Nimimerkki 'x vl' on aiemmassa keskustelussa siteerannut 60-70 -lukujen lestadiolaista opetusta ehkäisyasiassa. Kopioin osia 'x vl':n viestistä tähän.
Mitä olette mieltä: opetetaanko nykyään tällä tavalla?
------
[...] Joku on laittanut paperiini otsikoksi:"Kantamme ajankohtaisiin asioihin" (SRK 1970)
[...] Kyseessä on seurakuntavanhinten ja puhujain kokous Jämsässä v. 67.
"...syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa... äidit pitävät aviovuoteensa saastuttamattomina ja eivät suostu ehkäisyvälineiden käyttöön eikä STERILISAATIOON..."
Kentälle sitten levitettiin tietoa, mitä tuo tarkoittaa. Syntiä olivat "päivien laskeminen", liian pitkä erillään olo, vaikkei sairaus enää ollutkaan esteenä, nuhdeltiinpa liian pitkästä imetysajasta yksittäistapauksessa, mietittiin voiko uskottoman aviopuolison kanssa olla "sillä lailla", jos toinen ehkäisee ja saarnaaja sanoi rukoilevansa, ettei yksikään siemen menisi hukkaan...jne. Osa näistä on vain muistikuvia!
Päivämies kirjoitti silloin seuraavia tekstejä:
"...puhutaan myös äitien terveydestä ja sen menettämisestä synnytysten takia. Monesti on tuo puhe ollut tarpeeton peloittelun aihe, sillä moni äiti, jolle lääkärit ovat julistaneet kuoleman tuomion, jos vielä tulisi synnytys, elävät parasta elämäänsä ihmisten ja lääketieteen ihmeeksi..." (1967)
"...pane ilomielin turvasi Hänen tahtoonsa ja anna Hänen päästä sinussa oikeuksiinsa. Anna lapsen tulla ja tee sen ohessa kaikki voitavasi; jos tällöin kuolet, lähde rauhassa: onnekas olet, sillä kuolet jalossa työssä ja Jumalalle kuuliaisena." (PM 22.8.1973)
"Jos tuo (kuoleman) raja on jonkun kohdalle laitettu lapsensyntymisen hetkeen, niin sen on Jumala nähnyt hänen kohdallaan parhaaksi. Uskommehan näin, että vaikka äiti olisi tuon syntymän maailman viisaan neuvosta kiertänyt, olisi hän tuona hetkenä jollakin toisella tavalla tullut poisotetuksi. Ja olisiko silloin tuosta lähdöstä jäänyt todistus, että sielu kelpasi Jumalalle." (PM 13.3.1974)
"...Jumala päättää aina lasten lukumäärän ja tarkoin tietää, mihin asti Hän lastansa koettelee kärsimyksissäkin. Hän voi järjestää monin verroin vaikeampia kärsimyksiä, jos tarpeelliseksi näkee muistuttaa, että Hän on totisesti asioittemme ohjaaja." (PM 15.10.1975)
[...]
Mitä olette mieltä: opetetaanko nykyään tällä tavalla?
------
[...] Joku on laittanut paperiini otsikoksi:"Kantamme ajankohtaisiin asioihin" (SRK 1970)
[...] Kyseessä on seurakuntavanhinten ja puhujain kokous Jämsässä v. 67.
"...syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa... äidit pitävät aviovuoteensa saastuttamattomina ja eivät suostu ehkäisyvälineiden käyttöön eikä STERILISAATIOON..."
Kentälle sitten levitettiin tietoa, mitä tuo tarkoittaa. Syntiä olivat "päivien laskeminen", liian pitkä erillään olo, vaikkei sairaus enää ollutkaan esteenä, nuhdeltiinpa liian pitkästä imetysajasta yksittäistapauksessa, mietittiin voiko uskottoman aviopuolison kanssa olla "sillä lailla", jos toinen ehkäisee ja saarnaaja sanoi rukoilevansa, ettei yksikään siemen menisi hukkaan...jne. Osa näistä on vain muistikuvia!
Päivämies kirjoitti silloin seuraavia tekstejä:
"...puhutaan myös äitien terveydestä ja sen menettämisestä synnytysten takia. Monesti on tuo puhe ollut tarpeeton peloittelun aihe, sillä moni äiti, jolle lääkärit ovat julistaneet kuoleman tuomion, jos vielä tulisi synnytys, elävät parasta elämäänsä ihmisten ja lääketieteen ihmeeksi..." (1967)
"...pane ilomielin turvasi Hänen tahtoonsa ja anna Hänen päästä sinussa oikeuksiinsa. Anna lapsen tulla ja tee sen ohessa kaikki voitavasi; jos tällöin kuolet, lähde rauhassa: onnekas olet, sillä kuolet jalossa työssä ja Jumalalle kuuliaisena." (PM 22.8.1973)
"Jos tuo (kuoleman) raja on jonkun kohdalle laitettu lapsensyntymisen hetkeen, niin sen on Jumala nähnyt hänen kohdallaan parhaaksi. Uskommehan näin, että vaikka äiti olisi tuon syntymän maailman viisaan neuvosta kiertänyt, olisi hän tuona hetkenä jollakin toisella tavalla tullut poisotetuksi. Ja olisiko silloin tuosta lähdöstä jäänyt todistus, että sielu kelpasi Jumalalle." (PM 13.3.1974)
"...Jumala päättää aina lasten lukumäärän ja tarkoin tietää, mihin asti Hän lastansa koettelee kärsimyksissäkin. Hän voi järjestää monin verroin vaikeampia kärsimyksiä, jos tarpeelliseksi näkee muistuttaa, että Hän on totisesti asioittemme ohjaaja." (PM 15.10.1975)
[...]
Vastaukset 115
Vanhimmat
...että minua ei edes kiinnosta, mitä 60-70-luvulla on opetettu asiasta tai mitä kannanottoja asian tiimoilta on ollut. Minusta silloin kuten nytkin pätee se, että jos hyvä omatunto säilyy niin se on tärkeintä. Tietenkin omatunto voi paatua, jos sitä aikansa härnää, mutta Jumalan sanan valossa usko on iloa, autuutta ja rauhaa, ja silloin jos omatunto on aidosti puhdas niin kilvoituksen tielle sattuneet asiat on myös kunnossa. Luvalliseksi asioita ei kannata tehdä ja sen tietää taatusti jokainen, milloin vilpillisesti ja milloin aidosti ehkäisyä joutuu käyttämään/saa käyttää.
Pitäkää usko ja hyvä omatunto on Paavalin ohje uskovaiselle elämään.
Kiinnostaako sinua se, että nykyäänkin lestadiolaisen opetuksen sanotaan olevan muuttumatonta?
...hyvän omantunnon säilyttäminen on aina ollut muuttumaton. Kaste, ehtoollinen, rippi ja evankeliumin saarna on aina ollut muuttumatonta ja tulee olemaan.
Ajalliset kysymykset kuten ehkäisy, tv, ym ovat vaikeita asioita ja niissä ohjaa Pyhä henki suhtautumista.
En ole tähän paras vastaamaan, mutta luotan Jumalan johdatukseen vaikeissakin asioissa ja ratkaisuissa.
"Ajalliset kysymykset kuten ehkäisy, tv, ym ovat vaikeita asioita ja niissä ohjaa Pyhä henki suhtautumista."
Miksi sanot ehkäisyä ja tv:tä ajallisiksi kysymyksiksi? Eivätkö nämä kysymykset ole osa uskonnollista opetusta?
...ja muuttumattomuus eivät ole ihmisyydelle ominaisia asioita. Tämä on jo ajatuksenakin täysin abstraktio ja illuusio. Jos joku tällaista oppia ihmisistä julistaa, han valehtelee. Näin on tehnyt paavikin aikanaan.
Joh. 5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
Joh. 5:40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Joh. 5:41 En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;
Joh. 5:42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Joh. 5:43 Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
Joh. 5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
Joh. 5:45 Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.
Joh. 5:46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
Joh. 5:47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"
kannan huolta niistä äideistä jotka terveydellisistä syistä ehkäisevät. Se on kiellettyä, kuten esimerkeistä luimme, ja on aina tuleva olemaan. Uskon puutettahan sellainen on jos ei luoteta Jumalan kaikkivoipaisuuteen!
Miksei sitten kävellä päin punaisia liikennevaloja? Emmekö usko varjelukseen, koska jäämme odottamaan vihreitä? Mennään vain punaisilla ja katsotaan onko varjelus mukana vai ei. Näinkö?
Siis, jos lääkäri näyttää punaista valoa lisäsynnytyksille, niin emme välitä, vaan hankkiudumme tieten tahtoen raskauden tilaan ja katsomme kuoleeko äiti synnytykseen vai ei.
Käy miten käy, se on sitten Jumalan tahto, niinkö?
Eikä liioin lasten siittämättömyys kadota ketään.
Room. 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
Room. 3:10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
Room. 3:11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
Room. 3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
________________________________________________________
Tässä alla on meistä kaikista ryhmäkuva, lukekaapa nyt huolella mitä me olemme ja miltä Jumalan silmissä näytämme todellisina itsenämme.
Täytyy tunnustaa: EI HYVÄLTÄ NÄYTÄ.
Room. 3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
Room. 3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Room. 3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
Room. 3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
Room. 3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
Room. 3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
_____________________________________________________
Mutta:
Room. 3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu LAIN alaisille, että JOKAINEN SUU TUKITTAISIIN ja KOKO MAAILMA TULISI SYYLLISEKSI Jumalan edessä;
TUOTA KAIKKEA yllä todistettua ME USKOVINAKIN OLEMME, EMME YHTÄÄN MUITA IHMISIÄ PAREMPIA SIIS.
Kurja se ihminen joka ei tuota syntiänsä tunnusta ja kadu, VAAN KITUU koko elänänsä OMASSA VANHURKSUDESSA (valheessa).
Syntimme ei ole mikään yksittäinen teko vaan kokosynti. Olemme siis kokovika ihan jokainen.
Parannus on tehtävä sekä pahuudesta että omasta pyhyydestä. Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi sille joka Häneen uskoo.
Mutta ne jotka Kristuksessa ovat, ne ovat siis lain tuomiosta vapaat nyt ja iankaikkisesti.
Eivätkä suinkaan omien tekojensa kautta, esim. ahkeran siittämisen ja synnyttämisen kautta, vaan Kristuksen ansion tähden.
Yksittäisten tekojen vahtaaminen ja karttaminen, eli sikopaimenena oleminen kuuluu osana lakihenkeen, eli legalismiin. Ansioton armo on siellä tuntematon ja armoa ansaitaan tavalla tai toisella. Vaikkapa sitten värkkäämällä lapsia maailma täyteen, tai heilauttamalla etusormea suuntaan tai toiseen.
Armoa EI VOI millää teoilla ansaita, ei hiuskarvan vertaa. Tämä taitaa olla maailman vaikein asia käsittää. Armo ja vanhurskaus ovat täydellisesti lahja. Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalalta meille tullut.
Kaikki liha, onnistuneimmat lessut mukaan lukien, ovat prikulleen samassa asemassa, kun ojassa makaava alkoholisti. Eli pelastumme vain ja ainoastaan, jos uskomme Kristuksen ansion epäilemättä omaksemme. Vain KOKOVIKA VOI KÄSITTÄÄ ARMON JEESUKSESSA KRISTUKSESSA. Tämä armo on täydellinen Kristuksen vanhurskaus lahjaksi ilman ansioita sen saat, saati sen uskot.
Room. 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Room. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Room. 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee KAIKKIIN JA KAIKILLE, JOTKA USKOVAT; sillä ei ole YHTÄÄN erotusta.
Oman vanhurksuden saatana, ei pidä tästä ansiottomasta armosta lainkaan. Vuoden 1776 käännöksessä on tuo asia hyvin kiteytetty:
"Etteivät he uskoisi ja vapaiksi tulisi."
Room. 3:23 Sillä KAIKKI ovat syntiä tehneet ja OVAT Jumalan kirkkautta VAILLA
Room. 3:24 ja SAAVAT LAHJAKSI vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka ON Kristuksessa Jeesuksessa,
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut ARMOISTUIMEKSI USKON KAUTTA HÄNEN VEREENSÄ, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.
Omavanhurskaus saatana elää ja voi hyvin tänäänkin. Ansiosidonnaisella elää niin moni raukka, eikä ymmärrä omaa haisevaa farisealaisuuttaan lainkaan.
Isien perinnäissäänöt on se turva, (puujalka)johon he todellisuudessa turvaavat. Sieltä
tulee myös se harha, että kuvitellaan itsensä esimerkiksi ojassa öridevää alkoholistia paremmaksi ja rakkaammaksi Jumalalle. Siksi
myös käydään ilan oman tunnon soimausta hänen ohitseen.
Siivosyntistä ei todellakaan ole, vaikka monet ovat näin itsensä pettäneetkin uskomaan omiin valheisiinsa. Olemme jokainen helvetin ansainneet teoillamme. Jumalan rakkaus tuli väliin, Jeesus ei, kolmiyhteisen Jumalan kiitos, kävellyt ylpeänä meidän raukkojen ohitsemme, vaan Hän armahti ja nosti meidät ylös sontaisesta loasta ja asetti jalkamme
kalliolle. Kiitos Jeesus rakkaudestasi minua kohtaan.
Tämä ei ole mikään järjen asia, siitä on puhuttu ennekin. Lapset on lahja ja niiden tuloa ei saa estää!
...ovatkin tietyllä tavalla, mutta niistä on keskusteltu pitkin vuosikymmeniä aj on ollut erinäisiä asioita, joista on jouduttu keskustelemaan ennen sitä ja on asioita, joista keskustellaan tänäkin päivänä.
Vanhan liiton aikana Aaron antoi rakentaa kultaisen vasikan Mooseksen ollessa lain tauluja hakemassa Jumalalta.
Alkuseurakunnan aikanakin keskusteltiin asioista joista opetuslapset kyselivät Jeesukselta ja olivat epätietoisia, mikä on oikein ja mikä väärin.
Johannes kysyi: "Onko tämä se vai pitääkö meidän toista odottaman"
Pietari kielsi kolmasti Jeesuksen, mutta Juudas kavalsi Jeesuksen.
Pyhä Henki ohjaa oikeaan vaikeuksienkin kautta ja ylilyöntejä tai alilyöntejäkin voi sattua, mutta päämääränä on kuitenkin Taivaan kunnia, johon matkalla olemme.
Kuka voisi kerskailla oelvansa onnistunut Taivaan tien kulkija kun kautta aikain on sielunvihollinen vietellyt uskovaisia, niin se tekee tänäkin päivänä ja on tekevä niin kauan kuin uskossa kilvoitellaan.
Kuten sanoin nämä ovat vaikeita asioita monelle ja ne ovat sitä minullekin, mutta luottakaamme Jumalan johdatukseen ja pitäkäämme omatunto puhtaana.
...kilvoitus on tärkeintä ja Jumala yksin näkee sydämmet. Me voimme olla kuinka hurskaat tahansa, mutta sydämmen tila ratkaisee elävän uskon.
Valvonta paikka on oman paidan sisällä.
Ennenkaikkea, eikä huoli ole rakkauta, vaan että menet heidän kanssaan juttusille.
Huomaa niinkin tehneensä.
Ei meidän tule Jumalan valtaa ja voimaa saattaa tällä tavalla kyseenalaiseksi.
Husrakas, minula tuo pää kallistelee milloin minnekkin.
minun sydämelänikin on tilaa .
Mutta äiti saa kävellä päin punaista ja kokeilla haluaako Jumala varjella vai ei? Eli synnyttää, vaikka tietää kuoleman ja sairauden riskit? Haluaako Jumala, että Hänen kanssaan leikitään kuin arpapeliä?
En minäkään ehkäisyä hyväksy muuten kuin äidin sairauden tai kuoleman vaaran vuoksi.
...ilon ja rauhan hyvästä omastatunnosta niin asia on ok, mutta jos ei niin silloin kannattaa kääntyä ja nöyrtyä.
Jos ehkäisy- ja tv-kysymykset kuuluvat uskonnolliseen opetukseen ja näissä kysymyksissä opetus on muuttunut, niin miten sitten suhtaudut siihen, että opetuksen sanotaan olevan muuttumatonta?
...sanoin niin ei täällä ole kukaan alkuseurakuntaa tai vanhan liiton Jumalan lapsia parempia Taivaltamaan, joten uskon perusta on uskon alkajassa ja päättäjässä sekä hyvän omantunnon kilvoituksessa.
Virheitä tulee ja on tullut. En sano onko ne olleet virheitä silloin ja kuka on oikea määrittämään asiat, joista keskustellaan kulloinkin siionia riepottelevista koettelemuskista. Uskon Pyhän Hengen johdatukseen ja pidän omakohtaisen uskon, sillä uskon pelastuvani.
TV ja ehkäisy ei kuulu uskonnolliseen opetukseen, mutta aina on ajassa asioita, joista keskustellaan enemmän tai vähemmän Pyhän Hengen opastuksella.
Vanhan liiton uskovaiset olivat uskovaisia, mutta Jeesus oli lain loppu ja näin vanhan liiton opetus oli vanhaa ja usko tuli armon alle lain alta, kun Jeesus tuli vapahtamaan maailman.
"TV ja ehkäisy ei kuulu uskonnolliseen opetukseen, mutta aina on ajassa asioita, joista keskustellaan enemmän tai vähemmän Pyhän Hengen opastuksella."
Etkö edellä sanonut, että tv ja ehkäisy kuuluvat "tietyllä tavalla" uskonnolliseen opetukseen?
pakoilet velvollisuuttasi; ehkei se mikään velvollisuus olekkaan, vastata tyhmiin kysymyksiin .
ja "oppi" ovat eri asioita ja tämä "oppi" on "tietyllä tavalla"
Kristillinen oppi ja "oppi"=opetus=nähdä hvyänä=nähdä huonona
Oppi ja "oppi" ovat eri asioita.
Entäs ehtoollisoppi sitten? Eihän se ole ollut muuttumaton... Sekä Luther että Laestadius sanovat, että ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus, kun taas vanhoillislestadiolaisuudessa nykyään jopa korostetaan, että siinä ei ole mitään syntien anteeksiantamusta. Onhan sen ainakin täytynyt jossain vaiheessa muuttua...
Vai onko kyseessä vain puhdas semanttinen muuttuminen, eli sanat "syntien anteeksiantamus" ovat aikojen saatossa saaneet vanhoillislestadiolaisuudessa erilaisen merkityssisällön kuin Lutherilla ja Laestadiuksella oli? Jos näin on, niin mikähän tämän merkityssisällön muuttumisen on saanut aikaan, onko sillä myös joku syvempi syynsä?
...on Jeesuksen muistoateria, jossa syntien anteeksiantaminenkin on evankeliumin julistus äänellisesti, joten pelkkä ehtoollinen ei autuaaksi tee ketään. Sanoipa Luther tai Lestadius mitä hyvänsä niin synnit saarnataan anteeksi toisen uskovaisen äänellä ja vastaanottajan sydämmelle. Näin se uskotaan.
"Sanoipa Luther tai Lestadius mitä hyvänsä niin synnit saarnataan anteeksi toisen uskovaisen äänellä ja vastaanottajan sydämmelle. Näin se uskotaan."
Aivan. Oma teologia ja opetus. Mielestäni on turha väittää, että lestadiolaisuus olisi puhdasta luterilaisuutta.
Kyse oli nyt opin muuttumisesta, koska juuri julistit, että ehtoollinen on yksi niistä asioista, joiden osalta se on muuttuminen. Joten katsoin aiheelliseksi huomauttaa, että näin ei todistettavasti kuitenkaan ole. Totuus ennen kaikkea, you know... Tai toinen vaihtoehto olisi tietysti, että katsoisitte, etteivät Laestadius ja Luther olleet osa sitä "Jumalan valtakuntaa". Mutta näin ette käsittääkseni kuitenkaan ajattele.
Mitä tulee ehtoolliseen, niin uskon, että se on sekä muistoateria että sovintoateria, jossa uskovaisille on syntien anteeksiantamus. Ja näin ovat opettaneet myös monet edesmenneet uskovaiset ja opettajat, näiden joukossa Luther ja Laestadius. Mitään uusia tuulia en uskaltaisi lähteä seuraamaan näin keskeisessä asiassa.
...niin elävä usko ei ole kiinni missään muussa kuin Pyhän Hengen avaamassa Jumalan sanassa. On totta, että Lutrilaisen kirkon tekemät linjaukset ja päätökset etäännyttävät meitä siitä. Kirkko on maallisumassa hurjaa vauhtia ja siihen on syynä pelkästään raha, jotta veronmaksajat ei katoaisi.
...opit pohjautuvat ajalle, jolloin he eivät olleet elävässä uskossa ja taas jolloin he olivat elävässä uskossa, joten ehtoollisoppiin Lutherin ja Lestadiuksen mukaan en ota kantaa, koska en tiedä niistä opin määrittämisajankohdista mitään.
Mistähän johtuu, että Lutherin ja Laestadiuksen sakramenttikannoista ollaan niin montaa mieltä?
Esimerkiksi teoksessaan Hulluinhuonelainen Laestadius sanoo: " Kirkkomme piirissä johtavana oppina onkin se, että lapsi ennen kastetta on vailla uskoa ja vasta kasteessa saa uskon, uudestisyntyy ja tulee näin vanhurskautetuksi. Tällainen käsitys on Raamatun ja Lutherin sakramenttiopin vastainen. Luther opettaa selkeästi ja Raamatun mukaisesti:sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko vanhurskauttaa ja sakramentti otetaan vastaan ilolla"
Toisaalta esim. Vähässä Katekismuksessa Lutherin opetus ehtoollisesta on,että siinä on syntien anteeksiantamus.
Augsburgin tunnustuksen kohdassa "Sakramenttien luku ja käyttö" taas sanotaan:
"Me hylkäämme skolastisen jumaluusoppineiden joukon, joka opettaa, että sakramentit, vain sen tähden, että niitä käytetään, tuovat mukanaan armon niille, jotka eivät asetu vastustavalle kannalle, edellyttämättä nauttijansa mitään oikeaa mielentilaa. Ajatus, että meidät vanhurskautetaan ulkonaisen toimituksen voimasta--toisin sanoen ilman uskoa--Tätä turmiollista käsitystä opetetaan varsin arvovaltaisesti kaikkialla paavikunnassa.---Sakramentit taas ovat lupauksen merkkejä. Niitä nautittaessa täytyy siis uskon olla mukana"
Huonepostillassaan Luther taas kirjoittaa:" Jos taas tahdot saada syntisi anteeksi, niin kastata heti itsesi, ellet ole jo ennen kastettu..."
Ristiriitoja ja eroja on muitakin, olet varmaan itsekin lukenut k.o. tekstejä. Näyttää siis siltä, että mainitsemieni henkilöiden kannat vaihtelivat tai sitten kirjoittamiseen osallistuivat muutkin, jotka lisäsivät omia mielipiteitään niihin.
Mielestäni tärkeintä olisi tutkiskella sakramenttiasiassa Raamattua.
Millä tavalla ne ovat eri asioita?
...näin: Raamatun mukainen vanhurskauttaminen on oppi, joka ei muutu ja ei ole koskaan muuttunut, vaikka saamme lukea ristiriitoja sekä Lutherin, että Lestadiuksen kirjoituksista.
Uskon perusta on Jeesuksen seuraaminen ja uskon säilyttäminen, jota ohjaa Pyhä Henki Jumalan voimana täällä maan päällä. Jumala on antanut ihmiselle omantunnon, jonka ääni on varoittava ja sille tulee olla kuliainen. Seurakunnassa on ajan saatossa jouduttu ottamaan ja joudutaan edelleen ajallisiin kysymyksiin, jotka ei ole aina helppoja ja niiden päätösten ja kannanottojen taustalla vaikuttaa Pyhä Henki, joka opastaa uskovaisia oikealla tiellä. Jumalan voima on se ohjaus ja siihen uskomme. Ihmisinä me olemme Jumalan sanan välikappaleita ja inhimillisesti erehtyväisiä.
Mihin kategoriaan asetat Liiton rikkomisen.
Ja liitohan avioliittokin on, en tarkoita vain liittoa Jumalan kanssa.
Ajatteleppa mitä Jumala tekee sinulle ,jos rikot liiton hänen kanssaan!
Ja kun selitys avioliitosta on pienois Jumalan valtakuntana, niin eikö tavatkin pitäisi olla sen mukaiset.
Miksi et vastannut kysymykseeni? Millä tavalla oppi ja "oppi" ovat eri asioita?
Tv ei ole mitenkään uskon oppiin liittyvä, vaan uskovainen tällaiset tutkii ja ottaa sen minkä näkee hyväksi ja mikä näkyy huonona, niin hän sen hylkää.
Ehkäisy sekinhän on ajalinen, mutta sidoksissa Jumalan luomiseen, ja luomistyö on Jumalan tekoja joihin meillä ei ole lupaa mennä sorkkimaan.
Vanhurskas on elävä USKOSTANSA.
...viestissä on vastaus:
Oppi ensimmäinen kappale!
"Oppi" toinen kappale!
...kuuluu kategoriaan Oppi.
"Jumalan luomiseen,"
Nyt minun täytyy sanoa, etten ymmärrä vastaustasi. Voisitko selittää jotenkin yksinkertaisemmin, millä tavalla "oppi" ja oppi ovat eri asioita?
On asiaa alkulähteille, sillä tässähän on parannuksen paikka!
...ylöspäin :-)
Oppi on Raamatun mukainen vanhurskauttaminen. Tähän totean, että opillisten asioiden kokonaisvaltainen selittäminen ei minulta onnistu oikein hyvin. Opilliset kysymykset, joista minulla on selkeä näkemys ja joka ei ole muuttunut:
-kuinka saada elävä usko
-kaste
-armokäsitys ja rippi
-ehtoollinen
Uskon ja hyvän omantunnon pitäminen on "Oppi" hyvän omantunnon pitämiseksi ei tarvitse sääntöjä, saa tehdä/ei saa tehdä. "Oppi" on minulle sitä, että uskon tällä hetkellä niin, että voin sanoa sydämmellä olevan rauhan ja omatuntoni puhdas. Siispä minua ei edes kiinnosta "Opillisesti" mitä on puhuttu 30 vuotta sitten, vaan nyt on armon aika. Menneistä ei kukaan autuutta voi ammentaa. Historia kiinnostaa minua historiana.
...minun pitää tehdä parannusta?
Luther sanoo katekismuksessa, että ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus, mutta hän sanoo samalla myös, että se vaatii uskovaista sydäntä. Joten siinä mielessä ei ole ristiriitaa mainitsemaasi Augsburgin tunnustuksen kohtaan. Eli sekä katekismukset että Augsburgin tunnustus opettavat, että uskovaiselle on ehtoollisessa syntien anteeksiantamus. Ilman uskoa ehtoollinen ei vaikuta syntien anteeksiantamusta, siis "tehtynä tekona". Ehtoollisen osalta en ole havainnut ristiriitoja Lutherin, Laestadiuksen tai tunnustuskirjojen välillä.
Kasteen osalta heidän opetuksistaan kyllä löytyy ristiriitoja. Luther opettaa että kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen, mutta ei pidä kastamatonta lasta kadotukseen joutuvana. Varhaisvaiheessaan hän ajatteli, ettei lapsi voi uskoa itse ja että lapsi kastetaan kirkon uskoon, mutta käsitys muuttui myöhemmin.
Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat samoin kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä, mutta Lutherista poiketen joissain kohdissa kastamatonta lasta kuitenkin vaikutetaan pitävän kadotettuna.
Laestadius puhuu uudestisyntymisestä sekä kasteen että kasteen armoliittoon palaamisen yhteydessä, ja jossain kohdassa puhuu jopa kriittisesti uudestisyntymisestä kasteessa (mm. mainitussa Hulluinhuonelaisessa, ja lisäksi jossain saarnassa). Laestadius ei myöskään puhu kasteesta lainkaan niin paljon kuin Luther.
noin 10 sekunnin mittainen ristiriita sitten ehtoollisopissa:) Vanhoillisilla on tapana pyytää synninpäästö leipää jakavalta papilta (tai toisiltaan).
En tästä ole vaatinut mitään parannusta, se olisi tullut muutenkin, oikaisua olen peräänkuluttanut...
ETSINTÄKUULUTUS, oikea oppi avioerosta on kadonnut ja löytäjää pyydetään ilmoittamaan Zionin tavarain haltijoille.
...mikä on oikea oppi?
Sinunko Raamatun ymmärryksesi vai minun Raamatun ymmärrykseni? Tässäpä meille miettimistä, mutta omasta uskonnäkemyksestäni en luovu.
"Oppi on Raamatun mukainen vanhurskauttaminen. [...]Opilliset kysymykset, joista minulla on selkeä näkemys ja joka ei ole muuttunut:
-kuinka saada elävä usko
-kaste
-armokäsitys ja rippi
-ehtoollinen"
No tämä valaisi, mitä pidät oppina. Kiitoksia.
"Uskon ja hyvän omantunnon pitäminen on "Oppi" hyvän omantunnon pitämiseksi ei tarvitse sääntöjä, saa tehdä/ei saa tehdä."
Mutta tämä "oppi" on edelleen hämärän peitossa. Kerroit aiemmin pitäväsi ehkäisyyn ja tv:hen liittyvää opetusta "oppina". Eikö tämä opetus ole juuri sääntöjä?
...sääntö vs nähdä hyvänä/huonona on mielenkiintoinen asia ja siinä tarvitaan ajtkuvaa keskustelua ja en ole ollenkaan väittänyt, etteikö virheitä voisi tulla. Itse kuitenkin olen niin lapsellinen, että uskon Jumalan antavan Pyhän Hengen kautta ojennusta ja ohjeita seurakunnassaan ajan tarpeiden mukaan.
Tämä on vaikea asia käsittää sinun, mutta usko pois, että minunkin jos sitä liikaa jään mietiskelemään. Tunnustan suoraan, että järjellä ajatellet uskominen on hulluinta hommaa mitä voi olla, mutta minkäs teet kun on niin kova halu uskoa ja uskosta luopuminen tuntuu mahdottomalta ajatuksenakin(vaikka kiusauksena mielessä monestikin)
Toivottavasti saat sen kuvan, että uskominen on kilvoittelua ja ei siitä miksikään tule muuttumaan. Helppoa se ei ole oman aasin kanssa ja maailman keskellä.
Sama tapa on meilläkin esikoislestadiolaisuudessa, mutta ihan ehtoollispöydässä hyvin harvinainen. Silloin halutaan jo rauhoittua siihen itse asiaan, mitä varten siihen on tultu. Syntejä pyydetään kuitenkin usein anteeksi ennen ehtoolliselle menemistä, joko kotona tai kirkossa tai vielä odotettaessa vuoroa ehtoollispöytään. Tätä ei kuitenkaan pidetä minään edellytyksenä ehtoolliselle osallistumiselle, mutta se on vapaaehtoista valmistautumista ehtoolliselle, jos katsoo tarvitsevansa sitä sanaa, jotta jaksaisi mennä ottamaan uskolla vastaan Kristuksen ruumiin ja veren.
Eräs esikoislestadiolainen saarnaaja selitti jokin aika sitten tähän asiaan liittyen niin, että Jumala on jostain syystä nähnyt hyväksi, että uskovaiset saavat armoa eli syntien anteeksiantamusta sekä näkymättömässä muodossa (eli saarnatun sanan kautta) että näkymättömässä muodossa (eli sakramenteissa).
Siinäpä se kummankohan on oikea???????
mielestäni olemme pusikossa ja toistemme kanssa juostaan ympyrää kuin jäniksen poikaset.
Joten lähtään kotiin ja sanotaan äitille että asia on nyt näin, Jumalalla vain on se oikea tieto.
Tietysti silläkin jolle hän tietoaan lainaa.
Perillähän sillä emme mitään enään tee.
Tieto, voit sen muuttaa Ymmärrykseksi.
...tieto on jo turha ja minä tunnen Jumalan tiedon olevan itselläni Pyhän Hengen avaamana.
...totean, että minulla on ymmärrys.
Kyllähän jokaisella on ymmärrys,,mistä ja millainen siitä viisaat kiistelee.
Maljan sen kunniaksi,, no en sitä sinulta kielläkkään.
Tuo malja tuli mieleeni jotenkin virtuaali naapurin maljan nostosta niin laitoin tähän.
En sinulta evää tietoasi enkä PH-ä mutta onko sitten täysin varmaa että PH on avannut hattua nostavalle tietonsa.
...avaamalla tiedolla seison Tuomarin edessä kerran, enkä epäile yhtään mennä tämän uskoni kanssa tuomarin eteen.
Mitä sinulle vastaisisin.
...vastauksestasi riippumatta tällä uskolla olen valmis suurella rohkeudella seisomaan Tuomarin edessä.
Mikset vastannut kysymykseeni? Kuuluuko lestadiolaiseen opetukseen sääntöjä?
lainaus edellisestä
"Uskon ja hyvän omantunnon pitäminen on "Oppi" hyvän omantunnon pitämiseksi ei tarvitse sääntöjä, saa tehdä/ei saa tehdä. "Oppi" on minulle sitä, että uskon tällä hetkellä niin, että voin sanoa sydämmellä olevan rauhan ja omatuntoni puhdas. Siispä minua ei edes kiinnosta "Opillisesti" mitä on puhuttu 30 vuotta sitten, vaan nyt on armon aika. Menneistä ei kukaan autuutta voi ammentaa. Historia kiinnostaa minua historiana. "
Muistan kyllä tuon vlm:n viestin, jota edellä lainaat. Sen vuoksi juuri kysymykseni esitänkin: tarkoittaako vlm todella sitä mita sanoo.
Vlm:n mukaanhan "hyvän omantunnon pitämiseksi ei tarvitse sääntöjä". Lestadiolainen moraaliopetus on kuitenkin harvinaisen sääntöpitoista. Ihmettelen siis, miten vlm oikein tähän opetukseen suhtautuu. Kieltääkö hän sääntöjen olemassaolon? Vai onko hän sitä mieltä, että sääntöjä ei tarvitse noudattaa?
(ESIM-VL)"Ei tämä ole pelastuskysymys, miksi turhaan tämmösiä mietitte?"
(ESIM-KOMMENTOIJA)Niinpä, ei se ole pelastuskysymys, mutta siitä huolimatta se joka ehkäisee tekee mielestänne väärin.
Eikö ehkäisy ole lestadiolaisille pelastuskysymys? Eikö ehkäisy olekaan syntiä?
Nimimerkki ja otsikko väärinpäin.
jos silleen ajattelemme,eihän sen pitäisi olla kielettyä, ajatella että tuo poloinen tekee syntiä ja menee helvettiin...
Sitten mielestäsi teemme enemmän väärin kun tulemme ja sanomme se sinulle ja kaltaisillesi.
Kuinka joskus 70-luvulla eräskin Kalajokilaakson puhuja saarnasi jotenkin näin: ei se haittaa, vaikka äiti kuolee siihen synnytykseen, kun taivaaseen ollaan menossa. Tuo oli jäänyt äitini mieleen pelottavana asiana. Nykyään en ole kyllä kuullut tuollaista puhetta.
Edellisille sukupolville on kuuleman mukaan saarnattu myös niin, että vaimon kuuluu suostua seksiin jos mies haluaa.
...paremmin tuon "kuuleman"
Itse en ole kuullut sellaisesta ja jos sinulla on tietoa niin se ei minullekaan pahaa tee.
Minkälaista perustelua tarkoitat? Jos pyydät tietoa siitä, kuka on kertonut ja milloin, niin tätä en sinulle kerro.
Voithan itse haastatella vanhempia ihmisiä, erityisesti naisia. Voit myös tutustua vanhoihin SRK:n julkaisuíhin.
Vnhalle aatamille ja sano sille että se kuolema se vasta mulkavaa on, se kun on taipuvainen uskomaan kaiken mitä sille sanoo..
No sitä jölmöö pitäisi kyllä kieltää ettei menisi kokeileen että miltä se tuntuu.
juu tälleen se vanha aasi , se pitää juksata uskomaan muutakin kuin sielunvihollista.
Sitähän se eniten kuuntelee, ja harvoinko se sen kanssa veljeileekin.
Uskoisko tuo jos sille totuudenkin selvittäisi , ettei se kuolema ole niinkuin saatana sanoo, vaan siihen voi uskovainen mennä turvallisin mielin.
Porkkanaa aasille, siitä se tykkää enemmän kuin satanan kanssa veljeilystä,
Porkkanaa pureksien se haaveilee vieläpä kesälaitumista ja unhoittaa tykkänään sen valhe velhon saatanan.
...perustella, koska sillä ei ole rahtuakaan merkitystä uskomisen asiassa tänä päivänä.
Sehän Martti kirjoitti tästä kirjoituksessaan "avioelämästä" vuonna 1522 näin:
" Näin on myös lohdutettava synnytyskivuissaan olevaa vaimoa, ei loruillen hänen ympärillään taruja ja muita hupsuja ämmäinjuttuja, vaan puhellen hänelle näin:" Ajattelepa, rakas Kerttu, että sinä olet nainen ja Jumalaa miellyttää se, mitä hän on sinulle tehnyt; pane ilomielin turvasi hänen tahtoonsa ja anna hänen päästä sinussa oikeuksiinsa. Anna lapsen tulla ja tee sen ohessa kaikki voitavasi; jos tällöin kuolet, lähde rauhassa:onnekas olet, sillä sinä kuolet jalossa työssä ja Jumalalle kuuliaisena."
Oikein tulkattu suomeksi ,, niin ämmänjuttujahan Marttikin veisteli akkain iloksi ja itsensä häpeäksi.
Ei tio todellakaan kuulosta mitenkään, Pietarilliselta eikä Paavali ole lusikkaansa tuohon soppaan sotkenut.
Jeesus sanoo meille, että hänestä oppikaa että hän on nöyrä ja siveä hengessä.
Jos hengessä on siveä, niin eihän silloin tarvitse vaatia olemaan silleen.
Ehkä jos on seka liitto, uskovainen vaimo ja epäuskoinen mies, se muuttaa pikkuisen asiaa.
vaimon tulee olla miehellensä alamainen, sille emme mahda mitään, näin se on.
Hyvä on, jos ei tarvitse perustella. Miksi sitten kysyit?
...annoit ymmärtää, että et haluaisi perustella ja en halunnut tivata mitenkään vaan kunnioitin sitä henkilötietosalaisuutta, jonka haluat pitää luonnollisestikin ja samoin oisin itsekin tehnyt tilanteessasi.
sitä perustelua vähän luotettavammaksi oilisin halunnut "olen kuullut", koska minäkin olen kuullut niin monenlaista ja en luota aina ihan sokeasti tähän "olen kuullut" termiin.
"...annoit ymmärtää, että et haluaisi perustella ja en halunnut tivata mitenkään vaan kunnioitin sitä henkilötietosalaisuutta, jonka haluat pitää luonnollisestikin ja samoin oisin itsekin tehnyt tilanteessasi."
Asia selvä.
"sitä perustelua vähän luotettavammaksi oilisin halunnut "olen kuullut", koska minäkin olen kuullut niin monenlaista ja en luota aina ihan sokeasti tähän "olen kuullut" termiin."
Sinulla on fiksu periaate.
Kaikenkaikkiaan julmaa tekstiä tuo SRK:n kannanotto, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Mielestäni tuossa ei ole mitään puolusteltavaa. Kannanotossaan itse vl-johtajat ottavat ihmisen hengen omiin käsiinsä käyttämällä hyväkseen uskontoa. Kuka ottaa vastuun tuosta, koska noilla kannanotoilla on varmasti saatettu monia ihmisiä syvään henkiseen masennukseen ?
Tuo teksti sai ainakin minut jonkinlaisen raivon valtaan, kuinka ihminen voi olla julma. Näissäkin teksteissä näkyy miesten julma suhtautuminen naisiin tuona aikana. Kuvitelkaa, me täällä Suomessa ihmettelemme Islamin uskoisia ja kuitenkin meillä on täällä lähes yhtä ihmeellisiä sääntöjä. Eniten raivostuttaa tuon kannanoton puolusteleminen ja ymmärtämättömyys siitä, kuinka paljon tuolla on saatu pahaa aikaan. Miksi ei voida rehellisesti myöntää virheitä ?
Toivottavasti Jumala armahtaa minua vihassani !
Kuvittele jos kaikki vlestadiolaiset ilmaisisivat avoimesti liikkeen sisällä, tulis esille monet eri näkemykset.Aina puhutaan, että oppi on muuttumatonta, mutta ihmettelen miksi salaillaan asioita, että esim. silloin on ajateltu niin. Mutta jos myönnettäs, että nyt ajatellaan eri tavalla, putoaiskohan osittain pohja pois, kun monet käsittäis, että ihmiset on säätäneet monet säännöt. Tulikohan vähän sekavasti ilmaistua...
Se muuten on totta, että nuoret ihmiset, munkin muutamat kaverit on monet sitä mieltä, että noin se menee.
Kyllä minä ymmärsin mitä ajoit takaa Milli hyvä. Varmaan siinä tulisi käymään jotenkin noin, että pohja putoaisi kaikelta pois jos virheitä alettaisiin myöntämään. Ja eihän toki kaikki niitä virheinä pidäkkään vaikka nykyään varsinkin nuoret kauhistelevat noita kolmen vuosikymmenen takaisia kirjoituksia ja aikoja.
Edelleenkin minua surettaa se, kuinka paljon pahaa tuollainen on saanut aikaan silloin ennen. Ihmiset ovat varmasti olleet ahdistuneita, vaikka tietenkin osa heistä on voinut saada lohtuakin tuosta, mene ja tiedä.
"Toivottavasti Jumala armahtaa minua vihassani !"
Minusta sinulla ei ole mitään syytä pyytää Jumalan armahdusta vihassasi. Vihan tunteminen on erittäin tervettä silloin kun siihen on aihetta.
Toki olen tietoinen, että tästäkin asiasta lestadiolaiset opettavat tavalla, joka on ihmiselle vahingollinen. Vihaamisen sanotaan olevan suurin piirtein syntiä. Minusta on syntiä opettaa ihmiset tukahduttamaan tunteensa.
Yksi syy siihen , ettei isommin julkisesti pyydetä anteeksi voi olla se,että osa asianomsaisesta porukasta on kuollut. Voisihan tietysti aina SRK aika ajoin pyydellä anteeksi edellisten ukkojen tekemistiä mutta tuo vaatisi jo aikamoista visionäärisyyttä: kukapa sitä toisten syntejä on valmis pyytelemään anteeksi. Ei SRK ole mikään vakiopoppooo jossa samat naamat vuosikymmenestä toiseen olisivat vaan sielläkin jopa porukka vaihtuu.Eli tämän päivän SRK on jo osittain eri kuin 70-luvun SRK.
Olen kyllä kuullut, että Helsingissä vaikuttanut saarnaaja edesmennyt Oskari Suomala on suoraan pyytänyt anteeksi sitä, että niin kauheasti pimeni väärän hengen vaikutuksesta.
Se, että jotkut x-vl:t eivät ole anteeksipyyntöjö kuulleet johtuu siitä,e ttä he katkeroiduttuaan lopettivat seuroissa käymisen ja eivät siksi olleet enää joukossa mukana kuulemassa kun viheitä tehneet tekivät mikrofonin edessä parannusta.
Ei minusta SRK:n nykyhenkilöiltä voi sellaista vaatia, että he pyytäisivät edeltäjiensä syntejä anteeksi.
Nykyistä vastuullisemmin he kuitenkin voisivat joissakin asioissa menetellä. Menneisyydestä voisi esimerkiksi puhua julkisesti, avoimesti ja rehellisesti. Vääryyksiä voisi oikaista sitä mukaan kun uutta ymmärrystä karttuu. Ja ennen kaikkea voitaisiin olla uskottelematta ihmisille, että lestadiolaisten opetus on muuttumatonta.
...hyvä kirjoitus ja mieltäni lämmitti lukea sitä.
Oppi on muuttumaton, mutta tämä viestisi koski "Oppia" :)
Ei minulla ainakaan katkeruudesta johdu, etten joka paikkaan jokaisiin seuroihin tule. Silloin kyllä anteeksipyynnötkin jäävät kuulematta. Siellä mikin luona jossainko niitä virheitä korjataan?
Vl-eroni jälkeen olen käynyt jokaisissa suviseuroissa ja kuunnellut puheet tosi tarkoin. Varmasti olisin kuullut, jos siellä olisi menneisyyyden asioista puhuttu. Päivämiestä, Siionin lähetyslehteä ja Siionin Kevättä luen säännöllisesti ja paikalliset seurat kuuntelen radion välityksellä. (Menisi kai ansion puolelle, jos olisin vl.) Kuten muistat vuodesta -79 olen ollut x-vl.
Mitä vielä pitäisi tehdä, että pysyisi ajantasalla teikäläisten kanssa?
...myöntää x-vl, että jos näin tarkasti kuitenkin seuraat niin itse olen paljon enemmän pihalla "meikäläisten" jutuista kuin sinä.
Toisaalta eihän usko olekaan tarkkailussa ja asioiden tietotasossa, vaan uskossa omalla vartiopaikalla.
...vielä Kristuksen kirkkolaista:
"jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä siitä"
Kristuksen kirkkolaki, eikä Raamattu opeta missään kohti odottamaan rikkojan tulemista ja jos hän ei tule niin asia jäisi vain hänen kannettavakseen.
On varmasti vaikeaa ihmisen, jok aon vikaan joutunut monia kohtaan, pitää kirjaa siitä, että missä kukin asuu nykyään, onko hänellä puhelinta ym. ym. vaan kyllä Raamattu opettaa molempien tarttuvan asiaan, jos virheitä tulee puolin tai toisin.
Hyvä kun et sanonut, että on minulle vahingoksi, kun seuraan noin tarkasti. Eräs vl pelotteli minua paatumuksen vaarasta, kun noin läheltä seuraan ja seuroissakin käyn, enkä usko kuitenkaan.
En ole vielä mielessäni eritellyt, miksi koen tuon seurailemisen tärkeäksi. Kiinnostusta ainakin on!
Tärkeintä uskossa on tietysti oma jumalasuhde eli onko armosta uskomassa, ilman mitään ehtoja ja vaatimuksia.
eri asioita, sinulla on lupa vihastua, muttei vihata.
No minä en kauhean tarkkaan ole aina saarnoja kuunnellut, joten sinulla on siis varmaan tarkempi tieto.
Tarkoitin nimenomaan sitä, että moni oli varmasti haluton aivan haukkumistensa päälle tulemaan ry:lle. Mahdotontahan se lähes olikin kun tuli sidotuksi. Mm minä en puoleen vuoteen astunut ry:lle (olin n 10v kun minut sidottiin isäni kanssa samassa nipussa).Joten jos joku silloin anteeksi pyysi julkisesti mikin ääressä se jäi minulta kuulematta.
Miten tuo sopii siihen, kun veli ei halua toista veljenään pitää. Miksi hän nuhtelua kuuntelisi, kun ei toista minään pidä? Monet tavalliset ihmisen ylilyönnit toista kohtaan ovat niin luonnollisia, että ne voi pyytämättäkin antaa anteeksi. Kuten teemmekin.
Mutta se missä pahimmat loukkaukset tulee, on kun Jumalan sanan varjolla toista loukataan. Tuskin sanoja edes tuntoa niistä saa, saati että nuhtelusta ottaisi oppia. Mitä kannattaa silloin yksittäisiin sanoihin tuijottaa, kun kaikki sanomiset ovat lähtöisin paljon syvempää. Haluat esimerkin!
Koska lapseni aikoinaan esiintyivät ry:n äitenpäiväjuhlassa, menin mukaan. Istuin paikallisen puhujan kanssa samassa pöydässä kahvilla, tuttu mies. Hän piti seurapuheen ja kertoi millaista hirveää jälkeä uskottomat vanhemmat lapsillensa aiheuttavat, parempi kuin myllynkivi...jne. Itkin koko illan kotona.
Olisi auttanut, jos olisin yrittänyt nuhdella häntä ja olisiko hän ymmärätänyt rikkoneensa ketään vastaan? Tuskinpa!
Niin mehän olemme keskustelleetkin noista menneistä. Vaikka olit lapsi vielä silloin, niin varmasti tajusit paljon, muistat oikein ja haluat puhua asioista, jotta tätä päivää olisi helpompi ymmärtää. Siinä suhteessa olet harvinaisuus!
Jos joku väheksyy kokemuksiamme, niin meillä on lupa tuntea harmia ja suuttumustakin.
Eikö niin?
Homehtuneita aitan perältä löytyneitä akanoita?.
Kyllä SRK-sa on varmaan tämän päivän asioissa iahn tarpeeksi.
Omissa asiaoissa voimme mennä taakseppäin, ja menä Philistialaisten leiriin.
Sitominen ei tässä yhteydessä tarkoita sitä että se ihminen sidotaan vaan että se syntisyys sidotaan ja ihminen päästetään vapaaksi.
Mutta tällaista on jälki kun luetaan Raamattua kuin itse piru!!
Vain muutamissa kohtaa, mutta yleensä niihin kohtiin täällä ei mielellään kajota.
Pääpiirteissään oppi ja opetus on Kristuksen opettaamaa oppia.
Katselkaa rehellisesti minää menemme halkopinon taa temppujamme tekemään.
Eihän kaikki sinnekkään ja he ehkä jo tietävätkin mitä siellä piilopaikoissa harrastetaan.
...puuttuminen olisi kuitenkin pahempi kuin opetuksen muuttuminen "Opillisissa" asioissa.
Avioero kuuluu opillisiin asioihin, jolloin en voi kuin todetä totuuden, että muuttunut on.
...valppaana keskustelua niin huomaisit tämän kategorioinnin toisen keskustelun yhteydestä.
Avioero kuuluu Opillisiin asioihin ei "Opillisiin"
Opillisia asioita ja Opillisia asioita,ja avioero kuuluu siis Opillisiin, ymmärsin.
...Opillisia ja "Opillisia" asioita.
Ja avioero kuuluu Opillisiin, ymmärsin tuon.
Ja nämät Opilliset asiat pitää olla oikein ja aamen. eikö vaan, mutta mielestäsi Opilliset asiat saiai olle huiskin haisin miten vaan, kunhan seurakunta on yksimielisesti huiskimassa.
...kommentissasi paistaa taustalla "minä olen oikeassa, muut väärässä"
Miksi? Se on sinun mielipiteesi ja minä olen taas eri mieltä, kuten varmasti olet sen monesti huomannut.
Totuutta ei voi piilottaa, sanoohan sanakin;
14. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on,
15. Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.
16. Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.
"Te olette maailman valkeus"., tämäkin siinä on, muttei sovellu tekstiin.
...olevan sinulla ja me kaikki muut opetamme saatanan oppia tässä asiassa mielestäsi.
Niin kyllähän ymmärrät että tarkoitan, min'ä olen lainannut Jumalalta tietoa, hänellä sitä kyllä on, ja takuuvar´masti oikeaa ja aitoa.
Jos sinäkin vaivautisit Jumalalta lainaamaan oppia tähän asiaan, etkä vain yhdistyksen kokoonkeittämää, niin meidän juttume voisi olla muilla linjoilla, sinulle ehkä kelpaisi [email protected] kin.
Mene ja tiedä,vaikka olis kivojakin juttuja.
...tarkoittama tieto, joka on ollut lainassa jo pitkään ja tulee olemaankin Jumalan lupauksen jälkeen.
Mitenkä me tämä asia ratkaistaisiin.
Arvan nostolla? vetämällä pitkää tikkua, sekin vaikeaa näin virtuaalisesti.
Okei; annan Jumalalle kunnian että hän osoittaa sen oikean Jumalalle kelpaavan opin asiassamme.
Anteeksi hitauteni! Olisi jo aiemmassa vaiheessa ollut kohteliasta kiittää Sinua, että aloitit tämän ketjun. Asia on minunkin mielestäni sen verran painavaa, että se oli aiheellista.
Olen itse vieläkin turhan varovainen ja vältän silmätikuksi ja keskipisteeksi joutumista. Siksi ei tullut itselle mieleen aloittaa uutta keskustelua, vaan jatkoin tuolla toisella aloittamallani ketjulla erään vastaajan pyynnöstä. Mutta hyvä! Näinsehommaetenee!
Mitä luulet, vositko kertoa lisää kokemuksistasi esim. 70-luvulta ? Ne ovat toisaalta mielenkiintoista kuultavaa, vaikka ei aina itse asianosaselle ole olleetkaan niin mukavia kokemuksia.
Kertominen ei olekaan ihan helppoa tuollaisesta isosta paketista. Mielelläni toki Sinulle kertoisin, mutta voisit hieman tarkentaa, millaisista olisit erityisen kiinnostunut. Mitä jo teidät, minkä ikäinen olet, kiinnostaako asiat yleisesi? Tokko minulla kovin shokeeraavia kokemuksia on verrattuna muihin.
Jos olet nopea löydät täältä palstan alkusivuilta minun kirjoituksiani. En tiedä milloin ne poistetaan.
Melkein viimeiseltä sivulta löytyy teksiäni kohdasta "Arkaluotoinen kysymys" melko lopusta "kerron vähän" 30.9. x-vl ja toinen teksti on vähän lähempänä kohdassa "Hoitokokoukset" melko alussa "kerron hieman lisää" 5.10 x-vl.
Jos kiinnostaa, niin näin aluksi voisit lukaista ne. Jatketaan sitten?
Sorry en osaa tehdä linkkiä! Kannattaisi varmaan opetella.
"Olisi jo aiemmassa vaiheessa ollut kohteliasta kiittää Sinua, että aloitit tämän ketjun. Asia on minunkin mielestäni sen verran painavaa, että se oli aiheellista."
Kiitos kohteliaisuudesta! Toisaalta siinäkin on jo kiitosta, kun muiden kirjoittajien viesteistä näkee asian tärkeyden.
Minä myös yhdyn täydestä sydämestäni nuoren(vl) pyyntöön. Onko sinulla enemmänkin tallessa sitä vanhaa materiaalia, Päivämiehiä ja muuta?
Ehkä voisin myös auttaa sinua? Eli jos sinulla on sitä aineistoa ja voisit jollakin tavalla toimittaa sitä minulle, niin minä voisin sitten aloittaa keskusteluja.
Käyn jossain vaiheessa tutustumassa noihin kirjoituksiisi, jotka mainitsit. Onko sinulla mitään sitä vastaan, jos aloitan niistä uusia keskusteluja?
Laitan Sinulle aluksi sellaisia lähteitä, joita voit itsekin tutkia. Minulla on kopiot seuraavasta tutkielmasta ja tutkimuksesta:
Jussi Melkas: Lestadiolainen televisioideologia elämismaailman puolustuksena,(Päivämiehet vuosilta 1954 - 1984) Sosiologia 4/85
Päivi Alasuutari: Kuuliaisuus koetuksella -Syntyvyydensäännöstelyn kielto vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, Sosiologian pro gradu, Tampereen yliopisto 1992
(Päivämiehet 1954 -1984)
En itse ole kerännyt Päivämiehiä. Lehtileikkeitä on tosi paljon 70-luvulta Päivämiehistä ja muista lehdistä. Silloin kun keskustelu kävi välillä tosi kuumana.
Viime talvena sain inspiksen järjestellä paperini mappeihin ja nyt jo niitä olen tarvinnut. Enhän toki muuten muista noita enkä tiedäkään kaikkea. Esim. nuo lainaukset Päivämiehistä oli kaikki tuosta gradusta. Siinä oli myös tuo SRK:n kannonotto, joka minulla on tosin erillisenäkin.
Palataan asiaan!
Toivottavasti käyt vielä lukemassa tämän :) Olen sellain liki kolmekymppinen tällä hetkellä, en tiedä onko sen ikäinen enään nuori, mutta onhan niitä vanhempiakin, eikö ?
Itse muistan hämärästi nuo 70-luvun hoitokokoukset. 80-luvun muistan vielä hyvinkin ja sen hengen mikä silloin vallitsi. Aika oli todella erilaista silloin...
Minua kiinnostaa vain se tavallinen elämä lestadiolaisyhteisössä siihen aikaan, ei niiden tarvitse olla mitään shokeeraavia juttuja, sillä minusta tuntuu, että tämä on sinänsä shokeeraavaa välillä koko touhu. Siis mitä oli ihan tavallinen elämä silloin verrattuna nykypäivään tuossa yhteisössä.
Minäpä yritän käydä lukemassa noita vanhoja kirjoituksiasi ensin. Jos Sofialla olisi jotain kerrottavaa, niin mielellään kuulisin niistäkin.
Kiitoksia etukäteen :)
Hei, en löytänyt niitä enään. Jos sinä tai Sofia löydätte ne, niin voisitteko laittaa linkin niihin tai kertoa täällä uudestaan.
Toivottavasti en ole liikaa vaivaksi :))
Vaikuttavat mielenkiintoisilta, varsinkin tuo gradu. Etsin ne käsiini.
Enpä olisi uskonut, että tuollaisestakin aiheesta on joku tehnyt gradun!