miten lapsenne muistaa kummiaan

Itselläni on kolme kummilasta ja kaikki ovat sukulaislapsia, joten yhteyttä tulee senkin takia jo pidettyä joka tapauksessa. Lahjoja kummilasten vanhemmat ja lapset eivät edes aina odota, enemmän sitä, että kyläillään puolin jos toisin ja puuhaillaan yhdessä jotain. Kaikkia kummilapsiani olen ahkerasti hoitanut ja välillä jopa aivan tyrkyttänyt lastenhoitoapua, että vanhemmat pääsevät kaksin johonkin. Lahjoista kiitetään aina ja välillä jopa muistutetaan, ettei niitä lahjoja aina tarvitse niin miettiä, kunhan tulee käymään (esim synttäreillä)

Samalla tavoin aion oman tulevan lapseni kummeja sitten kohdella, kuten minuakin on kohdeltu :) Eli hyvin ja huomaavaisesti molemmin puolin.

Itselläni on kummeina pariskunta (setä vaimoineen ja olen heidän lapsen kummi), eno (olen hänen lapsensa kummi myös) ja isovanhempien tuttava. Kaikkiin kummeihini olen aina pitänyt yhteyttä muutenkin kuin vain lahjojen toivossa, enoltani en saanut lahjan lahjaa koskaan, mutta ei ikinä haitannut. Ensimmäinen lahja taisi olla ylioppilaslahja :D Silti lahjat ei olleet koskaan tärkeintä, vaan se, että näki kummejaan ja tiesi, että on heille jotenkin tärkeä ja erityinen. Yksinäistä kummitätiäni olen aina muistanut kirjein (nykyään sähköpostein) ja kuvin, sekä myös lahjoin ja muistamisin. Kyllä ne kummitkin kaipaa sitä vuorovaikutteista huomioimista myös kummilapsiltaankin eikä vain toisin päin.

Minkä takia ylipäänsä olet heidän kanssaan missään tekemisissä? Mitä väliä tuollaisella kummiudella on? Tai kummiudella yleensä? Ovat ilmiselvästi moukkia koko porukka, niin vanhemmat kuin lapsikin. Irtisanoudu koko hommasta.

Niin pienestä vain kun kynä pysynyt lasten kädessä, on lapset taiteilleet kummeille kortit, toisinaan jopa nimpparina =)

Muistan aina sen kun lapset tekivät kortin eräälle yhteiselle kumille, liitin itse siihen sitten valokuvat, hän soitti aivan liikuttuneena "Voi eiiii, en oo ikinä saanut mitään näin herttaista" Melkein pääsi itseltänikin itku.

Nykysin kummeista ei kuulu mukaamme kuin yksi, muita ei edes kiinnosta, joten, emme tee heillekään kortteja.

Olen 14 vuotta, ja tapaan kummejani silloin tällöin, nykyään vahemmän kuin ennen kun on noita omia harrastuksia niin paljon...Joka vuosi teen/ostan heille jonkun kivan joululahjan, ja en ajattele heitä todellakaan minään lahjakoneina...

Lapsen EI tarvitse muistaa kummiaan millään tavalla, jos ei niin itse halua. Lapsella ei ole mitään velvollisuuksia kummeja kohtaan. Vanhemmat ne ovat kummit valinneet ja kummit itse suostuneet. Lapsella ole ole ollut tähän kummivalintaan päätösvaltaalaan, niin ei ole lapsilla myös velvollisuuksia.