Itselläni oli 80-luvun alussa vm. 75 Fiat 850, jolla oli ajetu 380 tkm. Olihan autosa jo joitakin ongelmia (sähköpuolella), mutta moottori, vaihdelaatikko ja muu tekniikka pelitti hyvin.
Olen seurannut keskusteluja eri automerkkien palstoilla ja tullut siihen johtopäätökseen, että auto on suomalaiselle miehelle todella tärkeä henkisen hyvinvoinnin perusta.
Itselläni on ollut yli 40 autoa, vuodessa olen ajanut keskimäärin 50 tkm.
Olen ajanut yhtäkkiä laskettuna noin 15:sta eri merkkisellä autolla. Kortti minulla on ollut vuodesta 1980 eli kilometrejä on tullut ajettua jo reippaasti yli miljoona.
Ompa sitä remonttia tehty niin japanilaiseen, saksalaiseen kuin muunkin maalaiseen autoon. Mielestäni auton huoltamisella on suurempi merkitys auton luotettavuuteen, kuin valmistusmaalla tai merkillä. Toki auton kokoonpano vaiheessa voidaan vaikuttaa auton luotettavuuteen ainakin auton alkutaipaleella.
Turvallisia kilometrejä kaikille palstan lukijoille!
Olen seurannut keskusteluja eri automerkkien palstoilla ja tullut siihen johtopäätökseen, että auto on suomalaiselle miehelle todella tärkeä henkisen hyvinvoinnin perusta.
Itselläni on ollut yli 40 autoa, vuodessa olen ajanut keskimäärin 50 tkm.
Olen ajanut yhtäkkiä laskettuna noin 15:sta eri merkkisellä autolla. Kortti minulla on ollut vuodesta 1980 eli kilometrejä on tullut ajettua jo reippaasti yli miljoona.
Ompa sitä remonttia tehty niin japanilaiseen, saksalaiseen kuin muunkin maalaiseen autoon. Mielestäni auton huoltamisella on suurempi merkitys auton luotettavuuteen, kuin valmistusmaalla tai merkillä. Toki auton kokoonpano vaiheessa voidaan vaikuttaa auton luotettavuuteen ainakin auton alkutaipaleella.
Turvallisia kilometrejä kaikille palstan lukijoille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
850:sen koneella vaivoin pääsi 100000:n kilometriin, kokemusta on. Tämä on höpö-puhetta.
Olipa joskus 70-luvulla ajossa 127 jolla ajettiin 450000.
En kuitenkaan usko, koska itse olen ammatikseni työskennellyt näiden autojen parissa silloin, kun nämä olivat olivat uusia. 127 kesti noin 130 tuhatta. Öljylaadut, ja materiaalit yleensäkin oli silloin heikompia.Uskoo ken tahtoo näitä väittämisiä, itse en. Nykyään tiedän, että 300tuh. ei ole Fiat Puntonkaan koneelle mikään saavuttamaton määrä hyvillä öljyillä, ja huolloilla.
Ehkä ihan uuden punton konetta on kehitetty, mutta omani vm 96 75S punto oli aika finaalissa jo 100 tkm:n kohdalla. Tosin sama 1242 cm3 8v konehan se on nykyisessäkin puntossa, mutta tämä oma puntoni söi öljyä 3 l/10 tkm:ä ja kone tihkui öljyä pihallekkin mm. venttiilinkopan välistä, jakajan tiivisteen välistä, vaihelaatikon tiivisteestä. Ehkä silläkin puntolla menee vielä toiset 100 tkm:ä, mutta niin menee myös öljyä ja paljon. Lisäksi korjausta kaipasi kytkin (hirveä jurina kylmänä ravistaminen), venttiilit naputtivat paljon, lämmityslaite volisi ja taka-akselista kuului edelleen kolinaa, vaikka sinne asennettiin lisäkumityynyjä (ehkä tuennat olivat jo väljistyneet). Ja vaihdoin puntoni öljyt/suodattimen aina 10 tkm:n välein ja täyssynteettisellä ajoin aina. No se oli vain yksi yksilö, mutta olen seurannut toisen yksilön matkaa ja ei hyvälle näytä 150 tkm:n kohdalla.
Niin...kyllähän siihen auton kestoikään olennaisesti vaikuttaa huolto ja muu ylläpito.
Tämä kyseinen 850:n oli paikallisen myyjäliikkeen käytössä muistaakseni 250 tkm:n paikkeile. Tämän jälkeen se siirtyi meidän perheen käyttöön. Auto oli koriltaankin poikkeuksellisen hyvin säilynyt, ruostevikoja ei ollut. Autossa oli täydellinen huoltohistoria, öljyt oli vaihdettu säännöllisesti 5 000 km välein ja muutkin huollot tehty ohjelman mukaisesti.
Ongelmaksi muodostui sähköjärjestelmä, akku oli edessä ja johdotukset olivat pitkiä. Ilmeisesti johtojen eristeet kuluivat (johdot pääsivät liikumaan), tämä koitui myös kyseisen Fiatin kohtaloksi. Auton paloi sähövian seurauksena.
rahoja täyssyntettisiin öljyihin, faijalla punto 150 tkm, ajettu aina neste turbodiesel öljylla 10 W 40, hinta n. 37 e / 20 l, ei tarvi lisätä vaihtojen välillä. Siiryn sihen ittekin kun takuu loppuu.
Kyllä tuo saattaakin pitää paikkaansa. Vanhemmillani oli 128 seiskytluvulla ja kasikytluvulla ja sillä oli ajettu 320 000km eikä se nyt niin mikään suuri juttu ollut. Kun vaan huollot oli tehty hyvin ja öljyt oli ollu aikaansa nähden parasta mahdollista. Konetta ei oltu avattu kertaakaan. Kytkin siihen tosin vaihdettiin.
Itselläni on nyt 347 000km ajettu Fire Uno. Koneeseen on tehty 2 kertaa kansiremontti, eli ensin meni pahvi ja sitten venttiilissä oli vuoto. Huoltokirja on olemassa 180 000km:iin saakka, johon saakka auto oli ensimmäisellä omistajalla.
Mielestäni auton pitkän iän salaisuus on juurikin nuo säännölliset huollot ja suht järkevät ajotavat. Itse pyrin ennakoimaan tulevat viat mahdollisuuksien mukaan eli tarkkailen konetta ja sen kuntoa. Öljyt vaihdan max 8000km:n välein ja en käytä huonoimpia Mobileja.
Mutta on varmasti myös sellaisia tapauksia joihin ko. toimenpiteet ei juurikaan vaikuta.
Oma Uno Fire pelittää edelleen mainiosti, vaikka mittarissa on nyt 215 000. Kilometrejä on sillä edessään vielä paljon. Ruostevaivoja on, mutta ne eivät menoa haittaa.
Säännöllinen huolto on tärkein asia.
Kyllähän kasipuolikas puhuu asiaa;auton käyttö-
ikä ja kunto riippuu pitkälti siitä,
miten autoa käytetään ja huolletaan.
Itselläni oli Fiat"kymmentä vaille yhdeksän"
vuosina 1973-1977.Miljoona km lienee minullakin
takana,automerkkejä noin 12.Kasipuolikas oli
ensimmäinen autoni ja siksi muistoissa selvästi.
Nämä pikkufiatit vuosina 1973-1975 tulivat muuten
muistaakseni kaikki Espanjasta,ne oli tehty
Seatin tehtaalla lisennssillä.
Aika hurjalta tuo lähes 400000 km kasipätkällä
tuntuu.Tietysti riippuu miten autolla on ajettu,
jos on aina startattu lämpimästä(lohko-tai
letkulämmittimiä ei tuolloin juuri tunnettu),öljyt
vaihdettu säännöllisesti jne.Tuolloin muuten
suositukset öljynvaihtoväliksi olivat usein 3000-
4000 km ja olen sitä mieltä,että varsinkin pikku-
autoihin voisi nykyäänkin vaihtaa öljyt 5000 km:n
välein,jos haluaa pitkäikäisen koneen.
Kasipuolikkaan ongelma oli kosteusongelmat virran-
jakajassa sadesäillä,se korjaantui usein CRC-
suihkeella.Itse Fiatin pikkukoneet niin 600 kuin
850-mallissa olivat varmatoimisia ja jopa
kestävämpiä kuin silloin yleiset kuplan koneet.
Usein kuplaan laitettiin vaihtokone jo alle
100000 kilometrin.Mutta kyllä minullakin käsitys
on,että normaalisti 850-kone oli kypsä jo 120000-
130000 km:n kohdalla.Mutta siihen aikaan autot
täräytettiin raa'asti käyntiin kovilla pakkasilla,
joskus kannettiin tulisia hiiliä öljypohjan alle
ja muuta yhtä vaarallista.Lohkolämmitin olisi
ollut silloin kova sana.
Joo...siinä meidän autossa oli lämmitin vesiletkussa. Muistan kun siitä kerran oli vastus palanut, niin jänitti saako autoa käyntiin. Hyvinhän se käynnistyi. Käynnistymiseen pakkasella suurin haitta oli edessä sijainnut akku, akun teho kylmässä kärsi pitkästä kaapeloinnista.
Nykyään ajelen vanhalla Alfalla 200 tkm mittarissa ja kyllähän tämäkin kulkee. Toisena autona on diesel Focus, kiva auto sekin.