Mitä mieltä olette, kumpia "kannattaa" pyytää lapsen kummeiksi, sukulaisia vai ystäviä?
Itse olen vain sukulaislasten kummi ja olen sitä miettinyt, että tulisi näitä kummilapsia joka tapauksessa muistettua ja huomioitua samalla tavoin, oli kummi tai ei. Eli siis jo sukulaissuhteen vuoksi.
Minulla on yksi veli, miehelläni yksi sisko. Kummallakaan ei lapsia, joten joka tapauksessa lapsemme olisi enon ja tädin silmäterä, olivat he kummeja tai eivät.
Siksi olemme ajatelleet pyytää hyviä ystäviämme kummeiksi. Nyt onkin vain mietitty, että mahtaako minun veljeni ja miehen sisko olla kovinkin pettyneitä, kun he eivät pääse kummeiksi. Miten tälläistäkin asiaa kannattaa selvitellä.
On se niin vaikeaa. Haluaisi valita lapselle hyvät kummit ja pelkää sen vuoksi loukkaavansa ihmisiä, jotka mahdollisesti haluaisivat kummeiksi. Emme halua lapselle kuin max 2 pariskuntaa tai esim pariskunta yksin oleva. Eli ns. kahdet kummit korkeintaan. Minusta 6 kummia kuulostaa jo aivan ylireagoinnilta.
Onko teillä kokemusta siitä, kumpia kannattaa pyytää kummiksi, hyviä ystäviä (joiden kanssa voi yhteydenpito eri syistä joskus jopa lakata, eihän sitä koskaan tiedä) vai sukulaisia, joille lapsi olisi joka tapauksessa erityinen ja rakas.
Itse olen vain sukulaislasten kummi ja olen sitä miettinyt, että tulisi näitä kummilapsia joka tapauksessa muistettua ja huomioitua samalla tavoin, oli kummi tai ei. Eli siis jo sukulaissuhteen vuoksi.
Minulla on yksi veli, miehelläni yksi sisko. Kummallakaan ei lapsia, joten joka tapauksessa lapsemme olisi enon ja tädin silmäterä, olivat he kummeja tai eivät.
Siksi olemme ajatelleet pyytää hyviä ystäviämme kummeiksi. Nyt onkin vain mietitty, että mahtaako minun veljeni ja miehen sisko olla kovinkin pettyneitä, kun he eivät pääse kummeiksi. Miten tälläistäkin asiaa kannattaa selvitellä.
On se niin vaikeaa. Haluaisi valita lapselle hyvät kummit ja pelkää sen vuoksi loukkaavansa ihmisiä, jotka mahdollisesti haluaisivat kummeiksi. Emme halua lapselle kuin max 2 pariskuntaa tai esim pariskunta yksin oleva. Eli ns. kahdet kummit korkeintaan. Minusta 6 kummia kuulostaa jo aivan ylireagoinnilta.
Onko teillä kokemusta siitä, kumpia kannattaa pyytää kummiksi, hyviä ystäviä (joiden kanssa voi yhteydenpito eri syistä joskus jopa lakata, eihän sitä koskaan tiedä) vai sukulaisia, joille lapsi olisi joka tapauksessa erityinen ja rakas.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse pyysimme kummeiksi meille tärkeitä ihmisiä, ystäviä ja sukulaisia. Perusteluina oli että on ollut elämässämme jo vuosia ja siksi oletettavasti myös pysyy elämässämme, sekä se että he ovat meille erityisen rakkaita ja läheisiä ihmisiä.
Neuvon teitä miettimään että ketkä ihmiset todella haluatte kummeiksi ja selitätte asian nätisti sisaruksillenne jos ette valitse heitä. Onhan se ihan hyvä selitys jos kerrotte, että tiedätte heidän olevan muutenki tärkeä osa lapsen ja teidän elämäänne. Tuskin kukaan siitä voi suuttua.
Makuasia tietenkin, mutta itse henk.koht. kannatan mielummin sululaisia kummiksi, mikäli välit vaan on kunnossa. Ehkä juuri sen takia, että sisarusten lapsille tulee muutenkin ostettua joulu syntymäpäivälahjat.
Itse haluaisin olla mielummin sisarieni lasten kummi juuri sen takia, että lahjat ostaa jokatapauksessa. Lahjojen ostamisesta ei tule sen kummempaa tressiä, mitä taas kokisin kavereiden lapsia kohtaan.
Olen kuullut, että muutkin ainakin, jos tulevalla kummilla on useita kummilapsia ennestään voivat kokea kummintehtävät vähän tressaavanakin. Ja kuten sanoit ei aina tiedä miten välit säilyy näihin ystäviin. Sukulaiset pysyvät aina kuitenkin kuvioissa mukana.
Itse näen myös ristiäiset perhejuhlana. Kun kutsuu yhden ystävän, muut loukkaantuvat kun eivät päässeet mukaan... Mutta mieti nyt miten itse haluat juhlat järjestää. Voithan tehdä kompromissin ja kutsua sekä ystävän, että sukulaispariskunnan kummiksi?
Jos koet ystävän oikein läheiseksi ja olette paljon tekemisissä eikai sekään vaihtoehto ole kokonaan pois suljettu. Mutta hyvä olla tekemissä paljon, ettei tapaamiset jää vain "pakollisiin" lapsen syntymäpäiviin.
on kummeina veljeni vaimonsa kanssa sekä kaksi kaveriamme. eli tasapuolisesti kaikkea... me taas olemme kaverimme lapsen kummeja ja tällä lapsella muutkin kummit ovat vanhempien kaveripiiristä. Että ei minusta ole väliä onko sukulainen vai kaveri. Meillä kummeina on sellaisia ihmisiä, joitten kanssa muutenkin ollaan paljon tekemisissä eli ovat lapselle tuttuja ja turvallisia ihmisiä. :)
... niin eli tuosta pysyvyydestä,siis vaikka kummi olisi sukulainen, niin voi hänkin etääntyä kummilapsesta esim. eron myötä. Itselläni on kummina setäni vaimo siis nyt ex-vaimo, eli moneen vuoteen ei yhteyksissä oltu. Nyt muutamana vuonna on tullut joulukortti. Itse olen vain yhden kummini kanssa tekemisissä usein, vaikka kaikki kummit ovat sukulaisia.
me päätettiin jo odotusaikana pyytää kummeiksi molempien parhaita kavereita. perusteluna oli että sukulaiset pysyy elämäs mukana muutenki, mut ystävät joskus jää matkan varrella. nyt ku on ovat kummeina tytölle ni me "saadaa"pitää ne mukana koko elämä :)
ystäviä sekä sukulaisia.
On sellaisiakin jotka vaan yhtäkkiä lopettivat yhteydenpidon mutta aion ainakin 11v likan kummit etsiä..
Hyvin tulimme toimeen mutta elämäntilanteet muuttuu...