Mua masentaa kun muut on masentuneita. Mun lähipiirissä on masentuneita. Mulla voi mennä viikkopari oikein hyvin kun en ajattelekaan heidän masennustaan, mutta sitten se tai masennus vaan yleensä taas tulee puheen aiheeksi ja alan pohtia miten heillä oikein menee. Kaikista ei aina niin tarkkaan tiedä miten heillä menee, kertovatko he nyt kaikki asiansa, ja sitten voinkin itse kuvitella loput. Tekisin niin mielelläni jotain, mikä auttaisi, mutta kaikessa vaan tuntuu tulevan seinä vastaan. Usein tuntuu siltä että muiden ehdotukset ei lainkaan mene läpi että parempi olis olla vaan auttamatta että heille itselleenkin jäisi joku mahdollisuus mitä kukaan ei ole vielä ehdottanut. Mutta toisaalta tuntuu niin selvästi että he tarvitsevat ulkopuolelta jotain toivoa. Alan nyt jo taas huokailla. Tämä pimeä aika tekee asiat pahemmiksi, kun tietää, että se vaan kasvattaa masennusta. Ja sitten seuraa joulukin, mikä oikein saa masentuneet masentumaan ja minut huolehtimaan ja pelkäämään pahinta. Hassua se on muiden murheissa kierehtiä. Eikö jokaisella pitäisi olla omissaan tarpeeksi? Muuten kaikki vaan saattavat murehtia muiden murheita ilman että kellään edes on omia.
mikä teitä masentaa?
kai
2322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on ihan hienoa, että sitä empatiaa vielä on, mutta mielestäni et voi ottaa toisista hoitovastuuta.
Jokainen vastaa omistaan, vaikka sairas olisikin. Mullakin pari frendiä soittelee ja puhuu lapusta varpaassa yms, yrittelee välillä jne. Mutta pakko melkein unohtaa ko. frendit, koska oma pää ei kestä huolen kantoa. Turhan monta meidänkin porukasta jo hirttäny tai ampunu itsensä ja turhan monta öväriä otettu, joten vaikka kuolema ei enää edes itketä tai koske, on se kuitenkin harmi ku frendejä putoilee ku sodassa.
Et tosiaan voi ottaa itselles hoitovastuuta. Ota mieluummin etäisyyttä. Helpompi niin kuin hoitaa sitten suakin kondikseen.
Tiedän tuon tunteen. Olin pitkään tavallaan kavereiden ja läheisteni "kaatopaikka". Koin heidän tuskansa hyvin syvästi, ja tunsin jollain tapaa vastuuta heidän pahasta olostaan. Tein kaikkeni että he voisivat paremmin, ja seurauksena oli oma väsymykseni ja paha masennus. Sinun täytyy nyt tehdä päätös, että elät omaa elämääsi. Sinun on hyvä olla edelleen läsnä läheistesi murheissa, mutta älä mene niihin mukaan. Sinulla on oikeus elää täydesti ja olla iloinen, vaikka muut eivät niin pystyisikään tekemään. Voimia sinulle, kerro myöhemminkin kuulumisia!! *halit*