Täällä puhutaan paljon hoitokokouksista, mutten ole kuullut yhtään tapausta Oulussa tapahtuneeksi.
Oliko Oulun vl:t jotenkin suojeltuja tästä?
Äitini on vl ja Oulusta muttei muista itse mitään että jotain tuollaista olisi tapahtunut.
Ovatko nämä jutut siis totta vai tarua?
Onko täällä kenelläkään tietoa Oulussa, Oulun ry:llä tapahtuneista hoitokokouksista, tapahtuiko niitä?
Minkälaisia kokouksia ne olivat, oliko koko seurakunta paikalla ja millä vuosiluvulla ne tapahtuivat 60-,70-,80?
Oliko Oulun vl:t jotenkin suojeltuja tästä?
Äitini on vl ja Oulusta muttei muista itse mitään että jotain tuollaista olisi tapahtunut.
Ovatko nämä jutut siis totta vai tarua?
Onko täällä kenelläkään tietoa Oulussa, Oulun ry:llä tapahtuneista hoitokokouksista, tapahtuiko niitä?
Minkälaisia kokouksia ne olivat, oliko koko seurakunta paikalla ja millä vuosiluvulla ne tapahtuivat 60-,70-,80?
Vastaukset 47
Vanhimmat
1970-luvulla, puuhamiehinä jopa SRK:n tulevia mafioosoja.
Anteeksi mutten saanut mitään selvää muuta kuin ettet tiedä Oulun ry:stä.
että SRK lähetti edustajiaan (hoitomiehet) ympäri Suomea pitämään saatanallisia hoitokokouksia, kiusaamaan ihmisiä ja osoittamaan sekä omaa että SRK:n julmuutta. Miksi Oulu olisi väliin jäänyt?
Turhaan teeskentelet!
Älä nyt rakas ihminen ala syyttelemään. Minä en tiedä mitään konkreettista juttua mitä olisi Oulussa tapahtunut ja niinkuin kerroin äitini ei mukamas ole nähnyt mitään.
Siksi kyselen kun haluan tietää että mitä siis on oikeasti tapahtunut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000039806094
Häneltä saat kuulla "totuuden". 040 7277204
eikö ole sama millä paikkakunnalla nämä vääryydet tehtiin?.
sellaista että se olisi minulle se ja sama asia?
että jos oulussa ei ollut hoitoja ja muualla oli niin sinusta kaikki on hyvin "ei meillä oulussa" ja maassa kaikki hyvin!
tuollaistakaan. Joku on pikkasen ennakkoasenteilla liikenteessä!=)
vaan on pakko kommentoida lähes jokaiseen aloitukseen jotakin.
Eipä mitään=)
Kovia hoitokokouksia ja useita. mm minun vanhempani erotettiin siellä,ja kaksi veljeäni. Äitini yksinkertaisesti siksi, ettei päässyt kutsuttuna menemään hoitokokoukseen. Kaksi veljeäni olivat vielä lapsia, mutta ero tuli "perheen mukana". Äitini tiedustellessa syytä kutsuun sitä ei kerrottu. "Kyllä sen siellä sitten kuulee".
Jälkeenkään päin ei ole kerrottu, miksi hänet erotettiin.
Kai se oli silloin niin, että "seurakuntaa" oli toteltava aina ja kaikissa asioissa. Kutsun noudattamatta jättäminen oli siis syy, miksi erotettiin.---Olikohan se ihan raamatullinen syy, oikein synti? --Enpä usko;(
Pystytkö kertomaan millä vuosiluvulla tuo tapahtui 60-70-80?
En kyllä ole uskonut täysin äitini puheita, hiljenee yleensä kaikesta vaikeasta...siihenkin syy missä =)
Olisiko sinne pitänyt ilmoittaa jotenkin jos ei päässyt ettei olisi erotettu ja syy kai piti olla erittäin painava, työmatka tmv.?
Ihan sekopäistä ja miksi siitä ei kerrota, voida puhua että silloin toimittiin niin??!!
-1979. Samana tai edellisenä vuonna erotettiin yksi vanha leskivaimo, kun hänen ei-vl-lapsensa, jotka asuivat samassa taloudessa, hankkivat television. Hänen piti olla emäntä talossa ja komentaa telkkari ulos. Mutta silloin olisivat lapsetkin lähteneet ja vanha äiti olisi jäänyt ilman kipeästi tarvitsemaansa apua. Olisi joutunut vanhainkotiin sen takia.
Niinpä tv jäi ja lapset jäivät mutta mummu erotettiin "Jumalan valtakunnasta":(
Asuin itse toisella paikkakunnalla, mutta sukulaisilta sain tietoja. Mm yksi merkillisyys asioitten ollessa kuumimmillaan oli se, että kun hoidettavia oli niin paljon, ettei kaikkien asioita ehditty julkisesti mikrofonin edessä käsitellä saman illan aikana, niin niille, jotka oli tuomittu väärähenkisiksi, mutta eivät ehtineen tunnustaa sitä ja tulla hoidetuiksi, heille saarnattiin synnit anteeksi määräajaksi. Eli siihen saakka, kun seuraava kokous pidettiin. Silloin noitten onnettomien piti mennä kokoukseen ja mikrofoniin tunnustaa väärähenkisyytensä ja katua tarpeeksi vakuuttavasti, niinsitten he saivat pysyvät synninpäästön.
Tuo tilapäinen väärän hengen anteeksi siunaaminen oli yleistä muuallakin ja sen tarkoitus oli se, että jos hoidettava sattuisi kuolemaan ennen seuraavaa hoitokokousta, niin olisi varma taivaaseen pääsystä, vaikkei ehtisikään tunnustaa kaikkia väärän hengen aiheuttamia syntejä.
Muuten, jos kaipaat tarkempia tietoja hoitokokouksista Oulussa, etsi Oulun puhelinluettelosta Lauri Pietilän numero ja soita hänelle. Hän on tehnyt kaksi kirjaakin hoitokokouksista. Hän tietää niistä hyvin paljon, eikä ole ollenkaan SRK:n suosiossa;)
Löytyykö kirjastosta ja minkä nimisiä nuo kirjat ovat?
Nimet ovat: "Sota perintöosasta" ja "Vioilla ja virheillä peitetty".
Jos haluaa itselle, voi soittaa kirjoittajalle, hänellä on niitä vieläkin.
Mielenkiintoinen linkki:
http://www.hakomaja.net/hoitokokoukset/linjapuhe-ja-ilmoituksia-paeivaemiehessae
Ilmeisesti tieto katoaa ällistyttävän nopeasti sellaisesta yhteisöstä joka vaientaa keskustelun lähihistoriastaan. Luonnollista ja ymmärrettävää tietysti on, että silloin hoitokokouksissa mukana olleita ja yhä vl-liikkeessä talostelevia hävettää ja ehkä omatunto soimaa siitä missä oltiin osallisina.
Täsäs yksi kertomus hoitokokouksen kulusta ja vaikutuksista:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1119&postdays=0&postorder=asc&start=40
Kuulostipa ahdistavalta!! Aivan järkyttävältä.
Olen vaistonnut aina vl-piireissä jotain epämääräistä, erityisesti uhkaa. Pelkoa että jotain voi sattua milloin vain. Niin oli kotona ja seuroissa, vl-ihmisten keskuudessa jne.
Tuo huomioni ei selvästi ole ollut turhaa, omasta päästä keksittyä. Voin jo kuvitella miten joku sanoisi minun vain kuvittelevan jotain kummia omassa päässäni jos mainitsisin siitä jollekin. Turhaa kuulemma vain pohtisin tuollaisia. Ja tuokin kertoo sen että tosiaan, ihmiset on hiljennetty ja sitä on jatkettu seuraavillekin ettei tehdä muuta kuin mitä ylhäältä sanotaan ja piste.
Olen kokenut sen (tee, älä mieti)itse hirveän ahdistavana ja se on myös vaikuttanut siihen että lähdin itse pois tuosta liikkeestä vuosia sitten.
Omille tunteille ei ole tilaa vl-piireissä. Oma pitää siirtää pois ja ottaa tilalle se yhteinen. Toiset kai eivät koe sitä ahditavana, mutta minä koen. Olen muutenkin herkkä ihminen niin ehkä koen sitten ne vielä tuplasti ahdistavampana.
Tuo aukaisee minulle paljon asioita jos yleisesti vl:suus on ollut tuota 60-70-80-luvulla. Itse olen syntynyt vasta 80-luvulla ja ollut niin pieni etten ehkä ole nänhyt tai ymmärtänyt mitään noista tilanteista tmv.
Sellaista vain muistan itse seuroista, että oliskohan joku itse omasta halustaan(kait) joskus kävellyt seuroissa eteen ja pyytänyt syntejään anteeksi ettei siinä ole ketään kuulutettu sinne, että "tulepas tänne eteen".
Sen myös muistan miten keskusteluilloissa(nuortenilloissa) kun edessä kävi ihmisiä puhumassa niin moni pyyteli aina syntejään anteeksi siellä puheenvuoronsa lopuksi. En oikein ymmärtänyt miksi he pyytelivät anteeksi aina sen jälkeen...
Joskus oli sellaisia tilanteita että keskustelussa oli jotain eripuraa tullut(ihan hiuksen hinon pieniä asioita, jotka nyt mielestäni pitäisi olla aivan sama eikä siinä mitään syntiä tehty, ehkä mielipiteistä(luvallisista)enemminkin oli kysymys, niin sitten he kävivät uudestaan edessä ja pyytämässä heti anteeksi. Liekö oli pelko siitä ettei joku pitäisi uskovaisena vai tuliko siinä sitten niin pahamieli kun ei oltu täysin samaa mieltä siitä pikkuriikkisestä asiastakaan...ihan hullua että mennään noin pitkälle.
Tai mikä laittaa ihmisen omatunnon soimaan tuollaisesta asiasta noin kauheasti?
Ehkä kyseessä olikin juuri tuo kulttuuri mitä vl on. Lapsesta asti on opittu että täytyy ehdottomasti olla samaa mieltä ja joku erittäin tunnollinen ottaa sen pilkun tarkalleen ja kantaa hirveitä lasteja selässään sen vuoksi, aivan turhaan raukka. Mutta julma on se yhteisö ja sokeita ovat ihmiset.
Ihanaa kun saa itse olla erossa siitä ja uskalsin irrottautua.
on kuitenkin toisten puolesta!
Hyviä ajatuksia. Asia on iso eikä ole helppoa keskustella vl-liikkeen kollektiivisen kurin seuraamuksista leimaamatta väärällä tavalla yksittäisiä uskovaisia.
Moni toivoisi että omassa uskonyhteisössä olisi "vapautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä" eikä tätä manipuoloivaa pakko-yksimielisyyden painetta. (Puhumattakaan Jumalan sanaan perustumattomasta kielto-opetukseta.)
Yksittäinen uskovainen vain joutuu maksamaan erittäin raskaan hinnan jos yrittää saada aikaan parannusta yhteisössä. Oma sielun autuus ja taivaspaikka menee sen sileän tien. Seuraavaksi katoaa oman elämän arjen perusrakenne, eli sosiaaliset suhteet, yhteydet itselle rakkaisiin ja tärkeisiin ihmisiin. Joutuu henkiseksi ja hengelliseksi maanpakolaiseksi eli ulos suljetuksi. "Ulkoiseen pimeyteen."
Se on koulu- ja työpaikkakiusaamistakin kauheampi kohtalo. Kaikilla ei kertakaikkiaan ole sellaisia henkisiä voimia taistella tuomitun ja ulossuljetun osasta terveen kirjoissa onnelliseen ja täysipaioiseen elämään.
Monelta menee varmasti mielenterveys juuri tuon sairaan uskonliikeen vuoksi, kertoohan se mielenterveyspotilaiden määrästäkin, mitä nyt olen kuullut Oulussa päin olevan...
Monelle ei riitä vain terapia hoidoksi vaan tulee mukana äärimmaisen vakavaa sairautta.
Toiset taas pystyvät elämään siirtämällä vain ajatukset muualle, suojaamalla itseään koska pelkäävät kohdata asian.
Tällaista kun pohtii, sitä on aivan avuton, mitä voisi tehdä koska tuo liike on niin voimakas ja ihminen kun on ihminen.
Muuta ei meinaa oikein jäljelle jäädä kuin kertoa ihmisille totuus täällä ja ulkona sekä aina jos mahdollista niin myös vl-tutuille joiden kanssa voi jotain keskustella.
Itse pitää sitten yrittää ettei omat lapset joutuisi samaan jotta loppuisi tuo sukupolvelta toiselle jatkuva henkinen hulluus.
Itse olen myös joutunut ulos jollain tasolla sukulaisista jotka ovat vl:ä. En löydä itselleni muuta paikkaa kuin olla vain vieras heille ja he vieraita minulle, joiden kanssa puhutaan vain muita asioita. Ne muut ihmiset joille voin puhua kaikesta tulevat sitten muualta, uusista tuttavuuksista, vähitellen kypsyvistä ystävistä, ovat kyllä saaneet useamman kerran pyöritellä päätään tuolle uskonlahkolle ja kauhistella sen ahdistavuutta. Ja samanlaisia piirteitä alkaa löytyä itsestäkin ajanmyötä kun asiaa on oikeasti käsitellyt ulkopuolisten kanssa.
Monesti tulee huoli kun näkee ihmisen joka on myös entinen että miten hän pärjää nyt, koska se on henkisesti raskasta vaikka raskaanpaahan olisi olla siellä väkisin.
Mutta kyllä minua säälittää ne vl:kin. Varsinkin väsyneet perheen isät ja äidit sekä lapset erityisesti. Hirveän elämän he joutuvat elämään. Heilläkin on omat henkiset jaksamiset ja syynsä miksi sinne jäävät.
Olen kuitenkin itse niin onnellinen että Jumala johdatti minut tähän ja olen saanut paljon eri näkökantoja etten eläisi itse aivan ahtaassa putkessa. Toivottavasti avartaa vielä lisää, sitä minä janoan =)
Se mikä minua on välillä huvittanut on se kun äidilläni oli tapana sanoa että totelkaa vanhempia ja tehkää niinkuin he sanovat jotta Jumala siunaisi teidän elämäänne. Nyt kun en enää ole tehnyt niinkuin vanhempani haluaisivat niin nyt vasta elämääni on siunaantunut todella paljon hyviä asioita. Ei mennyt oikein putkeen ne ennustukset, ainakaan tältä erää =)
Oli niitä Oulussakin. Eniten juuri -70 luvun lopulla. Nuoret ja vanhat jonottivat mikrofoonin pääsyä ja kävivät vuorotellen tekemässä parannusta Kososlaisesta hengestä. Sanamuoto oli oleellisen tärkeää. Piti osata tunnustaa että "tunnen että minussa on kososlainen henki, saanko uskoa sen anteeksi". Jos erehtyi sanomaan esimerkiksi "että jos minussa on kososlainen henki.." tai "jos te kerran huomaatte että minussa on kososlainen henki.." niin silloin ei siunattu. Ja jos joku vahingossa yritti siunata ennenkuin puhujat näyttivät omalla siunaamisellaan esimerkkiä, siunaaja saattoi pyytää anteeksi sitä että oli "siunannut väärään rauhaan..".
Muutaman "ison hoitokokouksen" jälkeen homma delegoitiin johtokunnalle. Johtokunta hoiti sitomiset ja perinteiset sunnuntai-illan seurat alkoivat aina johtokunnan puheenjohtajan tai jonkun puhujaveljen puheenvuorolla jossa seurakunnalle ilmoitettiin ketä on viikon aikana sidottu synteihin (nimet kerrottiin), ja varoitettiin tervehtimästä heitä Jumalan Terveellä. Samalla kehoitettiin seuraväkeä rukoilemaan heille palaamisen armoa.
Ja äitini ei muka muista mitään...
Milloin nuo hoidot sitten päättyivät ja miksi se kätäntö päätettiin lopettaa?
"taivasosuuspalkka", hk-osallistujia käskettiin vaikenemaan tapahtumista!
Oulussa hk:ia oli 70-luvun lopulle saakka, sitten Juva otti Reinikaisen puhutteluun ja siihen se "riemu" loppui!
munaa sen vertaa, että pitäisivät nuo raivopäät aisoissa.
Piispojenkin suurimpiä päänsärkyjä taitaa olla kun papit leikkuuttaa muniaan pois.
Hoitokokoukset ja johtokunnan järjestämät puhuttelut loppuivat hiljakseen -80 luvulle tultaessa. Vielä 2000 - luvulla on joitakin johtokunnan masinoimia hoitokokouksia pidetty eri puolilla Oulun seutua. Ne ovat tapahtuneet siten että yksittäisiä henkilöitä tai pieniä ryhmiä on kutsuttu "sielunhoidollisiin keskusteluihin" joissa on varoitettu osallistujia mainitsemasta tilaisuudesta "hoitokokouksen" nimellä. Ne ovat liittyneet lähinnä siihen että henkilöllä tai henkilöillä on ollut poikkeava näkemys johtokunnan kanssa jostakin yksittäisestä asiasta tai johtokunnan toimintatavoista.
oli todellakin mhadollista jos erehtyi antamaan katuvalle syntiselle armon ennen hoitomiehen lupaa. Kaikenlaista sitä tapahtuukin tuollaisessa äärikristityssä järjestössä!
papille oikea horovittu, tuommoisen yli viisikymppisen miehen on turha toivoakaan, että kirorgin veitsi muotoilisi jalkoväliin teinipimpsan.
nöyryytettiin oikein urakalla 70-luvun lopulla ja 80-luvulla.
Hoitokokouksia ei järjestetty kellarissa kuten väitit, vaan keskikerroksessa josta kuului hyvin myös lehterille. Kellarikerroksessa oli kahvio, keittiö ja vessat, ei muuta. Kahvioon oli myös kaiuttimet, mutta kokoukset käytiin keskikerroksessa , joka sijaitsi katutasossa.
Näin ovatmonet aikalaiset kertoneet.
Olen aikalainen, eikä varmasti kahviossa ole yksikään piiri kokoontunut. Siitä saat olla varma.
En ymmärrä miksi tahallasi vähennät uskottavuutta koko hoitokokouskeskustelulta vääristelemällä sinäänsä melko epäoleellisia asioita. Mutta siksi sillä on merkitystä että uskottavan keskustelun aikaan saamiseksi ei pidä kertoilla satuja puolesta eikä vastaan.
pois ikävästä hoitokokouskeskustelusta. Miksi et puuttunut kirjoittajan kirjoitusvirheisiin? Eikö löytynyt?
Olen kirjoittanut hoitokokouksista pian neljän vuoden aikana. (Joskus myös tupakasta, sen vankkana vastustajana, joskus jostain muustakin.) Kirjoituksiani siis löytyy (jos enää löytyy) enimmäkseen tälla, kylläkin rekisteröimättömällä nimimerkillä, aiemmin myös ilman etutähteä.
Kokemuksiani Oulun ajoilta:
Muutin Ouluun nuorena v.1964 ja tunsin tulleeni samanlaiseen hengelliseen kotiin, missä olin siihenkin asti ollut. Toimitalo oli alkuun Uudenkadun puurauhanyhdistys, myöhemmin samalle paikalle rakennettu uusi Ry, sittemmin Oulun lähialueella ollut Ry vuoteen -78.
Uskonelämä, "talostelu" oli vapaata ja iloista. Ystäviä oli paljon, seuroissa käytiin ja suviseurat oli yksi vuoden odotetuimpia tapahtumia. Noin jatkui aina 70- luvun alkuvuosiin saakka.
Sitten Oulussakin alettiin pitää isoja hoitokokouksia (seurakuntailtoja, neuvonpitoja yms). Niistä olin muualta jo aiemmin kuullut ja niitä kauhistellut.
Osallistuin muutamaan kokoukseen Oulun Ry:llä muistaakseni vuosina 1975-77.
Tiedän myös ainakin kolmen tutun, tuolloin jo iäkkään leskivaimon kuulusteluista Uudenkadun Ry:n pommisuojassa.
Tämäpä tällä erää. Jos haluat tarkennuksia, voin vastata, jos osaan.
Mukavaa lukea taas pitkästä aikaa sinun kirjoitustasi. Sinun viesteissäsi henkii aina kaunis rauha ja rehellisyys, ja tasapaino.
Muistelen sinun kertoneen että sinut ja perheesi erotettiin ry:stä sitten kun ette menneet hoitokokoukseen paikalle. Oliko se asia näin?
Kaikkea hyvää ja onnellista adventtia!
lämmittävistä sanoistasi Sinulle, "tuntematon tuttavani"!
Kuten olen tosiaan kirjoittanutkin, minut ja puolisoni erotettiin (Oulun Pateniemen) Ry:n jäsenyydestä siksi, koska emme kutsusta huolimatta osallistuneet meitä varten järjestettyyn kokoukseen.
Jo paljon aiemmin oli kutsu käynyt(turhaan) toiselle paikkakunnalle puolisoni jo tuolloin edesmenneen sukulaisen henkien levinneidyyden kartoittamis- kokouksiin(olipa pitkä selitys).
Tuo Ry:ltä erottaminen (v.-78) oli varmaan yhdistyssääntöjen mukainen ja meille jo harkittu, tietoinen valinta vuosikausia jatkuneiden hoitokokousten mielettömyyksien vuoksi.
Haluan lukijoille toistaa vielä sen, etten missään vaiheessa ole luopunut uskostani. Jumala on luvannut pitää huolta omistaan loppuun asti.
"Jää lähelleni Jeesus, jää kaikkiin vaiheisiin..."
Oikein hyvää ja rauhallista adventin aikaa! Terveisin sirkka
Kiva Sirkka, että olet vielä olemassa. Uskon kyllä, että sinulle ja monelle muulle tehtiin vääryyttä 70-luvulla. En tuolloin vielä ollut puhuja, vaan penkissä pelossa istuva nuori. Olisi jo aika puhua avoimesti noista ajoista. Itse puhun puheissani Raamatusta, josta löytyy lohdun sanoja ja tärkein asia eli sanoma Jeesuksesta. Muuta en voi tehdä. Ne korjatkoon jälkensä jotka saivat haavat aikaan.
Olipa mielenkiintoista kuulla. Olen tämän jutun aloittaja ja olen aivan hämmästynyt miten äitini sanoo ettei muista että silloin olisi tapahtunut mitään, lähivuosina kommentoi niin.
Kuitenkin muistan lapsena miten joskus jotain puhuttiin, en muista oliko tarkalleen hoitokokouksista mutta kuitenkin sellaisesta aiheesta miten vanhoillislestadiolaisuudessa oli sellaisia aikoja että ihmiset tekivät mitä huvittivat eikä seurakunnassa ollut mitään järjestystä tmv. se minulla on jäänyt muistiin siitä keskustelusta.
Erityisenä on jäänyt sellainen juttu että ihmiset olisivat joskus ottaneet suviseuroissa kentällä "jopa" uikkareilla aurinkoa.
Äitini kertoi tuon ja muistan lapsena miten ihmettelin sitä että oho(kun tietenkin minut oli opetettu ettei sellainen ole missään tapauksessa sopivaa ja ymmärränkin sen joltain osin) mutta että tuolla minut saatiin ainakin uskomaan että se on ollut kauheata, levotonta aikaa....lapsi kun olin vielä.
Myös sellaisia juttuja äitistäni jotka ihmetyttää/epäilyttää (lapsena sitä ei tarkemmin osannut ajatella) kun hän kielsi meidän lapsia olemasta joidenkin lasten kanssa missään tekemisissä. Joidenkin sukulaisten jotka eivät olleet enää vl:ä, mutten ole varma onko niillä kuitenkin osa porukasta vl:ä. Ja hän oli aivan raivoissaan (eräs tilanne) ja mehän ihmettelimme miksi hänelle tietyt ihmiset oli niin kauhean kova pala.
Olisi kyllä hauska jutella enemmänkin. Minua kiinnostaa tuo historia mitä siellä on oikeasti tapahtunut ja minkälaista tuo vl-elämä on silloin ollut.
Johtuiko sekaannus vain siitä että jotkut puhujat alkoivat keskittymään turhanpäiväisiin asioihin vai alkoivatko ihmiset käyttäytymään jotenkin "uskovaiselle sopimattomasti" vai mitä ihmettä??!!
Jos olet sama kuin aiemmin ´VL- puhuja´-nimimerkkiä käyttänyt, niin olemme aiemminkin keskustelleet täällä.
Muistaakseni olen heittänyt Sinulle(ko) haasteen puhua noista kokouksista seuroissa.
>>Uskon kyllä, että sinulle ja monelle muulle tehtiin vääryyttä 70-luvulla.>Ne korjatkoon jälkensä jotka saivat haavat aikaan.
Seurasin erästä kokousta Oulussa Uudenkadun Ry:llä, missä tilat olivat täpötäynnään väkeä.
Tuomarina oli koko uskonsodan tunnettu aloittaja ja syytettynä puolisenkymmentä henkilöä salin etuosassa.
Erästä epäiltiin jostain SMP:n toimintaan osallistumisesta. Erästä rakennusmestaria syytettiin siitä, että tämä oli ottanut töihin henkilöitä näiden syntymäaikojen perusteella. Kolmas oli käynyt konsertissa.
Varsinkin tämä viimeksimainittu tapaus on jäänyt tarkasti mieleeni. Konserissa käynyt opettajamies pyysi sitä anteeksi pariinkin otteeseen, muttei saanut. Vasta kun hän hoksasi "tunnustaa" olevansa väärässä hengessä, hän sai anteeksi. (Mm. näitä olen aiemmin toistanut.)
Toukokuussa -77 ollut kokous ja varsinkin sitä seuraavan päivän järkyttävät uutiset muistan lopun ikäni. Kokouksessa käsiteltiin mm. hiuksiin liittyvää asiaa. Eräs nyt jo edesmennyt naisopettaja oli halunnut tietää, millä perusteella joku saarnaaja oli joskus aiemmin saarnannut ko. asiasta siten kuin oli saarnannut. Tuo kyseleminen oli ollut pahasta ja siksi "väärää henkeä".
Lähdin tuosta kokouksesta pois noin iltakymmeneltä pienten lasten nukkumaanmenon vuoksi. Kokous oli jakunut vielä seuraavan vuorokauden puolelle.
Kokousta seuraavana päivänä sain kaksi puhelinsoittoa. Eräs kokouksessa ollut hyvin tuttu perheenäiti tuomitsi minut (sitä en muista, mistä). Aiemmin "tavallisen" ihmisen ääni oli muuttunut oudoksi, jolloin epäilin tämän sairastuneen psyykkisesti. Tämä monen lapsen äiti joutuikin psykiatriseen hoitoon.
Edellistä vielä järkyttävämmän uutisen mukaan eräs (myös hyvin tuttu) perheenisä oli heittäytynyt junan alle Oulun eteläpuolella. Seuraavan kesän suviseuroissa Haapajärvellä kuulin uhrin lähiomaisen kuulleen, että uhri olisi ollut edellisen illan kokouksessa (?). Uhrin oma perhe asui vielä tuolloin edellisellä paikkakunnalla.
***
Tulipa sitten vuoro itse olla tuomittavana. Minua syytettiin mm. uudistettavana olleen siioninlaulukirjan "arvostelemisesta". Olin silloiselle hyvälle ystävälleni pahoitellut vanhojen siioninlaulujen poispanemisia. Ystäväni oli omien sanojensa mukaan soittanut sanomisistani silloiselle SRK:n vaikuttajalle (vieläkin saarnaajana). Tämä oli tuominnut minun olevan "väärässä hengessä".
Toisen silloisen ystäväni tuomio: "Sinusta ihan paistaa ja loistaa tuo omavanhurskaus ja väärä henki". En nimittäin ollut hoitokokousmyönteinen, enkä ottanut uutta hengistä parannustentekoja omikseni.
>>Myös sellaisia juttuja äitistäni jotka ihmetyttää/epäilyttää (lapsena sitä ei tarkemmin osannut ajatella) kun hän kielsi meidän lapsia olemasta joidenkin lasten kanssa missään tekemisissä. Joidenkin sukulaisten jotka eivät olleet enää vl:ä, mutten ole varma onko niillä kuitenkin osa porukasta vl:ä. Ja hän oli aivan raivoissaan (eräs tilanne) ja mehän ihmettelimme miksi hänelle tietyt ihmiset oli niin kauhean kova pala.>Johtuiko sekaannus vain siitä että jotkut puhujat alkoivat keskittymään turhanpäiväisiin asioihin vai alkoivatko ihmiset käyttäytymään jotenkin "uskovaiselle sopimattomasti" vai mitä ihmettä??!!
Odotinkin sitä innolla =)
Ei todellakaan ole oikein missään tilanteessa tuollainen ihmisten nöyryyttäminen! Se on sairaiden ihmisten toimintaa.
Uskomattomalta kuulostaa nuo kertomuksesi. Sitä tulee väkisin mieleen että minkähänlaisia ihmisiä minun vanhempani ovat olleet tuolloin tai heidän sisaruksensa tai isovanhempani....ovatko hekin tehneet mukana pahaa ihmisille tai joutuneet itse alistujiksi...
Kotini ei kyllä ole mistää terveimmästä päästä ollut mutta syytä en tiedä mistä se on johtunut. Itse olen vain arvuutellut sotaveteraani isovanhempia ja heiltä tullutta puhumattomuutta/hiljaisuutta vanhemmille vai onko syy sittenkin tuossa että ihmiset hiljennettiin. Mutta sellaisen ihme paniikin olen kyllä aina vaistonnut, erityisesti äidissäni =(
Silläkin olen koettanut noita selittää itselleni että kun meitä lapsia on niin monta että äiti olisi sen vuoksi sellainen, mutta mistä tuota tietää mistä kaikesta noita ongelmia löytyy kun ei itse tuo suustaan mitään ulos. Jostain olisi kiva kuitenkin itselle saada vastauksia, taitaa jäädä suurin osa arvailujen varaan.
Kertookin tuo viimeinen kommenttisi että vanhoillislestadiolaisuus todella on vain johtomiesten narussa sätkyilyä jos ihmiset todella helvetin pelossa lähtevät tuollaiseenkin mukaan.
Itse en pystynyt uskomaan ja käsittämään että tuo vl on sitä uskoa jossa on ehdottomasti oltava taivaaseen pääsyn vuoksi. Kaksinaismoraali häiritsi hirveästi. Ehkä sekin oli minulle isku kun huomasin teini-ikään ja siitä eteenpäin tullessa miten tuo joukko on ihan yhtä kieroja ihmisiä kuin missä tahansa muualla, eikä siellä mielestäni ollut mitään onnellista rauhaa ja uskovien yhteyttä johon olin lapsena "lapsellisesti/sokeasti" uskonut, tottakai kun lapsellehan on totta se mitä vanhemmat kertovat.
Järki ajattelu on myös se mikä oli minussa voimakas, luonnollinen osa minua mutta tuollahan se olisi "suurin kauhea syntini" ja jota ei todellakaan siellä hyväksyttäisi. En halunnut kieltää jotain osaa minun persoonastani enkä uskokaan että se olisi kovin terveellistä.
Oletko hakomajassa? Olisi mielenkiintoista jutella enemmänkin.
Kiitos ensinnäkin "kirjeestäsi"!
Noista hoitotilaisuuksista kiellettiin kertomasta ulkopuolisille, koska niitä pidettiin Ry:n sisäisinä asioina.
Itse en milloinkaan luvannut vaieta. Meistä syystä tai toisesta erkaantuneista sitävastoin kerrottiin jos mitä: "on mennyt eriseuraan, ei ole enää uskovainen, on mennyt maailmaan" tms.
Vaikenemiskäsky oli mielestäni kohtuutonta erityisesti silloin, kun noita syytöksiä meistä leviteltiin Ry:een kuulumattomille. Silloinkaan ei olisi saanut kertoa mitään, vaikka he itse kertoivat.
Luulen, että Ry ihmisineen on muuttunut noista ajoista ennen h-kokouksia varsin paljon. Itse koin olleeni silloin omassa hengellisessä kodissanisiellä. Uskon edelleenkin samalla tavalla kuin silloin, ja lapsesta saakka. Kuljin Äitini ja joidenkin sisarusteni tavoin seuroissa.
Tietysti moni asia on tarkentunut Raamattua lukemalla ja kanssapuheissa muiden, samoin uskovien kanssa.
>>Oletko hakomajassa? Olisi mielenkiintoista jutella enemmänkin.
1970-luvulla vanhoillislestadiolaisuudessa oli levoton vaihe, kun jonkinlainen pieni eriseura oli nostamassa päätään. Asia käsiteltiin normaalissa järjestyksessä ja monet ihmiset löysivät tien takaisin jumalanvaltakuntaan. Nämä ihmiset ovat kiitollisena eläneet jumalanvaltakunnassa eikä mitään erimielisyyttä ole. Siionissa vallitsee rauha ja rakkaus.
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_fireboard&Itemid=177&func=view&catid=2&id=4008
mielipide asiaan. Ja varmasti se heidän mielestään oli noin eikä tilaa haluta antaa sille toiselle osapuolelle ja varsinkaan sille oliko siellä henkistä väkivaltaa.
Mutta olemassa on se toinenkin puoli ja näitä molempia puolia tulisi tutkia sekä heidän arkoja kohtiaan.
Väärin on ainakin ihmisten painostus, läheisistä erottaminen, ihmislauman edessä nöyryyttäminen. Siitä ei pääse kukaan mihinkään ja on todellakin anteeksi antamista vaativia tekoja. Nykypäivänä kun jaettaisiin jo tuomiota tuollaisesta.
Että se kyllä ihmetyttää miten tuo vl-liike kehtaa elää tuon "hengellisen panostuksen" mukana?
Muuta ei tule mieleen kuin heidänkin vallan halunsa, oman mielihyvän täyttäminen, ei uskalleta myöntää virheitä ja pyytää niitä anteeksi. Että enemmän vain vahvistaa minun näkökantaani siitä ettei se todellakaan ole mikään Jumalan valtakunta maan päällä. =) Täys vitsi, suoraan sanottuna.