Niin, nimen omaan tunteen purkaus tulossa. Ja tietenkin mieheen liittyen, kehes muuhunkaan :D
Ihmetyttää miten eri tavalla kaks ihmistä voi nähdä ja ymmärtää asiat. Mieheni on kiltti, ei juokse kaljottelemassa, kyselee vointia, sisittelee masua jne. Mielestäni hän on oikein hyvä mies, sen voin onnekseni sanoa. MUTTA...
...raskausviikkoja kestyny 29 4, LA helmikuussa ja edessä olis vielä muutto toiselle paikkakunnalle ennen lapsen syntymistä (toivottavasti) ja tuntuu et tää stressi on vaan niin meletön! Ja kun avauduin siitä miehelleni niin hän kyllä ymmärtää jos ahdistaa mutta ei ymmärrä miten hän voisi auttaa. Kaikkensa tekee, hoitaa asioita juu, mutta kun se ei tajua läheisyyden ja tuen merkitystä. Se ihmetyttää.
Jos oikein suorasanasesti pyydän miestä että tulisitko halaamaan, tarvitsen tukea, niin mies on sitä mieltä että eihän halaaminen mitään auta. Tai jos auttaa niin silloin ei kovin suuria ongelmia ollut alunperinkään, joten miksi suotta vaivautua?! Hän on ollut aina tuollainen,menee lukkoon jos tunnepuolen asioista yritän puhua. se on ainut mikä mättää, mutta se tuntuu välillä niin vaikeelta, ku ite tietää et suurin apu välillä on se yksinkertanen halaus rakkalta!
Pakko vähän purkaa, helpottaa mukavasti oloa. Tiiänhän minä että kaikki ihmiset on erilaisia, kukaan ei oo täydellinen ja aika onnellisessa asemassa olen ku voin sanoo et miulla on hyvä mies. Mut välillä sitä vaan kaipais oikein kunnon rutistusta ja kannustusta, että kyllä kaikki selviää kulta, älä sinä huoli!
HUUUH! hitto miten auttaa, ei tätä varmaan ennää kovin moni tässä vaiheessa jaksa lukkee mut pääasia et saan purkaa oloja :D
Ja muille joilla on jotain ongelmia miestensä kanssa niin tuntuu olevan yleisin ja yksoikosin neuvo et jää se ukko! En usko sen olevan ratkasu suurimmassa osassa tapauksista joissa nainen "valittaa" miehensä käytöksestä. Eikö ihmiset enää usko siihen että aina pitää yrittää? Itellä ainakin sellanen asenne että en kovin vähällä luovuta. Hitto, mie oon tuon ukkoni kanssa naimisiin asti menny ja vaadittas aika paljon et mitään eroa lähtisin hakee. Kannusta muita samaan, yrittäkää selvittää ongelmanne jos vaan mitenkään mahollista! Tietysti tiedän et on asioita joita ei voi selvittää tai katsoa läpi sormien ja joskus ero on oikea ratkasu, mut aina viimenen ratkasu, kun kaikki muu on jo koitettu.
Hyvää odotusta kaikille, jos joku oikeesti jakso loppuun asti lukee niin kiitos siitä :) mukavaa kun on paikka jossa voi purkaa oloja.
Ihmetyttää miten eri tavalla kaks ihmistä voi nähdä ja ymmärtää asiat. Mieheni on kiltti, ei juokse kaljottelemassa, kyselee vointia, sisittelee masua jne. Mielestäni hän on oikein hyvä mies, sen voin onnekseni sanoa. MUTTA...
...raskausviikkoja kestyny 29 4, LA helmikuussa ja edessä olis vielä muutto toiselle paikkakunnalle ennen lapsen syntymistä (toivottavasti) ja tuntuu et tää stressi on vaan niin meletön! Ja kun avauduin siitä miehelleni niin hän kyllä ymmärtää jos ahdistaa mutta ei ymmärrä miten hän voisi auttaa. Kaikkensa tekee, hoitaa asioita juu, mutta kun se ei tajua läheisyyden ja tuen merkitystä. Se ihmetyttää.
Jos oikein suorasanasesti pyydän miestä että tulisitko halaamaan, tarvitsen tukea, niin mies on sitä mieltä että eihän halaaminen mitään auta. Tai jos auttaa niin silloin ei kovin suuria ongelmia ollut alunperinkään, joten miksi suotta vaivautua?! Hän on ollut aina tuollainen,menee lukkoon jos tunnepuolen asioista yritän puhua. se on ainut mikä mättää, mutta se tuntuu välillä niin vaikeelta, ku ite tietää et suurin apu välillä on se yksinkertanen halaus rakkalta!
Pakko vähän purkaa, helpottaa mukavasti oloa. Tiiänhän minä että kaikki ihmiset on erilaisia, kukaan ei oo täydellinen ja aika onnellisessa asemassa olen ku voin sanoo et miulla on hyvä mies. Mut välillä sitä vaan kaipais oikein kunnon rutistusta ja kannustusta, että kyllä kaikki selviää kulta, älä sinä huoli!
HUUUH! hitto miten auttaa, ei tätä varmaan ennää kovin moni tässä vaiheessa jaksa lukkee mut pääasia et saan purkaa oloja :D
Ja muille joilla on jotain ongelmia miestensä kanssa niin tuntuu olevan yleisin ja yksoikosin neuvo et jää se ukko! En usko sen olevan ratkasu suurimmassa osassa tapauksista joissa nainen "valittaa" miehensä käytöksestä. Eikö ihmiset enää usko siihen että aina pitää yrittää? Itellä ainakin sellanen asenne että en kovin vähällä luovuta. Hitto, mie oon tuon ukkoni kanssa naimisiin asti menny ja vaadittas aika paljon et mitään eroa lähtisin hakee. Kannusta muita samaan, yrittäkää selvittää ongelmanne jos vaan mitenkään mahollista! Tietysti tiedän et on asioita joita ei voi selvittää tai katsoa läpi sormien ja joskus ero on oikea ratkasu, mut aina viimenen ratkasu, kun kaikki muu on jo koitettu.
Hyvää odotusta kaikille, jos joku oikeesti jakso loppuun asti lukee niin kiitos siitä :) mukavaa kun on paikka jossa voi purkaa oloja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla kans ihan sama homma oman ukkokullan kans,asiat on muuten paremmin ku hyvin,mutta ku tunteista ja suhteesta pitäs puhua,niin kylläpä siinä saa ite hoitaa sen puhujan roolin..kyllä oon itekki miettiny et kuinka kauan tätäki kestää,mutta yritän lohdutella itteeni että jospa se joskus avautuisi =) itellä nyt rv 20 ja tunteenpurkauksetki sitte tullu vielä tähän kaupan päälle =)hyviä vointeja ja jaksamista!