuormat ja teen ruokaa (hajut, kuumuus, nostelua, pituutta minulla ei ihan liikaa ole...) ja palvelen asiakkaita. Stressitöntäkään työni ei ole, vastuuta on minulle siunaantunut aika paljon ja joka paikkaan pitäs ehtiä. Mietin juuri sitä, että mitä tuleva pienokainen tykkää fyysisesti raskaasta työstä ja miten itse jaksan. Nykyään onneksi säännölliset työajat´, ennen tein kolmivuorotyötä. No, katsotaan miten tässä jaksellaan, niin pitkään aion töitäni jatkaa kun hyvältä tuntuu. Iskias minua vaivaa muutenkin, joten se saattaa tuottaa ongelmia. Mutta toistaiseksi kaikki hyvin, toivottavasti jatkossakin!