Aikana jolloin olin juuri hyväksymässä totuuden, ei mulle ole olemassa sielun kumppania, tapaan sut, sut ihanan naisen, sieluni puuttuvan palasen. Muistan ne bileet ja sen hetken kun astuit sisään asuntoon. Voi luoja kuinka hymyilit ja valaisit koko huoneen ja katsoit noilla kauniin sinisillä suurilla silmilläsi suoraan mun kuoren läpi. Silmiesi kauneus ja katseesi palo kertoi kaiken sen mitä olin joskus kuvitellut hyvän ihmisen olevan, SÄ OLIT JUURI SITÄ! Sun sielusi ja sydämesi oli niin täynnä lämpöä ja rakkautta ja iloa et sä säteilit niitä ympärillesi.
Muistan myös ensi hetket kun puhuttiin. Mä jähmetyin paikalleni, leuka tipahti lattiaan, iho väreili ja ihokarvani kiertyivät kiharalle. Sä olit niin hauska, sun äänes puhdisti mieleni kaikesta pahasta ja sun tuoksus sai mut melkein tainnoksiin.Näin kävi kerta toisensa jälkeen.Voi kuinka paljon sä mulle annoit, annoit mulle uskon hetkeen, uskon huomiseen, uskon elämään, sä puhalsit roihuun hiipuneen liekin mun sydämen. Sä sait mulle sydämen tykytyksiä, rinnan täydeltä, en ollut kokenut niitä ennen. Sä sait mulle aikaan hymykuopat, niitä ei ollut ennen sua. Sait mut tietään miltä tuntuu kun on helppo hengittää ja olla onnellinen, sait mut kokonaan.
Jälkeen monien uskomattomien yhteisten hetkien, rohkaistuin ehdottamaan, virallistetaan kaikki tää, seurustellaan tosissaan...Muistan sun ilmeesi, siinä ei ollut hymyä, ei katseessa paloa, ei tuntunut tuoksus sun, vain iho meni väreille ja karvat nousi pystyyn. En koskaan ollut nähnyt ihmisen pettyvän niin. Sulle kaikki olikin vain "ystävyyttä". Olin sulle vain keino selviytyä, olin sulle hauskan pitoa, huoliesi hautausmaa. Mulle pystyit kertoon kaiken, tiesit et lohdutan, pysyn rinnallas tukena ja turvana.Tiesit et saan sut taas iloiseks ja sitten olit taas vapaa kulkemaan. Olin sulle vain "ystävä", olit mulle rakkaus suurin ja puhtain.
Pois lähtiessäsi veit kaiken mitä annoit. Enää ei syki sydän täydeltä rinnan, on hymykuopat täyttämät kyyneltenvirran. Ei enää oo uskoa elämään, huomiseen, ei hetkeen. On vain hetki, pimeä, tyhjä, kylmä, loputon.
Sä sammutit liekin mun sydämen, enää en edes hiillosta nää...
Olkoon tuhkat mun sydämen, mun rakkauden, kasvuvoimana teidän rakkauksien...
-T-
Muistan myös ensi hetket kun puhuttiin. Mä jähmetyin paikalleni, leuka tipahti lattiaan, iho väreili ja ihokarvani kiertyivät kiharalle. Sä olit niin hauska, sun äänes puhdisti mieleni kaikesta pahasta ja sun tuoksus sai mut melkein tainnoksiin.Näin kävi kerta toisensa jälkeen.Voi kuinka paljon sä mulle annoit, annoit mulle uskon hetkeen, uskon huomiseen, uskon elämään, sä puhalsit roihuun hiipuneen liekin mun sydämen. Sä sait mulle sydämen tykytyksiä, rinnan täydeltä, en ollut kokenut niitä ennen. Sä sait mulle aikaan hymykuopat, niitä ei ollut ennen sua. Sait mut tietään miltä tuntuu kun on helppo hengittää ja olla onnellinen, sait mut kokonaan.
Jälkeen monien uskomattomien yhteisten hetkien, rohkaistuin ehdottamaan, virallistetaan kaikki tää, seurustellaan tosissaan...Muistan sun ilmeesi, siinä ei ollut hymyä, ei katseessa paloa, ei tuntunut tuoksus sun, vain iho meni väreille ja karvat nousi pystyyn. En koskaan ollut nähnyt ihmisen pettyvän niin. Sulle kaikki olikin vain "ystävyyttä". Olin sulle vain keino selviytyä, olin sulle hauskan pitoa, huoliesi hautausmaa. Mulle pystyit kertoon kaiken, tiesit et lohdutan, pysyn rinnallas tukena ja turvana.Tiesit et saan sut taas iloiseks ja sitten olit taas vapaa kulkemaan. Olin sulle vain "ystävä", olit mulle rakkaus suurin ja puhtain.
Pois lähtiessäsi veit kaiken mitä annoit. Enää ei syki sydän täydeltä rinnan, on hymykuopat täyttämät kyyneltenvirran. Ei enää oo uskoa elämään, huomiseen, ei hetkeen. On vain hetki, pimeä, tyhjä, kylmä, loputon.
Sä sammutit liekin mun sydämen, enää en edes hiillosta nää...
Olkoon tuhkat mun sydämen, mun rakkauden, kasvuvoimana teidän rakkauksien...
-T-
Vastaukset 1
Vanhimmat
tosi kaunista, mut hei, älä pilaa hyvin alkanutta asiaa tragedioimalla, sulla tuntuu mieheksi olevan draamakuningattaren vikaa :). Anna aikaa, kypsyttele vähän.
Älä lannistu, vaan hoida tunnetta kuin pientä siementä, josta voi kasvaa suuri puu, vaikkei heti se viheriöisikään.
Ei kaikki nyt tänne mulle heti. Tunteet elää omaa elämäänsä omalla ajallaan.