Olen ollut yli vuoden rakastunut mieheen, jonka kanssa on oltu yhdessä moneen otteeseen ja erottu yhtä monta kertaa. Viime kerralla kun erottiin päätin, että nyt saa riittää ja erotaan lopullisesti. Tapasin sitten erään miehen, jonka kanssa oli ihan kivaa ja viihdyttiin toistemme seurassa. Mutta, mutta se seksipuoli oli tämän uuden miehen kanssa ihan surkeaa, 2 min. ja ohi.En voi sille mitään,että vertasin häntä exään ja hänen ihaniin seksitaitoihinsa.En voinut jatkaa suhdetta,koska minusta seksi on kuitenkin tärkeää ja siitä pitäisi myös naisen saada nauttia.Nyt olen taas tapaillut exääkin ja seksi on ihanaa.Haluan kuitenkin,että löytäisin vakituisen kunnon suhteen mutta miten pääsen irti exästä lopullisesti koska tiedän ettei meistä tule mitään ja kuitenkin vain satutamme toisiamme tällä edestakaisin soutamisella?On tää niin vaikeaa.
Rakastaminen on vaikeaa
välillä
2528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meitä miehiä herjataan aina ettemme erottaisi seksiä ja rakkautta ja erityisesti ettemme arvostaisi kuin seksiä, mutta kyllä tosiasia on että juuri naisilla on hukassa suhteensa seksiin ja rakkauteen. Juuri naiset juoksevat paskoihin suhteisiin seksin vuoksi vaikka rakkaus olisi aivan muualla, juuri naiset jättävät rakkauden jos seksi ei ole täydellistä.
Naisten seksiturismikin on miesten seksiturismia yleisempää.
Naiset eivät arvosta rakkautta eivätkä osaa rakastaa.
Seksissä voi aina luopua mistä vain rakkauden vuoksi ja seksissä on aina mahdollisuus kehittyä, rakkaus on jotain ihan muuta.
Ennen kysyttiin muna vai kana ja vastaus on edelleen löytämättä, nykyään naiset kysyvät muna vai rakkaus ja vastaus on kauan sitten löydetty ja se on lähes joka naisella muna.
Mieshenkilönä kirjoittelen. Tutustuin erääseen naiseen pari vuotta sitten, jonka kanssa seurustelimme ja jaoimme periaatteessa kaiken puolen vuoden ajan. Jouduin sitten lopettamaan suhteen, koska se tuotti "henkistä kipua", kiusallista oloa. Vaikea selittää, mutta käsittääkseni välitin hänestä hyvinkin vahvasti, mutta en sitten kuitenkaan pystynyt jatkamaan seurustelua. Mulla oli sellainen kiusallinen olo hänen kanssaan. Sitten kun erottiin, tuntui, että kaipasin häntä edelleen. Rehellisesti sanoen joka päivä hän oli mielessäni. Nyt sitten ennen joulua lähetin hänelle joulukortin ja tapasimme (yli vuoden eron jälkeen). Olimme pari päivää yhdessä hyvinkin läheisesti, mutta edelleenkin mulle palasi tuo varsin ihmeellinen kiusallinen olo, liittynee epävarmuuteen siitä, välitänkö oikeasti hänestä, hyväksynkö hänet. Tuntuu siinä mielessä oudolta, että vaikka on erossa, kaipaa, vaikka on yhdessä, jokin asia kiusaa. Tunteet ovat joskus ihmeellisiä, ei niitä tahdo ymmärtää. Haluan antaa hänelle kaikkea hyvää. Myös lapsen haluaisin hänen kanssaan, mutta pitäisi olla sellainen hyvä ja turvallinen olo. Vaikka hän antoi minulle paljon tiedän sen, enkö voi ottaa sitä rakkautta oikealla tavalla vastaan. Tätä olen miettinyt, enkä halua häntä loukata, toisaalta aina pitäisi pitää myös huolta siitä, ettei loukkaa itseään. Nyt olemme erossa ja kumpikin varmaankin miettii toinen toistaan. Voiko toisesta ihmisestä välittää liikaa ja sitten ei osaa ottaa vastaan rakkautta toiselta, niin että se vahvistaisi ? Olenko vain tunnevammainen hölmö, pelkuri ? Onko toisilla tällaisia tuntemuksia, yhtä vahvoja.