Aika ennen puhujamatrikkelia.

Selvennykseksi alkuun: Puhujamatrikkeli on SRK:n
ylläpitämä lista virallisesti hyväksytyistä puhujista.

En tiedä ajankohtaa, milloin puhujamatrikkeli otettiin käyttöön, mutta sen tiedän, että sotien jälkeen meno on ollut vielä täysin villiä.

Kuka tahansa, joka hallitsi vl-fraasit ja puheenparren saattoi ennen alkaa puhujaksi.
Ja ennenkaikkea jokainen, joka ilkesi alkaa.

oli ollut hyvin tavallista, että joku huijari meni syrjäkylille kestittämään itseänsä ja keräämään kolehtirahat. He tiesivät olevansa jo kaukana silloin, kun juoru heidän todellisesta sieluntilastaan saapuu kylälle. Montako ihmistä nukkui ikiuneen tällaisen puhujan siunaus ainoana turvanaan?

Tunnen henkilökohtaisesti kaksi tällaista "puhujaa", molemmat oikeiden saarnamiesten poikia, joten geeneissäkin ainekset löytyivät. Toinen heistä on jo aikaa sitten kuollut.

He olivat puhujiksi joutuneet pakon edessä, kun he heti sotien jälkeen olivat menneet lapin metsätyömaille, kuten tuhannet muutkin "etelän linnut". Työ oli ollut todella kovaa ja huonosti palkattua ja tilit oli vienyt kortti. Sankarimme olivat hätää kärsimässä, monen sadan kilometrin päässä kotoaan rahattomana.

Toinen heistä oli saanut ajatuksen, etteipä hätiä mitiä, pidetään seurat. Sankarimme olivat kutsuneet lähikylään seurat koolle ja vetäneet
toimituksen upeasti läpi. Silloin oli vielä ns. "joo-mies" perinne käytössä, joten pojista huonommilla puhelahjoilla varustettu saattoi aina myönnellä puhujan kysyessä: "kyllä se niin on, kun veli sannoo". He saivat ruuan ohella runsaan kolehdin kiitosten kera, etteipä näin hyviä seuroja ole ollut miesmuistiin. Vuosia jälkeenkin päin olivat kyselleet niitä nuoria hyviä saarmamiehiä. Pojat saivat matkarahat kotiin ja puhujan hommatkin jäivät siihen.

Kuinka paljon on ollutkaan tällaisia puhujia?

Nyt sitten jään odottamaan kommentteja, jossa minua syytetään valehtelijaksi..